huonoitsetuntoinen ja epävarma itsestäni. Sitten tuli kuvioihin kusettaja joka leikki sydämelläni. Olin hetken aivan lyötynä. Nyt tunnen osaavani arvostavani itseäni paljon enemmän, koska tiedän etten itse koskaan tekisi samalla lailla kuin hän. En ole pahoillani siitä että luotin häneen ja uskon hyvyyteen. Jos hän ei osaa minun luottamustani arvostaa niin se on hänen ongelmansa eikä minun. Ei ihmiseen luottaminen ole huono asia eikä se tee minusta huonoa ihmistä, päinvastoin. Joku on sanonut, että ainoa tapa saada selville onko joku luottamuksen arvoinen on luottaa häneen.
Olen aina ollut
en enää häpeä
20320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En tarkoita mitään pahaa, kun sanon sulle, että ota raskaskin kokemus oppina. Tunnetason asiat on niin syvältä riipaisevia, että joskus niistä on vaikea ikään kuin luopua ja katsoa asiaa oman kehon ulkopuolelta. Mutta vasta sitten, kun oikeasti pystyy irrottautumaan siitä tilanteesta, ihmisistä ja kysymään itseltään "mitä tämä tilanne minulle opettaa?", niin ehkä alkaa luottaa pikkuhiljaa siihen, että kaikilla vastoinkäymisillä on tarkoitus. Nimim. vastoinkäymisiä kohtalaisen paljon kokenut ja vasta nyt osan niiden tarkoitusta ymmärtämään alkanut ihminen p.s. Ikävien kokemusten opetusta ei aina heti ymmärrä, vaan lamppu voi syttyä joissain tilanteissa vasta vuosien kuluttua. Se vaatii luottamusta sinulta, että elämä kantaa tapahtui mitä hyvänsä ja että ainoa ihminen, jonka tunteista voi vastata on oma itse.
ominut täältä erästä postia, mitä ei ollut sulle tarkoitettu jokunen päivä sitten?
Kysymys oli siitä, miten torjua kohteliaasti henkilö, josta ei ole kiinnostunut. Kerroin pohtivani samaa parin hlön kohdalla, joilla vaikuttaa oelvan todella heikko itsetunto - että eivät tunnu kestävän edes katsettani, joka kertoisi/kertoo sen: en ole kiinnostunut. Jostain syystä ovat siis vaan mieltyneet muhun. Yritän luikerrella kauemmas, kun tuppaavat välillä vaan hankkiutumaan niin lähelle.
Itse en ole kenenkään tunteilla leikkinyt. Näille en ole kyllä viestinytt mitään sellaista, josta olisivat voineet jotain väärin tulkita. Näin siis mielestäni. Olen vaan pyrkinyt olemaan lojaali ja inhimillinen. Ja jos siinä siis "vikaan" menin, ei voi mitään.
Muttei tämä kaiketi mulle.
No, tuntemalla itsesi. Ei se sen vaikeampaa ole, jos omaa yhtään ymmärrystä elämää kohtaan. Omaisit empatiaa ja jos sitä ei ole, sisäistämällä luetun. Eli tutustu sanaan empatia. Ja näyttele vaikka pieni hetki?
Ja jos olet narsisti, saat paremmat pisteet ja sinusta puhutaan vain hyvää & olet ihailtu!.
empaattiselta ihmiseltä :)
ei päätä eikä häntää kommenteissanne. Kuten totesin lopussa, ETTEI KAIKETI MULLE tuo ollut, ja ei ollutkaan. Muistuma tuli eräästä henkilöstä, ja sitä ajatellen vastasin.
Mutta ap:n kommentti antaa ymmärtää, että henkilöt ovat tunteneet enemmän kuin mitä itse olin edes ennättänyt näihin henkilöihin tutustua, kenestä tuossa mainitsin.
Joten ei ollut aloitus mulle. Suotta haukutte väärää puuta! Jokin tarve vaan näyttää olevan teillä dissaamiseen, ei muusta kysymys. Luetun ymmärtämisen vaikeutta näemmä myös Teidän puolelta.
Ei näitä kuulu hävetä. Viesti siellä viesti täällä tuhansien viestien joukossa. So what.
Kuka näistä on edes kiinnostunut. Kuhan ei liikaa. Ellei sitten tunnista, mutta ei sekään että joku tunnistaa ja joku ei, niin ei se sinun häpeäsi ole. Eikä täällä kukaan tunnista häpeääsi, miten täällä voi kusettaa ylipäätänsä, kertokaa fiksulle. Koska minusta ei ole fiksua luottaa täällä johonkin. Tietysti kaipaamalleen jokainen halua joskus jotain laittaa, sitä varten nämä on.
jaa, minä taas en näe mitään syytä, miksi aloittajan pitäisi hävetä. ehkä oikea henkilö eli kusettaja osaa joskus hävetä käytöstään.
Aika mielenkiintoista. Itse etsin yleensä vikoja itsestäni. Tietoisena siitä että vain itseäni voin muuttaa tai oppia virheistäni. Toisaalta minulla ei ole koskaan ollut heikko itsetunto ja aina olen luottanut itseeni. Myös vaistoihin.
Kannattaa etsiä myös hyviä ominaisuuksia itsessä, negatiivisiin asioihin keskittyminen ei välttämättä ole aina hyväksi. Siitä ei tule ikinä loppua jos ajattelee vain huonoja asioita itsessä joita haluaisi muuttaa. Kannattaa hyväksyä hyvät ja huonot puolet sellaisenaan. Siitä lähtee omasta mielestäni hyvä itsetunto.
Parempi tuokin kuin olla doku. Vaikka miksi ei sinkku mies rällästäis.
Toisaalta liiallinen läträäminen vaikuttaa aivan vitusti mielialaan. Mutta mitä siitä eiköhän ne viinarallitki joskus lopu. Muuttaa vaikka uudelle paikkakunnalle alottaa koko elämän alusta. Sieltä etsis jonkun herttasen kimulin ja duunit. Ensin vaan se kämppä.
Kertokaa mulle miten tuo onnistuu
oon ihan äimän käkenä
En pahemmin dokaa. Voisin ottaa pari hyvässä seurassa mutta kun ei ole seuraa niin ei tule niitäkään otettua :)
Tarviiko sitä aina olla seuraa. Tai jos vaikka huonossakin. Tai mikä seura nyt kännissä niin huonoa olisi. Ja hyväkin seura tuntuu vielä paremmalta. Naiseni kanssa, tulevan siis en olekkaan vielä kilistellyt ja miten olinsinkaa, koska onhan hän vasta tuleva. Vaikka ei tämä poikamieselämäkään kovin kummoiselta tunnu.
Tietysti parisuhteessa pitää hillitä itsensä. Onhan se toisaalta siinä mielessä terveellinen vaihtoehto.
Totta , huono suhde tai poikamies elämä, ei juurikaan poikkea toisistaan
Kerran yritin vikitellä yhden huonon itsetuntosen, mahdollisesti sinut, niin eihän siitä mitään tullut kun alkoi niin potuttaan koko touhu. Aattelin että eihän tuollaisen kanssa tuu lasta eikä paskaa.
No, olet oppinut ainakin jotain uutta. Ihmissuhteet voi olla vaikeita, kun jokainen tuo
sen oman taustansa mukaan kuvioihin. Aina löytää kuitenkin niitä samanhenkisiä seuraansa, sen olen huomannut.
Tarkoitatko että sinä ihastuit häneen ja hän ei sinuun?