Mennyt ahdistaa

Monta on elettyä vuotta ja 50 lähenee.
Ahdistaa vaan niin pirusti kaikki tehdyt ja tekemättä jättäminen.
Kaikki mennyt satuttaa sieluani ja olen alkanut uskoa että minua rangaistaa vaikka en ole uskonnollinen.
En usko enään mihinkään hyvään ja onnellisuuteen tai anteeksiantoon itselleni.
En osaa kuvitella elämääni edes hieman kevyempänä.
Oloni on raskas ja niin on siksi tämänkin luettava.
Koitan aina vaan kuitenkin jaksaa vaikka en usko.

Elämässäni ei ole ihmistä jolle uskoutua ja vapautua.
Olen yksin, koska olen menettänyt lähimäiseni joskus.

Lapset ovat omillaan ja minä rikkinäisen sieluni ja muistojeni kanssa.
3133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Minä uskon Jumalaan ja elämään kuoleman jälkeen. Minkäpä sille mahtaa, jos usko. Ei sinua Jumala tahto rangaista menneestä ja onneksi ihminen saa aloittaa aina uuden elämän, rakentaa tulevaisuuttaan.
Kyllähän ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt. Tarkoitan että jos koheltaa niin saa koheltaa hiettämiään kiviä, mutta Jumala tahtoo kyllä olla katuvalle armollinen. Jos jaksat luottaa enemmän armoon.

Äänestä
  • Kiitos vastauksesta....
    Olen aina yrittänyt tehdä parhaani mutta olen aina ollut heikko.

    Olen kuullut että uskoon tuleminen tuo rauhan ja sitä minä tarvitsisin.
    Niinkuin tuossa aikaisemmin kerroin että en usko että koskaan saavutan rauhaa, ainakaa millään muulla tavalla.
    Miten tullaan uskoon, tai siis miten voi katsoa voiko uskoa jumalaan? että saisi rauhan.

    Olen pelännyt liian pitkään ja kantanut taakkaa mitä en enään jaksa.

    Äänestä

keskustelkaa uskonnosta uskontopalstalla.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pihla48 kirjoitti:

Monta on elettyä vuotta ja 50 lähenee.
Ahdistaa vaan niin pirusti kaikki tehdyt ja tekemättä jättäminen.
Kaikki mennyt satuttaa sieluani ja olen alkanut uskoa että minua rangaistaa vaikka en ole uskonnollinen.
En usko enään mihinkään hyvään ja onnellisuuteen tai anteeksiantoon itselleni.
En osaa kuvitella elämääni edes hieman kevyempänä.
Oloni on raskas ja niin on siksi tämänkin luettava.
Koitan aina vaan kuitenkin jaksaa vaikka en usko.

Elämässäni ei ole ihmistä jolle uskoutua ja vapautua.
Olen yksin, koska olen menettänyt lähimäiseni joskus.

Lapset ovat omillaan ja minä rikkinäisen sieluni ja muistojeni kanssa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu