Työnarkomania, päästä keksittyä vai totta?

Kuullostaa mcdonaldsin herkuttelulta taukoaikana.

hei ! sinä työnarkomaani nuorimies,on hyvä asia,että käyt töissä ja teet ylitöitäkin.mutta selvästi pakenet joitakin huonoja asioita elämässäsi työntekoon.ei hyvä asia,koska me ihmiset tarvitsemme myös vapaa-aikaa.mene vaikka elokuviin tai sitten lähdet ,vaikkka laivamatkalle,jossa näet muita ihmisiä.olet jotenkin jumissa ja et pysty ajattelemaan muutakuin työtä ja rahaa. olet nuori ja tarvit naisseuralaisen,josta tykkäät ja jonka seurassa viihdyt.ehdotan,että käyt ensin lääkärin juttusilla ja kerrot ongelmastasi,hän osaa auttaa sinua,esim. ohjaamalla sinut ammattiauttajalle.eli psykiatriselle hoitajalle keskustelemaan ongelmastasi.ei tarkoita sitä,että olet ns.hullu,vaan meille kaikille terveillekin tulee niin vaikeita solmuja elämässa,että tarvitsemme siihen ulkopuolista apua.itse olen ollut samassa tilanteessa ja keskusteluapu auttoii ja huomasin,että ongelmani onkin ihan tavallinen.toivon,että saat apua ja vointisi paranee.

Moi työmieskö

Mitä toivot ja unelmoit elämältäsi? Onko unelmasi työnteko vai jokin muu?
Olet varmasti oikeassa kun kirjoitat, että työ antaa jotain tyydytystä. Elämäsi olisi varmasti aika tyhjää ilma työtä, vai mitä? Mutta ehkä toivot elämältäsi jotain muutakin? Mun mielestäni ihmisen kannattaa kulkea unelmiensa suuntaan.

Onko sun elämässäsi jotain sellaista, mitä pakenet ylettömään työntekoon? Millainen oli tämä parisuhde, jos mieluummin menit töihin kun vietit aikaasi naisen kanssa?

Yllä oleva vihje keskustelusta ammattiauttajan kanssa on ihan perusteltu, usein elämän solmut avautuvat kun niitä pohtii jonkun toisen ihmisen kanssa. Voisitko ajatella keskustelevasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa?

Tässä kokemusta ihmisen vanhuudesta: Kerrotaan, että kuolevat ihmiset eivät kadu sitä, että olisivat tehneet liian vähän töitä vaan sitä, että ovat rakastaneet ja osoittaneet rakkautta liian vähän. Ajattelen, että tässä on pohdittavaa meille jokaiselle.

Sä olet nuori ihminen ja elämä on edessäsi. Ja olet työkykyinenkin!! Tsemppiä.

Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

Itsekin elän työlle. En tee työtä rikastuakseni tai saadakseni työstä rahaa.. toisinaan teen ylitöitä enkä edes näitä ylityötunteja mihinkään merkitse ylös.

Työ antaa elämälleni sisällön, työ pitää mielenterveyteni koossa.

Jokunen vuosi sitten en pitänyt lomiakaan vaan tein töitä aamusta iltaan, mukaanlukien myös viikonloput.

Minä en hirveästi välitä toisten ihmisten seurasta, en viihdy kapakoissa, en laivoilla, en etelänlomilla tai muissa paikoissa joihin kokoontuu paljon ihmisiä. En vain jaksa kuunnella kenkään huolia, murheita, kehuja, iloja, perhetapahtumia, onnettomuuksia, tulevaisuuden suunnitelmia jne.

Minulle riittää ihan tämä oma elämäni jonka kohokohta on vain töihinlähtö ja työntekeminen. Vapaa-ajalla sitten siivoan kotona, luen ja etsin vastauksia kysymyksiin jotka askarruttavat mieltäni.

Minä en ole masentunut mielestäni, minä en pakene mitään enkä ketään, minä en kerää rahaa mihinkään, en suunnittele huomista niin hirveästi, minä vain olen ja niin kauan kun saan rauhassa elää tätä omaa vaatimatonta elämääni olen täysin tyytyväinen nykyiseen tilaani.

En koe elämääni mitenkään ongelmalliseksi, sillä minä tuskin loukkaan käytökselläni ketään.

