Tätä palstaa lukiessa olen törmännyt ihmisiin jotka puhuvat että lääkis on heille pakkomielle tai haave josta on jo pikkulapsesta asti uneksinut. Kuitenkin kun pari kertaa on yritetty Helsingin lääkikseen (johon vaikein päästä), 20v ikää mittarissa ja hylkäyskirjeet tullut, ollaan jo miettimässä jos kuitenkin menisi lukemaan kemiaa tai elintarviketiedettä.
Hei haloo! On ihmisiä jotka ovat oikeasti valmiita tekemään ihan mitä tahansa ja uhraamaan kaiken jotta pääsisivät lääkikseen. Älä tule tänne puhumaan p*skaa että haluat lääkikseen jos olet valmis luovuttamaan noin helpolla. Jos oikeasti haluat lääkikseen niin silloin pääsykoekeväänä ei ole muuta elämää kuin lukeminen. Hae Ouluun tai Kuopioon, tai jos sinnekään ei riitä lahjat niin lähde Pietariin/Tarttoon/Riikaan!
Lääkis ja lääkärin ura on oikeasti kaiken sen vaivan arvoista! :)
Hei haloo! On ihmisiä jotka ovat oikeasti valmiita tekemään ihan mitä tahansa ja uhraamaan kaiken jotta pääsisivät lääkikseen. Älä tule tänne puhumaan p*skaa että haluat lääkikseen jos olet valmis luovuttamaan noin helpolla. Jos oikeasti haluat lääkikseen niin silloin pääsykoekeväänä ei ole muuta elämää kuin lukeminen. Hae Ouluun tai Kuopioon, tai jos sinnekään ei riitä lahjat niin lähde Pietariin/Tarttoon/Riikaan!
Lääkis ja lääkärin ura on oikeasti kaiken sen vaivan arvoista! :)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Haku-urakan keskellä kannattaa muistaa että vaikka lääketiede alana on parhaimmillaan valtavan mielenkiintoinen, lääkisopiskelu tai lääkärinä työskentely ei tee ketään pysyvästi autuaaksi. Varsinkin klinikkavaiheen opinnot ja myöhemmin työ on tietty usein mielenkiintoista, mutta suureksi osaksi aika arkipäiväistä puuhastelua. TV-sarjojen dramaattisiin käänteisiin harvoin oikeassa elämässä törmää, onneksi;-)
Väitän että harvan ammatin vuoksi kannattaa uhrata kaikki muut tärkeät asiat kuten ihmissuhteet, ystävät, perhe, terveys, toimeentulo jne. Lääkärin ammatti on ammatti siinä missä muutkin hyvine ja huonoine puolineen. En tarkoita etteikö lääkikseen kannattaisi pyrkiä useampaankin kertaan, kunhan muistaa että antoisan ja menestyksekkään työuran voi tehdä monella muullakin alalla.
Minä taas ihmettelen sitä, että jos lääkis on ollut unelma pienestä pitäen, niin kuinka fysiikan, kemian ja biologian opinnot on koulussa laiminlyöty. Niitähän pääsykokeessa kysytään. Eikä tarvitse tosiaankaan yhtään paahtaa pääsykokeisiin.
Ainakin pääsin lääkikseen hyvillä lukion fyssan, kemian ja biologian tiedoilla.
No tarviihan sinne pääsykokeisiin "paahtaa"... Olet vaan ehtinyt unohtamaan kuinka paljon itse luit.
Vaikka aineet ovat olleet lukiossa hyvin hallinnassa, niin ei kaikki pikkutiedot pysy koko aikaa aktiivisessa muistissa.
Kertaamista tarvitaan aivan varmasti!
Minä jäin puolentoista pisteen päähän tänä vuonna, kun olin liian hidas tekemään. Olin lukenut hyvin ja osasin kyllä vastata, mutta en ehtinyt riittävään moneen vastaamaan. Aion hakea ensi vuonna uudestaan, mutta valmiiksi jo kauhistuttaa se "paahtamisen" aloittaminen uudestaan.
Hain kylläkin lääkikseen heti ylioppilaskeväänä. Ei siinä mitään ehtinyt unohtua. Ja pääsin myös.
Nuori ihminen ei muutamassa viikossa tai kuukaudessa unohda, mitä on hyvin osannut. Jos unohtaa, miten semmoisesta voisi tulla lääkäri?
