Hellarit, muutamat, yrittävät käyttää hyväksi heikkoja, jotka keikkuvat rajalla. Hellareiden toiminta tällä sivustolla tulee nähdä heidän lähetystyönään. Omitusta ja ala-arvoista toimintaa heiltä.
Omituista toimintaa hellareilla
Omituisia hellareita
567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mistä rajasta kirjoitat? Teillä on uskomisessa rajat tekojen perusteella,ette tunne armoa ihmistä kohtaan.
Te esitätte EPÄ-Raamatullisia asioita, synniksi, virheiksi,kyttäätte toisianne ja sanotte heikoiksi niitä jotka esittävät vastakysymyksiä ja pyytävät Uuden Testamentin perusteluja syytöksillenne.
Näin tekevät jumalattomat ihmiset jotka eivät tunne Jumala Sanaa Jeesusta.
Sitten te syytätte Hellareita siit.ettette itse tunnr Raamatun sanaa.
Hellarien herkkupaloja a´la J.Hirvisaari:
Voidaan perustellusti sanoa, että kristillisestä pintasilauksesta huolimatta helluntailaisuuden eetos edustaa suurelta osin VT-uskonnollisuutta, jossa armosta toki puhutaan, mutta pelastus tai ainakin Jumalan siunaus silti ehdollistetaan monin tavoin. Se on jehovalaisuuden, mormonismin ja eräiden muiden uskonliikkeiden ohella luterilaisuudelle vierasta amerikkalaista tuontitavaraa, ja sen tähden paavalilainen uskonvanhurskausoppi ei ole laisinkaan keskeisessä asemassa julistuksessa, jos sitä laisinkaan opetetaan. Näissä liikkeissä pelastus kaikista vastaväitteistä huolimatta ostetaan kuuliaisuudella, ja kuuliaisuuteen kuuluu totella myös Vanhan testamentin määräyksiä, esimerkkinä juuri mainittu kymmenysoppi. Hengellisen elämän sisältö on siis jonkinlaista uusjuutalaisuutta. Monesti siteerataan Malakian kirjaa (Mal.3:8-9), jossa jopa julistetaan kirous niille, jotka eivät kymmenyksiä maksa. Hauras ihminen tavallisesti säikähtää sellaista pelottelua ja tyhjentää rahapussinsa kiltisti. Monesti puhutaan vain asian siunauspuolesta, eli kymmenysten maksaja saa Jumalalta siunauksen. Eikä laisinkaan ymmärretä, että uuden liiton uskovien kaikki täyteys ja siunaus on yksin Kristuksessa, ei laisinkaan omassa tekemisessä. Uskovan ei tarvitse kokea minkäänlaista riittämättömyyden tunnetta, koska hän kelpaa sellaisenaan Jumalalle Kristuksen tähden. Ihmisten omat hyvätkin teot ovat Jumalan edessä saastaisia, ja niihin nojautuminen on suorastaan Jumalan armon ja hyvyyden pilkkaamista. On tärkeää tietää, että Uudessa testamentissa kymmenysten maksamista ei opeteta, kuten ei sapatin pitämistä eikä myöskään ympärileikkausta. Mutta helluntailaisuudessa ei osata tehdä opillista eroa VT:n ja UT:n välillä.
Pahimmissa tapauksissa vanhimmistolla ei ole keskenään salaisuuksia, joten "sielunhoito" ei ole luottamuksellista. Vaikeat asiat juorutaan "rukousaiheina" muille, ja rippisalaisuudet rikotaan.
Kokouksessa saatetaan kohdella seurakuntalaisia niin kuin pieniä lapsia. Helppoheikkimäisyys voi ilmetä esimerkiksi niin, että juontaja kehottaa toistamaan perässään lauseita tai tervehtimään vieressä istuvia (ikään kuin ihmiset olisivat nautoja) tai jopa halaamaan heitä, nostelemaan käsiä yms typerää. Ihmisiä ohjataan edestä käyttäytymään ohjelmoidusti, mutta jostakin käsittämättömästä syystä nuo helppoheikit ja pellehermannit saavat yleensä suuren yleisön suosion.
