Poikakaveri vs poikapuoliset kaverit

No jo se lähtötilanne et sulla on miespuolisia "kavereita" Ei kuullosta ollenkaan hyvälle! Siis jos mietit et sun jätkä vaik kysyy joku ilta et miten sun päivä meni? Vastaat kiitos ihan hyvin olis tossa esim Matin kanssa vähän hengaamassa ja meillä oli kiva päivä. Ei kuullosta hirmu hyvälle! Hanki naispuolisia kavereita tai unoha seurustelut..se nimittäin ei tuu toimimaan muuten koskaa!!

Jos poikakaverisi on jo nyt noin mustasukkainen, seurustelunne tuskin toimii. Älä missään tapauksessa jätä ystäviäsi. On olemassa miehiä, jotka sietävät miespuoliset ystävät. Odota, että sellainen mies tulee kohdallesi.

Hyvä ystävä on paljon arvokkaampi kuin joku alkamassa oleva seurustelusuhde. Kun suhteesi päättyy, keneltä haet lohtua ja tukea? Jos nyt karkotat ystäväsi, huomaat muutaman vuoden päästä olevasi yksin suhteessasi.

Jokaisella on oikeus pitää ystävänään ketä haluaa. Tästä ei pitäisi kenenkään tinkiä yhtään. Hankalaa käsittää, miksi tämä asia tuntuu olevan joillekin ihmisille niin vaikea.

Sano poikakaverillesi että muuttaa johonkin ääri-islamilaiseen valtioon ja ottaa kumppaninsa sieltä, niin voi pitää hänet kotona ja vaikka pukea burkhaan jos huvittaa.

Älä missään nimessä hylkää ystäviäsi. Tutustuta myös miehesi heihin ja pelaa avoimin kortein.

Kun olet ryhtynyt seurustelemaan, siitä mielestäni luonnostaan seuraa, että yhteydenpito ystäviin vähän vähenee. Jos olet edelleen tosi tiiviisti ystäviesi kanssa, on miehesi ihmettely aiheellista. Älä anna hänelle mitään syytä epäillä mitään, mitä et itse pitäisi sopivana. Sillä tavalla luottamuksen pitäisi kasvaa.

Jos ei silläkään tavalla toimi, niin pistä poikki. Aivan varmasti löytyy avarakatseisempia miehiä sinullekin.

sama täällä!aiheesta poikapuolisetkaverit saadaan riita useamminkin: jos sanon ettei hán kuuntele minua tai halua keskustella jostain asiasta kanssani, tulee vastaukseksi "no xxxx varmaan kuunteli/keskusteli"! muutenkin kavereistani on tullut iso riidanaihe meillä, useimmiten se menee juuri et tapellaan muusta ja hän kääntää puheen yllättäen kavereihini.(toki olen pari kertaa itse sanonut jotain hänen kavereistaan, esim etten ymmärrä miksei yhden kaverin tyttöystävä muuta itserakasta-asennettaan ja etten pidä hänestä tai että hänen yksi kaverinsa flirttailee kaikkien kanssa, jopa varattujen)..missä vika?

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka jostain ihmeen syystä eivät voi käsittää, että mies ja nainen voivat olla pelkkiä kavereita. Itselläni on paljon naispuolisia ystäviä ja niiden tapaamista yritettiin minultakin yhdessä seurustelusuhteessani kieltää. Kyseinen nainen kuului tähän joukkoon, joka ei ymmärrä miesten ja naisten kykenevän olemaan kavereita. Uskoin hänen muuttavan jossakin vaiheessa käsitystänsä, mutta eipä niin missään vaiheessa käynyt ja tappelujen välttämiseksi tapailin lopulta naispuolisia ystäviäni useimmiten salaa naiseltani. Eihän sellainen pitkän päälle kuitenkaan voinut toimia ja erosimme. En ymmärrä, että joku minusta välittävä henkilö kieltää minulta lähtökohtaisesti normaalin sosiaalisen kanssakäynnin mahdollisuuden puolen ihmiskuntaa kanssa. En enää koskaan aloittaisi seurustelua henkilön kanssa, jolla on noin sairas käsitys miesten ja naisten välisestä suhteesta, oli henkilö muuten kuinka ihana tahansa. Kyllä tuollainen henkilö toisen samanlaisen rinnallensa tarvitsee, jotta suhteesta mitään pitkän päälle voi tulla.