Elän hyvin vaatimattomasti, en juurikaan satsaa itseeni rahaa, ruoka on monipuolista ja syön riittävästi. Nukun 8-10 tuntia yössä. Joku voi pitää elämääni tylsänä, mutta se on äärimmäisen turvallista.

Miksi tehdä ongelma asiasta joka ei ole (itselleni) ongelma?

Itse hukutin ongelmani työntekoon vuosikymmeniksi,
Lopputuloksena katkeaminen, vaikea masennus, josta nyt sitten terapian avulla noustaan pikkuhiljaa takaisin elämään kiinni.

Miettikää mitä elämältänne haluatte, sen neuvon unohdin itse aikanaan.

Hyvä, juuri kaltaisiasi ihmisiä tarvitaan. Töitä vaan kaikille niin prkeleesti, sillä tämä maa nostetaan suosta.

Vakavammin puhuen, tuskin jaksat loputtomasti tuota elämäntapaa. Katkeaminen on hyvin mahdollista, ja jatkuva väsymys kielii siitä, ettet voi hyvin. Kannattaa yrittää aktiivisesti lisätä muita elementtejä elämään, esimerkiksi liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat tarpeen.

Ei työstä pitäminen suinkaan väärin ole, hyvin monille meistä se vain on pakkopullaa.

Olen 21v nainen, töissä ma-pe 6-22 ja pe 22-06 / la 6-14 tai 14-22 ylityöt
Eli teen n. 80 tuntista viikkoa.
Etsi nainen joka on yhtä hulluna töihin kuin sinä :D voitte nukkua kaksin jos työvuorot osuu sopivasti yhteen

Olet sairastunut pahasti työnarkomaniaan. Tuollaiset pitkät työpäivät ovat erittäin epäluonnollisia, ei miestäkään ole luonnollisesti tarkoitettu kokopäivätöihin. Miehiä nykyajan nihilismin yhteiskunnassa aivo pestään jo pikkulapsuudesta alkaen eläviksi työroboteiksi ja aivopesu jatkuu elämän loppuun asti.

Yksin on paras olla,edelleen samaa mieltä!

Olet menettänyt parisuhteesi työn takia, mitä muuta olet menettänyt?
Herää tähän päivään ja ala pohtimaan tyydytkö elämään yksin, onhan sinulla se työ, mutta et voi odottaa missään tapauksessa saavasi toimivaa parisuhdetta.
Sinä olet itsekäs ja elät itsellesi/ työllesi.
Et ansaitse naista, joka pyykkää pyykit ja öisin nukuttaa sinut.
Olet sen ikäinen ihminen, että muut perustaa perheen eli vaimo mahdolliset lapset ovat sinun KOKO elämäsi Ei työ.
Se on ihana asia, että työ kiinostaa ja on mielekästä. Työ on kuitenkin elannon hankkimista, joka mahdollistaa harrastuksiin ja naisen kanssa esimerkiksi lomailuun eli ns.normaali elämään.
Erota oma elämäsi ja työelämä toisistaan. Kumpi on elämää? Sääli jos kotona ei odotakaan kukaan....?

Mitä duunia sitten teet että niin haluat olla siellä jopa viikonloppuisinkin...????
Olet väsynyt koska teet koko ajan...varo että ei tuu burn out....

Sairas oot.

Itse olen vähän reilu 30v mies, ensin vedin ensimmmäiset burnoutit kansainvälisissä tehtävissä tekemällä 12 tuntista päivää ja kännäämällä muut ajat. Olin joku 22 vuotias. Sitten oma yritys laajeni kamalaa vauhtia, silti tein alussa vielä kahta palkkatyötä päällekkäin. Kännäsin, sekoilin ja burnouttiinhan sekin meni. Ei siis pääse enää sängystä ylös ja itkettää vain.

Nyt en ***kele enää tapa itseäni työllä. Opiskelen ja elän nuukasti, yritän peittää entisen työhulluuden jälkiä jotenkin :) Paljon on siltoja poltettu ja naisia itketetty, anteeksi se. Toisaalta kontaktiverkosto on valtava.

Hullu mikä hullu, niillä palikoilla mennään, jotka on annettu.

