hei. Olen tällainen ihan tavis 3-kymppinen nainen. Takana on pitkä suhde joka loppui rumasti muutama vuosi takaperin. Sanoisin että olen siitä itse erosta ollut yli jo aika päivää sitten. Koen itseni onnelliseksikin. Aluksi minulla oli vaikeaa olla erossa lapsista, koska päädyimme vuoroviikko-systeemiin ja koen eroahdistusta lapsista. Muutenkin kaikki paha olo mitä eksä ja sen nyksä onnistuu minulle aiheuttamaan johtuu lapsiin liittyvistä asioista. Stressaan, että he yrittävät ottaa minulta lapset kokonaan pois jossain vaiheessa. meidän parisuhteen aikana tunsin itseni usein yksinhuoltajaksi, koska hoidin lapset yksin 24/7. En olisi ikinä uskonut eksästäni, että se pakottaisi minut ja lapset tällaiseen järjestelyyn ja voisi olla minulle niin veemäinen kuin hän nyt on aina kun päättää että jonkun lapsen käytösongelma on minun syytäni. Ajattelin aina että kyllä meille ero tulee aika varmasti jossain vaiheessa, mutta olin ihan siinä uskossa että voitaisiin erota sovussa ja käyttäytyä edes kohteliaasti eron jälkeen. toimihan se niin aiemminkin kun oltiin kertaalleen erottu suhteen alkupuolella, kun vanhimmat lapset olivat ihan pieniä. Totuus oli toinen. Aina kun eksä repii jotain riitaa lapsista, minusta tuntuu kuin olisin ihan vereslihalla ja pelkään ihan kamalasti että minulta viedään lapset.
Asia mikä minut oikeasti laittaa miettimään sitä, että tarvitsenko terapiaa, liittyy enempi parisuhteisiin. Jostain kumman syystä minulla on erittäin suuri luottamuspula ihmisiin, etenkin seurusteluasioissa. En halua päätyä olemaan joku vainoharhainen mustasukkaisuusmörkö. En ole koskaan ollut hirveän mustasukkaista sorttia. Mutta ei tämä liity pelkästään siihen että eksä vaihto naista lennossa.
Viimeiset vuodet parisuhteestamme oli sellaista, että olin jatkuvasti stressaantunut, ahdistunut, pelokas. en käsittänyt miksi. näin jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että eksä oli päivittäin kourimassa minua ja painostamassa seksiin. yhteiseen sänkýynkään minulla ei haluttanut mennä nukkumaan, koska inhosin sitä kun yliväsyneenä viimein sain unen päästä kiinni niin mies herätti lääppimällä ja oli seksiä vailla. sain sitten insomnian sen lisäksi että pienet lapset valvottivat. kerran viikossa sille oli pakko antaa tai se alkoi käyttäytyä ihan kuin joku koulukiusaaja jolta on varastettu tikkari suusta. Niinpä sitten monesti unen pöpperössä ajattelin että "pakko tuolle on antaa että saa nukkua. pakko kai yrittää esittää innostunutta että se tulee nopeammin". Sellaista oli elämämme 2 vuotta ennen kuin tapahtui seuraavaa.
Asia mikä minut oikeasti laittaa miettimään sitä, että tarvitsenko terapiaa, liittyy enempi parisuhteisiin. Jostain kumman syystä minulla on erittäin suuri luottamuspula ihmisiin, etenkin seurusteluasioissa. En halua päätyä olemaan joku vainoharhainen mustasukkaisuusmörkö. En ole koskaan ollut hirveän mustasukkaista sorttia. Mutta ei tämä liity pelkästään siihen että eksä vaihto naista lennossa.
