Eli oon 13 vuotias tyttö enkä halua mitään että "ei noin nuori ole kokenut mitään, ei noin nuorella voi olla masenusta" tai mitään muutakaan... Mutta asiaan, oon aika varma että kärsin masennuksesta. Tunnen itteni koko ajan yksinäiseks ja arvottomaks, itken aina iltaisin koska oon vaa nii surullinen... Haluun kertoo vaikka mun äitille täst mut en uskalla koska sil on muutenki niin paljon stressii nii en haluu huolestuttaa tai mitää, ja sit mua pelottaa et se vaa naurais mulle kosk esitän ain tosi ilosta sille. Kertokaa mitä tehä...
Kertoakko kellekkään?
Tyttö13
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro. Itse olin suht samoilla aalloilla 12-14 vuotiaana. Ei kannata välittää jos saakin huonoa palautetta - on tärkeintä yrittää tulla kuulluksi. Elämä ehtii vielä muuttua paremmaksi!
Mä koin samaa 11 vuotiaana ja yritin jopa tappaa itseni 3x mutta epäonnistuin. Nyt 24 vuotiaana elämä hymyilee ja on suht aisoissa vaikka diagnoosin olenkin saanut.
Kannattaa koulun kuraatorille tai terveydenhoitajalle puhua. Tai sitten täällä (myös chat mahd) http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Elä puhu koulussa, eläkä kotona, vaan mene lääkärille, kerro siellä ja anna lääkäreiden kertoa muille.
Ja jos ne ei kuuntele, sitten taot asiat niille niiden päähän.