Usein käy niin, että tilaisuuteen tulijan halua omaan rauhaan ei kunnioiteta, vaan kaikkia kehotetaan siirtymään etupenkkiin ja lähelle puhujaa ja muita ihmisiä. Ne, jotka eivät siirry paikaltaan, julistetaan niskoittelijoiksi tai pässeiksi lampaiden joukossa. Ihmiset pyritään aivopesemään klooneiksi lukemattomilla tavoilla. Ihmiset voidaan jaotella "tuottajiin ja kuluttajiin", "ylistäjiin ja kuolleisiin", "hyödyllisiin ja seurakunnan taakkana oleviin", "miinuksiin ja plussiin" yms. Ihmisistä pyritään siis tekemään ulkoapäin ohjautuvia, vaikka aito hengellinen kasvu edellyttäisi ilman muuta ohjautumista ihmisen sisältä käsin. Esimerkiksi "ylistämisen" suhteen sanotaan ihmisille, kuinka ja milloin pitää nostaa käsiä, tanssia tai hyppiä jne. Voimakas ja karismaattinen kansannaurattaja ja -kiihottaja saa ihmiset tekemään aivan käsittämättömiä asioita. Pintapuolisesti katsoen opissa ei välttämättä ole aina moitittavaa, mutta yhteisissä kokoontumisissa tapahtuva manipulaatio on helluntailaisuudelle erittäin ominaista. Terveimmillään julistustyö on kuitenkin hoitavaa armon julistusta, jossa ei mainitunlaisia lieveilmiöitä ilmene. Joukossa on näet eräitä armoitettuja ja oikeamielisiä saarnamiehiä, joilla on Jumalalta saatu kyky ravita seurakuntaa Sanalla. Esimerkkinä suuresti kunnioittamani edesmennyt Mauri Vikstén. Elossa olevia saarnamiehiä en tässä mainitse, koska heillä olisi vaarana joutua mustalle listalle.
Parhaassa tapauksessa olet löytänyt samanmielisten joukon, jonka kanssa on hienoa palvella Jumalaa. Löydät paikkasi ja tehtäväsi seurakunnan toiminnassa, etkä esitä minkäänlaista kritiikkiä. Jos olet innokas, aktiivinen ja usein äänessä, etenet helposti myös johtotehtäviin. Into on tärkeämpää kuin taito. Seurakuntayhteisöt ovat vallanhaluisten ihmisten taivas.
Saatat kokea kutsumukseksesi julistajan tehtävän: helluntaiseurakunnassa saarnaajaksi pääsee helposti, ilman minkäänlaista koulutusta. Olet vain rohkea ja innokas puhumaan ihmisille. Raamattuopisto on olemassa ja sitä toki suositellaan, mutta sen kurssien suorittamista ei mitenkään vaadita. Monille Jumalan palvelijoille tästä ura urkeneekin, mutta valitettavasti on todettava, että joukossa on melkoisia puliveivareitakin...
Näkemys teidän UT:n mukaisesta elostanne
continue.....
continue...
On hyvä muistaa, että helluntailaisille Jumala on aina tärkeämpi kuin sinä. Mielihyvin saat palvella heidän kanssaan Jumalaa, laulaa reippaita lauluja ja tehdä evankelioimistyötä, mutta jos et mukaudu normistoon, välittäminen loppuu siihen. Kärjistetysti voidaan sanoa, että helluntailaiset eivät rakasta ihmistä vaan omaa helluntailaisuuttaan. Etsitään Jumalaa niin kiihkeästi, että lähimmäinen unohtuu, vaikka Jumala löytyisi juuri tuosta lähimmästä ihmisestä.