Viimeiset vuodet parisuhteestamme oli sellaista, että olin jatkuvasti stressaantunut, ahdistunut, pelokas. en käsittänyt miksi. näin jälkikäteen ymmärrän että se johtui siitä että eksä oli päivittäin kourimassa minua ja painostamassa seksiin. yhteiseen sänkýynkään minulla ei haluttanut mennä nukkumaan, koska inhosin sitä kun yliväsyneenä viimein sain unen päästä kiinni niin mies herätti lääppimällä ja oli seksiä vailla. sain sitten insomnian sen lisäksi että pienet lapset valvottivat. kerran viikossa sille oli pakko antaa tai se alkoi käyttäytyä ihan kuin joku koulukiusaaja jolta on varastettu tikkari suusta. Niinpä sitten monesti unen pöpperössä ajattelin että "pakko tuolle on antaa että saa nukkua. pakko kai yrittää esittää innostunutta että se tulee nopeammin". Sellaista oli elämämme 2 vuotta ennen kuin tapahtui seuraavaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
reilut 2 v ennen eroa kaverin tupareissa kaverin miehestä oli hauska livauttaa minun juomaan jotain sen mielenterveyslääkkeitä ja olin niin sekaisin, etten uskaltanut kiivetä kiikkeriä portaita minulle määrättyyn nukkumapaikkaan. menin siis sohvalle nukkumaan. vähän myöhemmin heräsin tuttuun tökkimiseen ja lääppimiseen. olin niin päästäni sekaisin, etten ikinä ennen humalassa ole sellaista kokenut, joskus yliväsyneenä tunsin murto-osan siitä olosta. niinpä sitten kuvittelin olevani kotona omassa sängyssäni taas ja päätin teeskennellä innostunutta seksiä että pääsisin vihdoin nukkumaan. se oli painajaismaista. se kesti ja kesti. en jaksanut edes pitää silmiä auki, mutta yritin edes jotenkuten liikkua että siltä tulisi nopeampaa. kunnes sitten tuskastuin ja kysyin, että miksei sinulta jo tule? ja tämä mies vastaa, että "ei minulta ole tullut sen jälkeen kun tyttöystävä kävi vieraissa". tapahtui äkillinen tajunnan räjäytys. oikeasti, räjähdysmäisesti tuntui kuin pääni olisi valaistunut ja selvinnyt. sain silmäni auki ja pomppasin ylös. tajusin että olin kaverin olohuoneessa ja edessäni oli vieras mies, helvetin rumakin vielä. eipä se olisi muuttanut mitään vaikka olisi ollut komeakin. oli ihan hirveän paha olo, ontto olo, likainen ja ahdistunut olo. puin vaatteet päälle ja istuin yksin keittiössä monta tuntia kunnes tuli aamu. olin ilmeisesti shokissa. aika tuntui seisovan paikallaan ja yhtäkkiä oli mennyt 3 tuntia. aamukahveilla kaverin mies naureskeli että iskin sitte teinin. Se jätkä oli 18. odotin kärsimättömästi että joku ajaisi minut kotiin 15 kilsan päähän.
Kotona menin ensimmäisenä suihkuun ja pesin itseni vereslihalle. pesin jalkovälinikin rajusti saippualla, vaikken yleensä ikinä käyttänyt sinne saippuaa. koko seuraavan viikon kävin päivittäin tällaisissa suihkuissa. se oli ainut yksityinen hetkeni koko päivässä ja yritin käsitellä kaiken ahdistukseni siellä. se suihkunurkkaus väliseinineen, ikkunoineen latautui mielessäni niillä tunteilla ja muistikuvilla mitä sillä viikolla siellä koin. seuraavan vuoden ajan kävin harvemmin suihkussa koska se suihkunurkkaus antoi minulle flashbackeja jotka aiheuttivat minulle ahdistusta ja stressiä. muuten kuitenkin onnistuin elämään melkein normaalia elämää, koska sain uskoteltua itselleni että se oli vain pettämistä ja parempi olla puhumatta siitä kenellekään. pari kuukautta tapahtuman jälkeen minulle tuli ensimmäinen rakkula häpyalueelle. ne meni sen ekan vuoden siinä uskossa että olivat jotain tulehtuneita karvatuppeja tai finnejä. minulla oli niitä ollut aiemminkin ja se oli samalla alueella. aina samassa paikassa. vuoden kuluttua olin etsinyt netistä sen verran tietoa että epäilin sen olevan herpes tai kondylooma. puoli vuotta siitä ja minulla oli gynekäynti. sillä hetkellä ei ollut rakkuloita ja gyne päätteli kuvauksestani että kondylooma.