Jep, samaa mieltä edellisen kanssa. Ei hakija ole vielä kypsä lääkikseen, jos ei tajua lukea lukiossa pääsykokeessa vaadittuja aineita.
Joo no ota huomioon, että tuskin tänne mitään oikeasti lääkikseen hakevia edes kirjottelee tai ainakin todella pieni vähemmistö.
Kyllä täällä ainakin yksi hakee tosissaan. Tosin en luovu hakemisesta yhden kerran jälkeen. Miksi luovuttaisin, kun sinne haluan. Olenkin jo ylittänyt 20v ja kokeillut muuta. En tosin nuorena haaveillut lääkiksestä. Se haave kasvoi vasta aikuisiässä.
Täälläkin yksi 22-vuotias, joka jäi viime keväänä rannalle, kuitenkin kaupalliselle alalle ensin hakeutuneena kaikki luonnontiede on kuitenkin sydäntä lähinnä ja lääkikseenhän menen vaikka kiven läpi.
Jos ei kahdessa vuodessa lukion jälkeen lääkikseen pääse täytyy jotain olla pielessä. Älykkyys ei riitä? Jokin tässä yhtälössä mahtaa mättää. Kannattaisiko alkaa pohtia jotain muuta alaa?
Kuka on puhunu jostain kahdesta vuodesta lukion jälkeen? Toi 22-vuotiasko? Tiesitkö ett joku voi hakee lääkikseen ekaa kertaa vaikka 33-vuotiaana?
Jossain tapauksessa pätee sääntö "ilman vaikeuksia ei voi voittaa". Eli hakee lääkikseen viidettä kertaa ja sitten pääsee sisälle. Tärkeintä ei oo hakukerrat vaan se että pääsee sisälle. Ite ainakin ekalla ja tokalla kerralla hain harjottelumielessä, en vaan ehtinyt muiden asioden ohella enempää panostamaan. Nyt kolmannella kerralla jäin pisteen päähän ja tällä kertaa kaiken olin lukenut täydellisesti mutta kokeessa feilasin hermoilemalla. Ja turha tulla lässyttämään mistään että oisin voinu päästä pisteen päähän ekalla kerralla jos oisin lukenut paremmin sillon mutt kun jos tajuan haluavani lääkikseen helmikuussa 12, niin miten ehin lukemaan kaiken fykebi:sta toukokuuhun tai edes vuoden 13 toukokuuhun mennessä?(kun pitäähän sitä muutakin tehdä kuin lukea 24/7, esim hankkia leipä pöytään...) Laitoin reaali-tavoitteet vuoteen 14 ja melkein onnistuinkin. Tän vuoden haku olikin mun ensimmäinen oikea haku.
Nyt pitää vaan saada jännitys kuriin ens vuoden kokeeseen :) Jos en onnistu silloinkaan niin en jää surkuttelemaan, onhan tässä vielä monta vuotta ennen eläkettä :D
Onhan sitä kaikenlaista hakijaa lääkikseen. Jonkun täytyy ensin tehdä pari harjoitushakua ja silti kolmas eli ensimmäinen oikea yritys menee pieleen. Jos onnistut neljännellä yrityksellä, toivottavasti en joudu ensimmäiseksi enkä toiseksi harjoittelupotilaaksesi!
Heh heh, luuletko että teen kaiken saman kaavan mukaan? Aina laitan kaikessa tavoitteeksi jonkun kolmannen enkä heti ekaa kertaa?
Sitt kun pääsen lääkikseen oon ihan samalla tasolla kuin muutkin sisään päässeet.
Koulussa oon aina pärjännyt hyvin, nyt oon yliopistossa enkä kertaakaan ole joutunut uusimaan tenttiä kun en ekalla päässyt läpi.
Lääkikseen kun on niin pirun vaikea päästä.
Entä jos et itse pääsisi haluamaasi opiskelupaikkaan? Jos se ois sun unelma? Oikeastiko oisit valmis luovuttamaan kun et ekalla/tokalla pääse sisään?