Toiminnan kriittinen arviointi on yleensä täysin tuomittavaa. On tosin huomattava, että kritiikin mieltäminen rakentavaksi vaatii kritiikin kohteelta aina melkoista kypsyyttä. Mutta koska helluntailaiset ovat "antaneet elämänsä Jeesukselle", he ovat vastoin Raamatun ohjetta myös luopuneet kaikesta kriittisyydestä. Arvostelua ei sallita oikeastaan missään määrin. Kriitikot tuomitaan vikoilijoiksi, oman pesän likaajiksi ja jopa "syöpäsoluiksi", jotka hajottavat yhteyttä. Oman näkemykseni mukaan kriittisyys on kuitenkin aidon kasvun edellytys. Ilman rakentavaa kritiikkiä ja sen käsittelyä ei tapahdu kasvua. Hengellisin termein voidaan sanoa, että kritiikki olisi osattava tulkita Jumalan puheeksi. Jeesus ja profeetat ovat näet hyviä esimerkkejä oman aikansa kriitikoista, erityisesti jumalanpalveluksen suhteen.
Profetointia saatetaan käyttää vallan välineenä, jota vastaan kukaan ei uskalla asettua. Joku saattaa tulla siis kertomaan sinulle viestin Jumalalta. Yleisimmin profetointia harrastetaan kuitenkin siten, että se julistetaan yleisesti kaikkien kuullen, eikä se kohdistu suoraan keneenkään henkilöön. Profetointi lienee ainoa asia, jota erityisesti kehotetaan arvostelemaan. Mutta jos saarnaaja profetoi, harvassa ovat arvostelijat.
Johdonmukaista näkemystä opillisesta profiilista on hyvin vaikea muodostaa helluntaiseurakunnan opetuksen perusteella. Se johtuu siitä, että omaa teologiaa ei oikeastaan ole olemassakaan. Ja eri puhujien puheet ovat lisäksi ristiriidassa toistensa kanssa. Vaikka uskonopin pääkohdat onkin epävirallisesti lueteltu, ympäripyöreästä tekstistä ei avaudu totuudenmukaista kuvaa. On vain spontaaneja puheita, ja Raamatun sanotaan riittävän opilliseksi ohjeeksi. Käytännössä on vain niin, että Raamattua voidaan kirjaimellisestikin tulkita tuhansilla eri tavoilla. Helpoimmalla pääset, kun et liikoja analysoi puheita vaan otat hengelliseksi ravinnoksesi sen, mitä irti saat. Siis syöt kalan, heität ruodot pois, ja unohdat mitä söit. Teologian puuttumisesta johtuu mm se, että syntikäsite on varsin kehittymätön. Takerrutaan ulkoisiin seikkoihin, jotka eivät riko millään tavalla lähimmäistä vastaan, mutta vaietaan mitä törkeimmistäkin loukkauksista, joita jopa vallankäyttäjät itse saattavat kohdistaa lähimmäisiinsä. Lähimmäisenrakkauden periaatetta ei siis ole sisäistetty. Ei kertakaikkiaan tajuta, että Jumalan palveleminen toteutuu juuri lähimmäisen palvelemisena. Oireellista on, että valitettava ymmärtämättömyys tässä kaikkein tärkeimmässä asiassa on lyönyt leimansa koko helluntaikenttään.
Kuten kaikki muukin touhuaminen, myös sielunhoito on usein ammattitaidotonta: asiat "rukaistaan" alttarilla. Esirukoilija saattaa vieläpä möläyttää suureen ääneen arat asiasi kaikkien korville. Paljon on puoskarointia ilmennyt tässä asiassa. Se ei ehkä ole tahallista pahuutta mutta pahuutta kuitenkin, tyhmyydestä johtuvaa.
Jos päätätkin erota seurakunnasta, se ei kaikissa seurakunnissa noin vain onnistukaan. Sinut erotetaan, mikä julkisesti myös kuulutetaan. Sinua pidetään luopiona. Seurakunnan julkista profiilia varjellaan yli kaiken. Seurakunta on pyhien yhteys, sen ulkopuolella ei ole pelastusta. Tämän asian suhteen on toki poikkeuksiakin.
se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa
vanhoillislestadiolaisuudesta eikä helluntalaisista, mutta joku pakkomielteinen vl-henkilö jauhaa koko ajan helluntalaisista.