Minä olen yli kolmekymppinen mies, toistakymmentä vuotta naimisissa ja ystävät järjestään naisia. Välillä vaimon on vaikea sulattaa heitä, mutta se ei ole minulle syy heittää menemään tärkeitä ihmissuhteita. Ystävyys ja parisuhde ovat yleensä ihan eri asioita. Samoin ystävyys ja seksisuhde voivat olla ihan eri asioita. Parisuhde ja seksisuhde... valitettavasti ovat joskus eri asioita. Mutta asiaan, siis niin se vaan minulla on, että perhe on tärkein, mutta jos vaimo alkaisi tosissaan rajoittamaan muuta sosiaalista elämääni, voi olla että tärkeysjärjestys pitäisi laittaa uudelleen harkintaan. Ystävät hyväksyvät sen, että vaimo ja lapset ovat tavallisesti etusijalla esim. ajankäytön suhteen ja sen, ettei minun ystävyyssuhteisiini kuulu seksiä. Jos vaimo ei hyväksyisi sitä, että perheen lisäksi minun elämääni kuuluu muitakin ihmisiä, niin naisia kuin miehiä, on selvä missä se ongelmapaikka on. Minä tarvitsen puolisoani ja ystäviäni, molemmat on valittava sillä perusteella että minulla on oikeus molempiin.

Minulla on ollut lapsuudesta asti lähes pelkästään poikia ystävinä ja sitä on tosiaankin monien vaikea käsittää! En voi siihen vastata muuta kuin, että olen lapsesta asti tottunut siihen että poika tyttö/mies nainen voivat olla VAIN ystäviä ilman mitään seksuaalista. Minusta miehet ovat monilla tavoin paljon parempia ystäviä kuin naiset. Meininki on jotenkin rennompaa eikä selkäänpuukotusta ja juoruilua ole läheskään yhtä paljon. Mielestäni on aika kuvaavaa, että lähimmistä 10:stä lapsuudenystävästäni tasan yhteen on välit nykyään poikki ja hän on nainen (kaikki muut ovat miehiä). On minulla nykyään erittäin läheisiä naisystäviäkin, mutta suhde heihin on kuitenkin ihan erilainen kuin miespuolisiin ystäviini...

Missään nimessä en olisi valmis luopumaan näistä ystävyyssuhteistani sen takia, että poikaystävä sitä vaatisi!

oli aiemmin samanmoisia ongelmia. Työskentelen miesvaltaisella alalla ja miesystäväni on baarimikko, joka oli minun seuralaisistani mustasukkainen ja kenties on edelleenkin.. ei vain enää niin näkyvällä tavalla. Hän on minua hieman nuorempi ja paras naispuolinen ystäväni epäili, että hän kokee olonsa jotenkin epävarmaksi minunlaiseni vahvan ja hyvä itsetuntoisen naisen kanssa. Ehkä niin, mutta mieheni ei sulattanut miespuolisia työkavereitani eikä ajatusta siitä, että kävisin töitten jälkeen kaljalla jonkun heidän kanssaan. Toisaalta taas koska en itse ollut mitenkään mustasukkainen mieheni ammatin puolesta (ystäväni, tämä nainen siis!) jututti kerran miestäni hänen ollessaan töissä ja me olimme tämän ystävättäreni kanssa siiderillä samassa paikassa.. Ystävättäreni kysyi, miksei mieheni sulata miespuolisia kavereitani. Suoraa vastausta ei saanut, mutta vastasipa jatkokysymykseen "pitäisikö XXX:n olla sitten mustasukkainen sinun flirttailuistasi täällä tiskin takana?" Ei kuulemma, sehän on "työtä ja kuuluu asiaan". Niin, enkä edelleenkään ole mustasukkainen, koska luotan häneen, mutta tuntuu, että tuon jutustelun jälkeen mieheni silmät jotenkin "aukesivat" ja turha kyräily jäi pois.

Että tämmöisiä .. maailmaan mahtuu!