Työnteko on niin kauan huskaa kun uupuu,tulee unettomuutta ja mieliala alkaa järkkymään.Moni yrittäjä joutuu pakosta tekemään!0-15h päiviä mutta ei ihminen määräänsä enempää jaksa vaihka kuinka pitäisi työstään.Jos yöunet on vähemmänkun 8h niin jaksamattomuus on valmis.Perheelämä sitähän ei tietysti ole jos sitä ei pysy hoitamaan,joten työnarkomaaneilla ei perhettä pitäsi edes olla.

Olet aika surkimus. Minäkin pidin työelämää elämän tärkeimpänä asiana ja mikä oli tulos? Ammattitauti ja nyt sitä nyhrätään pienellä eläkkeellä joten kuten, kaippa se työnantaja ja yhteiskunta hyötyi yli 40-vuoden palveluksesta työelämässä, mutta ne vaivat jäi minulle.
Ei tullut mitalia työn sankaruudesta tuli vain terveyttä uhkaava ammattitauti josta minulle ei ole mitään hyötyä eikä iloa.
Se siitä "työntekemisen" arvostamisesta.

Tuollaiseen työmäärään tottuu tai niin kävi ainakin itselleni. Työt olivat niin tärkeä osa elämääni että ne olivat aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mielessä, unissakin usein.

Mielestäni en kuitenkaan mitenkään stressannut liikaa vaan nautin töistäni kovin.

Totuus iski aika julmasti kun jouduin leikkaukseen ja sairaalaan pitemmäksi aikaa. Ei johtunut mitenkään työnteosta vaan sisäelimissä vikaa. Monta päivää murehdin töitä ja yritin jotain saada läppärillä sairasvuoteellakin sairaalassa tehtyä. Mutta, niin vain se on todettava että kukaan meistä ei ole töissä korvaamaton. Työni alkoivat hoitumaan muiden toimesta ilman ohjeitanikin. Sain toipua rauhassa.

Yhtäkkiä puhelin hiljeni eikä sähköposti täyttynyt samaa tahtia. Aloin lukemaan kirjoja (monen vuoden tauon jälkeen), otin yhteyttä ystäviin joita olin laiminlyönyt, alkoi palata jonkinlainen mielenrauha.

Liialliseen työntekoon ajautuu ja se voi tuntua mielekkäältä. Usko kuitenkin että siitä oravanpyörästä kannattaa yrittää hypätä pois ja niin voi löytää elämäänsä paljon tärkeämpää sisältöä.

Itselläni oli sama juttu.

Olen nyt 27v mies, ja nuoruudessa tuli tehtyä lähes 4,5 vuotta todella, todella paljon töitä, ei ollut kavereita, en käynyt juuri missään, en juonut juuri ikinä mitään.

Viime vuoden tammikuussa päätin että tuo saa loppua, lopetin hommat, eli jäin vain tuuraajaksi, YTK maksaa hyvin, ja töitä kuitenkin silloin tällöin.

Sen jälkeen on ilmaantunut kavereita, vanhojakin tuttuja, ja on ollut tyttö- ja poikaystäviä, ja päässyt tosihommiinkin useita kertoja....

Samoihin aikoihin vaihdoin etu- ja sukunimeni "hauskemmaksi" ja aloin liikkumaan baareissa, käymään laivalla, reissaamaan yms.

Juuri tänään aamulla tulin aamulaivalla takas, vähän on krapula vieläkin, ja iltasuunitelmat auki, meniskö baariin, oisko kotona selvinpin kattoos telkkaria, tai lähtiskö ajelee präkällä... Joudun lauantaina meinaan töihin, niin pitää nyt keksiä viikolla sitten jotain...

Ennen olin siis aina väsynyt kun olin töissä, ja se näkyi ulospäin, tosin rahaa oli paljon, jos jotain hyvää hakee...

Ja YTK:n tukipäivät ei tule oikeastaan ikinä täyteen, osa-aikatyöt kun kerryttää uutta työssäoloehtoa, tehdään sitten enemmän hommia joskus jos löytyy jotain KIVAA työtä...

Nyt alkaa jo tottumaan siihen että voi olla vaikka kuukausi vapaata, ja sit viikossa tulla 60 tuntia töitä, tähän viikkoon nyt ei montaa tuntia töitä tule, mutta kuitenkin....

Kannattaa siis kokeilla, uskon että olin paaaaaljon enemmän pohjalla kuin sinä

Siunausta sinulle elämääsi, nuori mies. Jumala antakoon sinulle uuden suunnan ja tarkoituksen elämällesi.