Meitä enemmän kuin kolme kertaa hakeneita lääkisläisiä kyllä riittää, jos olet lääkärin kanssa joutunut asioimaan, olet todennäköisesti joskus ollut ihan tavallisen lääkiksen päässeen talliaisen puheillakin ollut. Hakukerroista et voi päätellä sitä, minkälainen lääkäri ihmisestä tulee. Toiset joutuu hyvien tenttiarvosanojen eteen näkemään enemmän töitä kuin toiset. Mulla on kurssikavereina pari tosi älykästä tyyppiä, osa tohtorismiehiäkin jo ennen lääkistä, jotka ovat päässeet ekalla kerralla sisään. Vaan osa näistä jännittää paljon sosiaalisia tilanteita ja valittavat jälkeenpäin, kun tänäänkään en uskaltanut katsoa potilasta silmiin kunnolla, ja änkytin ja unohdin kaikki tärkeät kysyttävät. Sekö sitten tekee hyvän lääkärin?
Tämä ei ole yleistys, enkä väitä että kaikki lukuälykkäät olisivat sosiaalisesti taidottomia. Pointtina on vaan se, että meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, joiden kanssa joudumme painiskelemaan ja joiden kautta opettelemme lääkäriksi tuloa. Ihmisiä mekin vaan ollaan, virheinemme kaikkinemme. Jos ei halua epätäydellisen lääkärin vastaanotolle, kannattaakin olla käymättä lääkärissä.
Mikäli kirjoitat nämä kolme tärkeää fy.ke.bi osan jo syksyllä ja keväällä niin hyvässä muistissa on. Miten sulla tuli vasta ahaa elämys helmikuussa.
En kirjottanut niitä ylppäreissä, huoh. Eikä tuo vuosi 12 edes ollut abikevääni.
Harva lääkikseen hakeva oikeasti ymmärtää, millaista työ lääkärinä Suomessa on. Sinänsä se ei haittaa, koska harva kuitenkaan keskeyttää - opinnot tuovat tiedon todellisuudesta ja useimmat ovat valmiita siihen silti sopeutumaan.
Näitä puolivillaisia yrittelijöitä on aika paljon, luullaan että lääkikseen pääsy on jokin jumalallinen luontaisoikeus "koska mä haluan sitä niin paljon" eikä suostuta uskomaan, miten kovan työn takana se voi olla. Jos et päässyt sisään se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että oli monta muuta hakijaa jotka osasivat asiat PAREMMIN KUIN SINÄ.
Hyvin sanottu!
Itse en kyllä muuttais ulkomaille opiskelemaan, vaikka lääkikseen haluankin ja pari kertaa rannalle jäänyt. Mutt mä en varmaankaan kuulu tohon sun haukkumaan kategoriaan koska en oo pienestä pitäen halunnu lääkikseen? :D Vaan vasta aikuisena tajusin haluavani lääkäriksi. Mulle tärkeät asiat on täällä Suomessa, ulkomailla kaipaisen niitä liikaa vaikka tiedänkin ett lääkiksen ovat siellä aukeaisi helpommin.
Kommentoin tätä vain siksi, että aloittajan kommentti rupesi ärsyttämään. Ei mikään ura tai työ saa olla elämää tärkeämpi asia! Ihan jokaisen lääkisläisen on oltava valmis tekemään myös jotain muuta...tai jos ei ole, niin on ehkä mennyt elämässä jotain vikaan. Toki olen hirveän onnellinen, että pääsin lääkikseen ja se on aina ollut unelmani, mutta ei elämäni olisi siihen kaatunut jos en olisi sinne päässyt. Elämässä on kyettävä olemaan onnellinen sama missä työssä.
Niin, kyllähän niitä 8e/h paskansiivoojiakin tarvitaan.
Niin tarvitaan. Sinunkin jäljiltäsi sitä siivoamista varmasti on.
Nimim. iutyr kirjoittaa tärkeää asiaa.
Kyllä se vaan monelle tärkeä asia päästä opiskelemaan . Oli ala sitten mikä hyvänsä. Toki joukossa on sellasia jotka ei ikinä tule pääsemään lääkikseen.oikkikseen jne.
Lääkikseen ei auta ulkoaopettelu vaan täytyy osata soveltaa ja ymmärtää.
Haaveilla saa mutta olla realisti haaveissaan. Kohta selviää tulokset ja niin moni joutuu pettymään ja Hgissä 150:n haaveet toteutuu. Katotaan.