Kun tästä hyväksikäytöstä alkoi tulla vuosi täyteen, aloin kokea ahdistusta uudelleen. seuraavan vuoden ajan sain flashbackeja joka kerta kuin oma mieheni edes tuli käsivarren mittaa lähemmäs. olin sisäisesti ihan shokkitilassa jos se oikeasti koski minuun mutta yhä se mies sai minut painostettua seksiin siinä toivossa että säilyisi kotirauha. kun taas koitti elokuu ja syyskuinen vuosipäivä hyväksikäytölle oli taas näkyvissä, olin tukehtua omaan pahaan olooni. flashbackeja tuli ihan hirveällä syötöllä ja olin toisinaan ihan hajoamispisteessä. joskus mietin pitäisikö minun kertoa miehelleni tai mennä terapiaan. en uskaltanut. en halunnut selittää asiaa kenelläkään, koska sen voisi käsittää niin että syytin miestäni siitä että minut hyväksikäytettiin enkä halunnut hänelle sellaista taakkaa. vaikka parisuhteemme oli ollut jo monta vuotta ihan liian kovan paineen alla ja tunnuimme usein tuovamme toisistamme pahimmat puolet esiin, oli kuitenkin hetkiä jolloin tunsin että me olimme ystäviä, samaa joukkuetta. Lasten kannalta se oli minulle tärkeää. En halunnut vaarantaa sitä.
Samaan aikaan kun koin sisälläni elämäni pahimmat kuukaudet, samojen kuukausien aikana mieheni ihastui ja rakastui uuteen naiseen netissä. Olimme kasvaneet sen vuoden aikana niin erilleen toisistaan että olimme kuin kämppäkaverit. ero ei tullut yllätyksenä, mutta sen rumuus tuli. Sekin tuli yllätyksenä, että miehen uusi oli vielä teini. Ensireaktioni oli pelätä sen tytön puolesta, että onko se joku naiivi tyllerö josta mies saa uuden sylkykupin kun romantiikka alkaa vähän hiipua. Kun kuulin että tyttö oli ekaa kertaa tulossa käymään eksän luona, koin paniikkikohtauksen siitä että mitä jos olin tartuttanut miehelleni rakkulani ja hän antaa ne sille kokemattomalle tyttörukalle. Kirjoitin eksälle tekstiviestin jossa yritin lyhyesti selittää hyväksikäyttöni ja rakkulani ja kehotin heitä käyttämään ehkäisyä huolella. eksäni varmaan kuvitteli että keksin koko jutun kun yritin estää heitä harrastamasta seksiä.
Muutama kuukausi eron jälkeen sain tietää että rakkulani olivat oikeasti herpestä. Itsetuntoni vahvistui ensimmäisen puolen vuoden aikana kiitos parin työkkärin kurssin ja kuntosalilla käynnin. lähdin kuntosalille aina kun minua ahdisti olla lapsista erossa. tuntui että treenin jälkeen pystyin taas hengittämään. joskus treenin aikana käsittelin hyväksikäyttöä ja eroa mielessäni ja pääsin niistä siten vähän yli. puolivuotta eron jälkeen olin lukenut joitain aika eroottisia kirjoja ja koin ensimmäistä kertaa vuosiin olevani oikeasti kiihoittunut ajatuksesta että olisin miehen kanssa. Lähdin baariin. Tapasin mukavan miehen. Yhdenillanjuttu. Sellaisia minulla ei ennestään ollutkaan. Seksi oli hyvää, heittäydyin siihen täysin. en saanut flashbackeja koska se oli täysin vieras mies, eksoottinenkin vielä. mikään siinä tilanteessa ei muistuttanut entisistä seksielämän kauhuista. Kuusi tuntia me välissä nukuimme hetken, välissä harrastimme seksiä. Pidin huolen että hänellä oli koko ajan kondomi. Se oli hyvä kokemus. Sitten kun mies aamulla lähti ja ehdotin että otettaisiin illalla uusiksi, hän katseli minua hetken niin kuin olisi kahden vaiheilla. hän otti puhelinnumeroni muttei koskaan ottanut yhteyttä. hän lähti maasta viikko myöhemmin koska oli keikkatyöläinen. päivän ajan minulla oli hyvä olla. tuntui kuin olisin pyyhkinyt pöydän puhtaaksi. sitten tulivat ne ajatukset. se mies selvästikin oli kahden vaiheilla siksi, koska meillä oli hyvää seksiä ja hän piti minusta, mutta aamun karussa valossa minun lievästi ylipainoinen kroppani oli tarpeeksi kamala, että hän ei halunnut palata. puoli vuotta myöhemmin kävin varmuuden vuoksi sukupuolitautitesteissä kun ei se urvelo ollutkaan osannut laittaa kondomeita oikein.