Sinä et ole vielä löytänyt omaa rakastasi. Rakas, kun löytyy, osaat sunnitella työsi.

Niin minulle kävi.

Onnea tulevaan!

Millaista työtä teet, jos sitä voi tehdä, vaikka väsyttää? Ihan mielenkiinnosta kyselisin.

Oeysta
Minäkö ? Teen sellaista työtä ,että olen niin kuin tekevinäni koska työnanataja on niin kuin maksavinaan.

Jos sinulla on työtä ja työstäsi saat vielä tyydytystä niin sittenhän se on erinomaista. Sitten jos tuntuu että se kuluttaa niin sitten on jo paha. Pidä välissä lomaakin.

Ei aikuisen elämässä ole muuta kuin työ ja viikonloppuisin juominen.

Hullun hommaa. Todellisissa ongelmissa olet silloin kun työnantaja heittää pihalle tuotannollisista ja taloudellisista jne. syistä. Ei tule erityiskiitosta uhrautuvasta työnteosta ja työn sankarin mitalia. Jäljelle jää muuta kuin suunnaton tyhjyys.

Ota loparit ja kokeile miltä se tuntuu.

Onneksi olkoon!

Voi! Aika kesyä.. minä se paiskin hommia toiselle työnantajalle viikonloputkin ja siinä sivussa menee parisuhdekkin. 6,5 päivää töitä viikossa ja samaa tahtia kohta 10vuotta. Jonkunhan se pitää työttömien lusmujen ja kotiäitien elintaso kustantaa verorahoilla.. nii ja noi Kreikan lainatkin hoidettava vielä. Jatketaas siis töitä eikä valiteta!

Kohtuus kaikessa,mitä sitä ennenaikojaan itseään loppuun ajaa,sullahan on vielä työuraa jäljellä,on muutakin elämää kuin työ,jos se olisi mukavaa,niin herrat sitä vaan tekisi,ei muut:)

Itse aloitin leppoistamisen (Downshifting, http://fi.wikipedia.org/wiki/Downshifting) alle 30-vuotiaana. Paluuta ei ole. Teen töitä, mutta maltillisesti. Tämä tarkoittaa 4-10 päivää kuukaudessa. Koulutuksellani ja ammatillani tämä on hyvin mahdollista jopa etätöitä tehden kotoa käsin.

Vähemmällä rahalla tulee toimeen ja aikaa riittää. Näiden vuosien aikana olen lukenut paljon kirjoja, myös asiatekstiä avoimessa yliopistossa, soitan kitaraa ja bassoa mielestäni jo melko hyvin ja lihasmassaakin on kertynyt ihan mukavasti kun on aikaa harjoitella ja palautua. Jopa Cooperin juoksutestin tulos on parantunut satoja metrejä.

Olen toisin sanoen elämäni kunnossa, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka onnellinen ja tyytyväinen elämääni olen.

Suosittelen kaikille sydämellisesti työn jättämistä vähemmälle. Kun luet vanhempien ihmisten kommentteja siitä, mitä he olisivat tehneet toisin, kertoo jokainen tehneensä liikaa työtä ja eläneensä liian vähän ajanpuutteen takia.

Muista, että kyseessä on sinun elämäsi.

Hullu paljon työtä tekee,viisas pääsee vähemmällä.
Mietis tota.

Jos on koko ajan väsynyt ja lisäksi herätessä, sekä nukkumaan mennessä, niin elimistön hälytyskellot kilkattaa jo aika tavalla.
Tärkeää olisi ottaa nyt täydellinen irtiotto työstä esimerkiksi viikoksi. Äkkilähtö johonkin lämpimään ja kaikki työasiat päästä pois.
Jos parisuhde lisäksi kaatui työssä-asumiseen henkisesti ja fyysisesti, niin eikö se kerro jo aika paljon, ellei ole yrittäjä, joka olosuhteiden pakosta joutuu venymään äärimmilleen.
Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä, niin aloittaja on matkalla kohti totaalista loppuun palamista, mutta saatan myös olla väärässä.

Jos työ olisi huvia, herratkin sitä tekisivät.

Työhulluus on sairaus.

