Assien sosiaalisuus

Jokainen Asperger-ihminenkin on yksilö ja oma persoonallisuutensa, siinä missä kaikki muutkin. On asseja, jotka ovat täysin omissa oloissaan, mutta paljon löytyy myös niitä, jotka kaipaavat seuraa, vaikka heillä on myös suuri oman ajan tarve. Voisi ehkä sanoa, että useimmilla asseilla ei montaa ystävää ole, mutta ne harvat ovat sitten sitäkin tärkeämpiä.

Mulla on tasan yksi kaveri, joka sietää mua. Muiden kanssa en tule toimeen. Yleensä tahdoin olla vain omissa oloissani, tosin kaipaan myös läheisyyttä ja ihmisseuraa tietyin väliajoin. Mutta jo muutama tunti saa niin väsyneeksi, että tapaamisen jälkeen tahdon vain nukkua ja olla hiljaisuudessa yksinäni. Eläinten kanssa voin viettää vuorokaudet ympäri, ne eivät rasita tippaakaan kunhan osaavat käyttäytyä ja yleensä osaavat, jos ovat minun lemmikkejäni.

Tarkoitin tuolla "joka sietää mua" sitä, etten pysty pitämään ihmissuhteita yllä kovinkaan pitkään vaikka hyvänpäiväntuttuja, jotka pitävät minusta löytyykin useampikin kappale. Ja siis tulen toimeen ihmisten kanssa ihan hyvin tavallisimmin, mutta se viekin sitten kaikki energiat, koska silloin joudun jonkin verran olemaan ei-oma-itseni. Lisäksi jännitän kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita, mikä myös vaikeuttaa asioita sekä kuullunymmärtämisessä on häiriötä ts. on vaikea pysyä keskusteluissa mukana. Sitten jos on hiljaa vain koko ajan, ihmiset alkavat ihmettelemään sitä, miksen puhu.

Mul on epäilty aspergeria ja oon aina tutustunu tosi helposti ihmisiin. En vaan jaksa pitää yhteyttä jotenka ihmissuhteet kuihtuu kasaan. Aina, mihin olen mennytkin, oon löytäny ystäviä/ihmisiä jotka olis halunnu olla mun ystäviä. Yläasteella kuuluin suosituimpien porukkaan, amiksessa olin taas se luokan "johtaja", joka tuli kaikkien kanssa toimeen.

Sopivina annoksina sosiaalinen kanssakäyminen on erittäin mukavaa, mutta koko aikaa en jaksa olla ihmisten seurassa, tarvitsen myös runsaasti omaa aikaa. Lisäksi en kauheasti pidä ns. "small talkista" enkä ole siinä kovin hyvä, vaan tykkään keskustella ja pohtia asioita syvällisemmin.

Minulla on ystävä. joka vastaa millon vain - kysyn mitä tahansa :)

http://hansilta.blogspot.fi/

Itselläni on asperger, haluaisin kavereita ja olla heidän kanssaan, en kuitenkaan pysty tai osaa pitää kaverisuhteita yllä. Kommunikointi on vaikeaa jos tapaa jonkun toisen jota ei tunne. Kotona on mukavampaa olla eikä tarvitse hätäillä turhaan jos joutuukin uuteen tilanteeseen. Netin kautta voin puhua mistä vain kaikille, en todellakaan ns. face to face.

Meidän perheen assit viihtyvät yksinään, mutta toisten ihmisten lähistöllä. Muut ovat tavallaan näköetäisyydellä, mutta ei siten että heidän kanssaan tarvitsisi olla, joustaa ja osallistua. Pari läheistä ihmistä riittää. Kumpikin on työkseen ihmisten kanssa menestyksellä tekemisissä, mutta vapaa-ajalla ei ole sosiaalista tarvetta.

"kumpikin on menestyksellä työkseen ihmisten kanssa tekemisissä".

Ei pidä paikkansa, mikäli pitää, diagnoosi on väärä. Tosi typerä viesti taas sinulta.