mikä siinä on, että jään aina porukoiden ulkopuolelle? nuorempana asiaan varmasti vaikutti ujouteni; en uskaltanut mennä juttelemaan kenellekkään ja viihdyin parhaiten yksin.
Nyttemmim itsetuntoni on kohonnut ja aloitin koulun ja uskoin, että nyt varmasti saan ystäviä. Tätä aikaisemmin töissä olin pidetty ja tulin toimeen työtovereiden kanssa (olivat toki minua reilusti vanhempia). kuinkas sitten kävikään koulussa? no, muutamia lauseita vaihtanut usean luokkalaisen kanssa, mutta he eivät tunnu olevan kiinnostuneita pitämään keskustelua yllä; vastaavat kyllä hymyillen kysymyksiini, mutta kääntävät sitten selän tai lähtevät pois ja alkavat jutella muille. Jään aina lopulta yksin.
On raskasta yrittää itse tutustua, jos ei muilla tunnu olevan kiinnostusta. Minulta on kyllä tultu kyselemään jotain asioita, mutta aina sama; selän kääntäminen kun vastaus tullut....
Nyttemmim itsetuntoni on kohonnut ja aloitin koulun ja uskoin, että nyt varmasti saan ystäviä. Tätä aikaisemmin töissä olin pidetty ja tulin toimeen työtovereiden kanssa (olivat toki minua reilusti vanhempia). kuinkas sitten kävikään koulussa? no, muutamia lauseita vaihtanut usean luokkalaisen kanssa, mutta he eivät tunnu olevan kiinnostuneita pitämään keskustelua yllä; vastaavat kyllä hymyillen kysymyksiini, mutta kääntävät sitten selän tai lähtevät pois ja alkavat jutella muille. Jään aina lopulta yksin.
On raskasta yrittää itse tutustua, jos ei muilla tunnu olevan kiinnostusta. Minulta on kyllä tultu kyselemään jotain asioita, mutta aina sama; selän kääntäminen kun vastaus tullut....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama vika täälä.
Elä h*vetti...
Jännittää meikäläistä kun uude koulutuksen alotan ja jännitän millasta sakkia opiskelutovereina...
Kokenut siis itekki koulujen aikana, pääosin yläaseen- ja ammattikoulun aikoihin tätä p*kaa... Myöhemmin ollut kyllä hieman sosiaalista kehitystä ja kanssakäymisiä mutta...
Itsekin menen taas kouluun ensi vuonna. Minua ei oikeastaan jännitä, koska tiedän jo etten kiinnosta ketään. Olen vain hiljaa omissa oloissani yksin. Tuskin kukaan tulee minulle mitään juttelemaan ja itsekään en aio mennä kenellekkään mitään sanomaan. Tietysti olen äänessä tunneilla ja viittaan / vastaan aina parhaani mukaan, mutta välitunnit aion istua hiljaa omissa oloissani. Olen vähän vanhempi kuin muut opiskelijat, joten en usko että kukaan uskaltaa yrittää kiusata minua tms.
Njoo eiku meinasin vaa että kun on päässyt vanhoista k*sipäistä niin ei ole kyl kovin kutsuvaa et tulis vastaan uusia k*sipäitä...
-> Olen vain hiljaa omissa oloissani yksin.
Minulla oli tuollainen työkaveri (harjoittelija, nuori nainen). Kyllä hän siitä vähän puheliaammaksi tuli muutaman kuukauden aikana. Häntä edeltävä (harjoittelija, nuori mies) puolestaan istui hiljaa vieruspaikallani viikkotolkulla. Hän ei ollut kiinnostunut kenestäkään. Sellaisiakin on ollut jotka pyytävät apua, mutta sanovat heti ettei tarvitse auttaa.
-> tiedän jo etten kiinnosta ketään.
Tavallinen kanssakäyminen ei edellytä kiinnostamista. Kun toinen tulee tutuksi voi syntyä jonkinasteista kaveruutta, ja jos elämäntilanteet sallivat voi keksiä tekemistä vapaa-ajallakin. Ei kaveruus aina edellytä tiettyä ulkonäköä tms. ellei toinen osapuoli ole pinnallinen materialisti jolle persoona on merkityksetön.