Työhullu on nimittäin narsisti eli vakavasti sairas ihminen.

isekkin olen alle 30 v mies. yrittäjä rakennuspuolella joten työ on raskasta ja päivät pitkiä... kesäisin kuukauden tunnit pyörii 450 paikkeilla paperi työt
tuo väsymys on aika normaalia ja niin henkilöstä riippuvainen. itsellä joku 4-6 t unta yössä on paras aika. siitä yli niin on sellainen pöhnä olo koko päivän. vähän niinku krapulan toinen päivä :)

mutta talvet on sen verran hiljaisempia (kuukaudentunnit 140- 200 paikkeilla) että kerkeää pitää vähän lomaa ja olla perheen kanssa. kokeile pikku loma pitää, viikko ei riitä sitte mihinkään ja kuukausi on liian pitkä aika lomailla. itsellä toimii 3 viikkoa, eka viikko menee töitä miettiessä ja vikalla viikolla alkaa olla jo polte päästä töihin takaisin joten keskimmäinen viikko menee nollat taulussa.

ja sitten hanki joku mukava harrastus... se vois piristää ja viedä ajatuksia pois töistä.

Alä öle hyölissäsi, kyllä se siitä äjän känssä lytvyityy.

vihaan töitä toistenkin tekeminä

Olen vähän laiskansitko, ei tarkoita etten olisi töitä tehnyt koko ikäni tosi nuoresta alkaen, mutta en kovin paljon ylitöitä, aina harrastanut liikuntaa, "työhulluja" on muuten paljon, joku rentoutuu, toiset näyttää ettei ikinä pidä lomaa.

Yt-neuvottelijat näkee jo päältä päin ketkä ovat työhulluja ja ketkä ei. Tämän vuoksi toiset saa helposti käteen irtisanomislapun.
Ja sen työhullun omaiset saa melko pian sen ahertajan kuolintodistuksen käteen.

lääketieteen saamassa huomiossa eri maissa mainitaan/selonteossa ei oikeutta - kohtuus kangella ja hangella on se sama [email protected]

Olet siis riippuvainen työstäsi onnen tunteen tuojana. Jos lopettaisit työsi tuntisit sen pahan olon, joka sinulla taustalla on. Nyt vain ohjaat huomiosi siitä pois tekemällä työtä. Et ole epänormaali, vaan hirveän monet ihmiset yrittävät poistaa ikävää oloa jollain konstilla, olipa se sitten alkoholi, rakastuminen tai joku tekeminen. Läntinen kulttuuri opettaa ihmisen siihen uskoon, että paha olo kuuluu survoa jonkun kannen alle. Ei se sieltä lähde millään, jos sitä kaikin töin yrittää väistellä. Se plumpsahtaa esille joskus, vaikka sitten kun joudut eläkkeelle. Tunnen muuten useita ihmisiä, jotka ovat tulleet takaisin töihin eläkkeellä, kun eivät kestäneet elämäänsä tullutta uutta hiljaisuutta.Tämäkin on läntisen kulttuurin oppia, että pitää olla kiire aina ja hiljaisuus on pahasta.

Teen paljon töitä, enkä ota siitä mitään paineita. Jään 1/2 vuoden kuluttua eläkkeelle ja mietin, miten tylsää mahtaa olla. Ilmeisesti menen johonkin muuhun työhön, omaan en viitsi jäädä vaikka saisinkin, koska irtisanotaan muutenkin. Pidän työkavereista, ja ihan kuin aloittajakin, töihin on kiva mennä.

Ehdin silti harrastaa sen mitä haluan. Eikä väsytä.

Hellitä hyvä mies. Valtiokin satsaa työntekijöiden hyvinvointiin, Nämä tulee kohta joka työpaikoille.


http://www.valtiokonttori.fi/fi-fi/Virastoille_ja_laitoksille/Henkilostohallintoa_ja_johtamista_tukevat_palvelut/Kaikutyoelamapalvelut/Innostusta_tyohon/Terveyden_perusta/Tietoinen_lasnaolo

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Ne jotka nauttii noin paljon työnteosta kuin aloittaja on ilmeisesti unelma
ammatissaan. Itse en koe että työ jota teen olisi noin mukavaa, kunhan teen työni ja se siitä, viikonloppu on huilaamista varten, silloin ei ajatella töitä.
En myöskään ymmärrä sellaista asiaa että puhutaan tauoilla työasioista,
tauot on mielestäni lepoa varten ja töistä puhutaan kun on aika siihen.