Tahtoisin päästä lähellesi, syliisi, tuntea jälleen lämpösi, kuulla sydämesi lyönnit. Mitenköhän se käytännössä voisi onnistua? Mietin sitä jatkuvasti, mutten keksi vastausta. Tällaista viestiäkään ei suoraan tietyistä syistä tohdi laittaa. Jaarittelen siis turhanpäiväisiä vaikka sydämeni pakahtuu.
On niin kova ikävä sinua ja läheisyyttäsi.
Mutta ei meillä kiire ole, eksyminen toisistamme on jo todettu mahdottomaksi.
On niin kova ikävä sinua ja läheisyyttäsi.
Mutta ei meillä kiire ole, eksyminen toisistamme on jo todettu mahdottomaksi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minä vastaan vaikka aloitus oli varmasti jollekin ihan toiselle.
Eksyminen toisistamme on mahdotonta. Emme me ikinä eroon pääse, olemmehan unissamme ja ajatuksissamme. Keskellä päivää kuvittelen kertovani sinulle asioita. Välillä tunnen läsnäolosi, uskon että silloin ajattelet minua. Elän sinun kanssasi vaikka erillään. Me emme pääse yhteen emmekä eroon toisistamme. Tuomittuja vaeltamaan yksin, yhdessä.
Kiitos sanoistasi. Kuulostat itseltäsi.
Ei meidän tartte kulkee yksinämme ellet sä haluu :D Toi tyyppi kirjotti kyllä sen verran runollisesti että olis voinu olla munki käsialaa. (Tähän en panostanut nytten sori)
kuitenkin vieras ihminen. !!
erilleen, jos aina puhuu vain muille käy lopulta niin.
Yhteydenotto on kuin ottaisi kartan esiin kun on hukassa.
rohkeutta peliin ja siitä se lähtee suttaantumaan kuvio.
Jos oikeasti olisi kova ikävä, ottaisit minuun vaikka väkisin yhteyttä. Tiedät, että minä jäin kaipaamaan...
siitä toisesta.
Kauanko kukaan sinua odottaa kun kaikille muille täällä jaarittelet kuin hänelle?
Asetuppas hetkeksi hänen asemaansa !
Parempi vain unhoittaa ja katsoa eteensä aina tulee eteen toinen mahdollisuus elämässä .. käyttää se ja tarttua elämään.
Tai sitten vastakohtaisesti elää erakkona .. kaiken keskellä ..
En oikein usko jos ensimmäinen vastaaja on se oikea?
Tapahtuneet tekivät kaiken mahdottomaksi, yhteydenotto ei enää auttaisi mitään. Tiedän että kaipaat myös. Silti ei ole enää mitään tehtävissä.
On. Niin pitkään kun on elämää ja ihmiset välittävät toisistaan, kaikki on mahdollista. Niin myös sinä ja minä olemme mahdolliset toisillemme.
mutta niin kauan kun te puhutte näin teille täysin tuntemattomille ihmisille, niin te itse tuhoatte sen viimeisenkin mahdollisuuden.
ehkä soitto jää tulematta juurikin näiden vuoksi.
Emme ole mahdolliset toisillemme koska ilmeisesti mikään ei ole muuttunut. Vai onko?
ettette tunne toisianne.
Se on muuttunut, että nyt osaan ottaa toisen paremmin huomioon.
jos osaisit ottaa toisen nyt paremmin huomioon, et taatusti kertoisi näitä satuja täällä anonyymeille tuntemattomille henkilöille vaan sille henkilölle joka on mielessäsi. eli parannusta ei yhtään. syvää ihmetystä tuntee monesti kun näitä lukeilee.
itseltäsi kaksi kysymystä :
1. olenko minä oikeasti oppinut ottamaan toisen paremmin huomioon ja mitä teen nyt toisin kuin silloin kun en osannut ottaa huomioon.
2. tunteeko se sinun ihmisesi, siis se oikea, ei nämä tuntemattomat joille tarinaa isket, tunteeko hän tämän sinun muuttumisesi, tunteeko hän nyt tulleensa paremmin huomioonotetuksi taholtasi.
vastauksesi kertovat onko tuo lausahduksesi totta.
asianomaiselle ihmiselle itselleen olet muuttunut ja osaat ottaa hänet paremmin huomioon mutta et niin kauan kun kuka hyvänsä täällä korvaa hänet sinulle.
ei ole oikea ihminen. ja vain oikealla ihmisellä on merkitystä.
niin kaikki eksyy toisistaan. ei voi mitään.
Sitten jää sanomatta mutta pahimman ja suurimman virheen tekee siinä että ne
syvimmät sanansa heittää täällä tuntemattomalle, anonyymille henkilölle.
Jos ei ole enää muuta väylää. Ihan hyvä ne on "ääneen" saada sanottua kuitenkin.
hiljaa.
rajallinen, sitä ei pidä tuhlata turhuuteen.
niin totta.
Olin vain jonkin sortin korvike jolle kostit mitä toiset miehet tekivät sulle. Hyvästi vain eräs joka ei ikinä luota naisiin enää.
Kannattaa olla ihan varma ennenkuin lähtee syyttelemään tuolla tavoin :(