en harrastanut pitkään aikaan seksiä kenenkään kanssa. kävin parin miehen kanssa treffeillä, jotka tapasin nettideittipaikoissa, mutta sabotoin ne hyvin alkaneet jutut alitajuisesti, koska en vain ollut valmis. enkä halunnut tuoda painolastiani uuteen suhteeseen.pelkäsin myöskin sitä että tartuttaisin herpekseni jollekin uudelle. en voisi olla rauhassa omissa nahoissani jos tartuttaisin tämän riesan jollekin muulle. nämä olivat syitäni jotka kehtasi jollekin kaverille sanoa ääneenkin. ja sitten oli tämä juttu. yhdenillan juttuni oli mahtava juttu sen yhden päivän ajan ja minulle jäi siitä kyllä ihan positiiviset muistot. mutta. se että harrastin jonkun miehen kanssa seksiä laukaisi sisälläni jotkin vanhat lukot ja yhtäkkiä minusta tuntui kuin minua olisi vuosikaudet käytetty hyväksi. havahduin huomaamaan, että eron jälkeen olin joutunut vaihtamaan koko vaatekaappini sisällön koska pukiessani ja riisuessani vaatteitani sain flahbackeja siitä kun eksäni oli niitä päältäni nykinyt. siitä eteenpäin joka kerta kun joku mies tuli käsivarren mittaa lähemmäksi minua, sain ahdistuskohtauksen. joka kerta kun joku mies koski minua, edes kätteli minua, sain flashbackin. kun yritin luoda hyviä suhteita uusiin naapureihini, läheisin naapurin mies (15v vanhempi, ei minua normaalistikaan kiinnostais niin paljon vanhemmat) alkoi iskeä minua. kerran pihalla se yritti laittaa kätensä minun olkapäille ja kuiskasi että annetaan naapurin juoruämmille vähän puhuttavaa. minulta pääsi "hyi älä!" ja sukelsin äkkiä pois sen ulottuvilta. hetken aikaa se ukko aiheutti minulle pahimmat ahdistukset. vituttikin kun meidän lapset oli keskenään kavereita. erosta on nyt pian 4v, hyväksikäytöstä 6. en ole antanut yhdenkään miehen koskea minuun 3 vuoteen. en vain pysty. joskus olen yrittänyt testata rajojani ja mennyt treffeille, mutta jossain kohtaa alkaa aina tehdä pahaa.
kaksi vuotta sitten päätin sitten päätin pyrkiä mukaan paikallisiin lepakko-piireihin. Ei, minä en kääntynyt lesboksi kokemieni asioiden vuoksi. Olen jo 2-kymppisestä saakka identifioinut itseni bi-seksuaalina, koska minä olen aina tykännyt tyttöjäkin katsella, ehkä enemmän kuin miehiä, mutta en sitten nuorempana koskaan saanut tilaisuutta varsinaisesti seurustella naisen kanssa. pitkän parisuhteeni aikana olin aina eniten kiihoittunut silloin kun olin vasta katsonut L koodia tai lukenut jotain eroottisia tarinoita ja mielessäni pyöri nais-fantasioita. En kuullut silloin mistään mitään missä paikalliset SETA-porukat viihtyis tai että oliko niitä koko paikkakunnalla. vähän sama juttu oli vuonna 2013, mutta löysin sitten nettideittisivuilta lesbo- ja bi-naisia kuitenkin. kirjottelin heidän kanssa vähän viestejä, mutta kenenkään kanssa ei tullut tavattua. Sattuivat sitte silloin just avaamaan uuden SETAn osaston paikkakunnallani ja hyppäsin siihen toimintaan mukaan. Sain sitä kautta sitten paljon uusia ystäviä. Yhden naisen kanssa meillä oli jotain sutinaakin, mutta päädyimme sitten lopulta pelkiksi kavereiksi. ja sitten minulla taas ahdisti. uudet kaverit alkoi puhua toistuvasti, että mullekin pitää löytää joku nainen. eihän minulle saa tuommoisia ryhmäpaineita luoda. mieluummin teen asiat omaan tahtiini... no minuahan alkoi taas pelottaa että tartutan jollekin sen pirun herpeksen. muuten ei naisten kosketus aiheuttanut mitään samoja paniikintunteita. paitsi ehkä sitten jos joku koskisi minun jalkoväliini kovakouraisemmin. hassu juttu mikä saisi jonkun epäilemään seksualisuuttani on se etten ole koskaan tykännyt saada suuseksiä eikä se juurikaan paremmalta tuntunut naisen kanssa. Tykkään sitä kuitenkin antaa naiselle. tykkään antaa vaikka mitä naiselle ja minulla riittää mielikuvitusta. eikö olisikin täydellistä jos löytäisin tyttöystävän joka olisi ns "tyynyprinsessa" ja tykkäisi aina olla vastaanottavalla puolella? sitten minun ei tarvitsisi pelätä että annan hänelle herpekseni. sitten minun ei tarvitsisi pelätä että saisin flashbackeja kuten top-lesbon kanssa saattaisi. saisin ystävän, kumppanuuden, sopivasti fyysistä kontaktia. Rakkautta.
kaikkien näiden intiimien kysymysten ja ahdistuskohtausten kanssa tiedän että minulla on paljon painolastia. on hetki jolloin saan itseni uskomaan että minun on parempi olla yksin enkä edes tarvitse ketään, kunhan minulla on ystäviä. Kuitenkin minulla on myös hetkiä jolloin tiedän, että pystyisin kyllä vielä parisuhteeseen jos tapaisin jonkun, joka oikeasti jaksaisi lyhyen version näistä ongelmista kuulla ja sitten edetä rauhallisesti. kaikista ahdistuskohtauksista huolimatta seksihaluni ovat kuitenkin palanneet. tunnen vanhan itseni, pienen nymfomaanin, heränneen, toisinaan voimallisempana kuin joskus muulloin. Kun lapset ovat isänsä luona, olen varsinainen nymfi, aina märkä. kun lapset ovat kotona, seksihaluni ovat aika alhaalla. valitettavasti lapsiarkeni kai muistuttaa alitajuntaani vielä niistä parisuhteen viimeisistä vuosista ja tuo vanhat arvet pintaan.
Kysyn siis, että pitäisikö minun mennä terapiaan näiden parisuhde/seksi/ahdistus-asioiden vuoksi? en halua tulla leimatuksi mielenterveysongelmalliseksi. en haluaisi puhua hyväksikäyttöasioista ääneen kenenkään kanssa, koska pelkään että se kuitenkin katsotaan vain joksikin meinneisyydessä riippumiseksi ja eksän syyttelyksi. ei minua kiinnosta sitä syyttää mistään. tiedän kyllä ettei se omasta mielestään tehny koskaan mitään väärää. se 18v kollikin luultavasti pitää sitä kertaa vain pettämisenä. yrittipä yksissä toisissa bileissä uudelleenkin lääppiä. En koe olevani enää niinkään rikki näiden asioiden vuoksi, mutta niiden kaiut vaikuttavat vielä nykyisyyteeni ja pelkään että tulevaisuuteenikin. Haluan kuitenkin seistä omilla jaloillani ja olla itsenäinen, vahva aikuinen nainen.
Joku voisi olla hyötyä käsitellä tunojaan, jonkun ammattilaisen kanssa.
En sanoisi, että tarvitsisit terapiaa. Ehkä riittäisi jos voisit jutella jonkun ystävän kanssa, joka ei arvostele ja luo lisää paineita. Ehkä tarvitsisit vain kuuntelevaa korvaa.