Tuntuu että olen lukiosta asti vain tuhlannut aikaa ja pelkään etten tule koskaan mitään saavuttamaan.
Jäin amk:sta poissaolevaksi kun ei pää kestänyt, ja nyt yritän etsiä töitä. Tähän asti tuloksetta. Lähestyvä syntymäpäivä ahdistaa: tuntuu kuin kaikki omanikäiset (24-25v) ovat saaneen elämänsä jo raiteilleen ja itse vain haahuilen.
On epätodellinen ja surullinen olo. Ahdistus on kammottavaa, ja tunnen oloni jotenkin tyhjäksi.
Ketään samoilla aalloilla?
Jäin amk:sta poissaolevaksi kun ei pää kestänyt, ja nyt yritän etsiä töitä. Tähän asti tuloksetta. Lähestyvä syntymäpäivä ahdistaa: tuntuu kuin kaikki omanikäiset (24-25v) ovat saaneen elämänsä jo raiteilleen ja itse vain haahuilen.
On epätodellinen ja surullinen olo. Ahdistus on kammottavaa, ja tunnen oloni jotenkin tyhjäksi.
Ketään samoilla aalloilla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osattaisko sinua neuvoa työkkärin kautta. Siellä on ammatinvalinnan työharjoittelun ym. ohjausta. Olisiko nyt ensi alkuun selvitettävä syitä, mikä estää opiskelussa, mikä "päätäsi" vaivaa. Onko sinulla muistoissa epäonnistumisen kokemuksia, joita ei ole käsitelty vaan ovat jääneet nakertamaan itsetuntoasi?
Hei, miten pystyisit menemään töihin, jos "ahdistus on kammottava".
Sinun pitäisi saada terapiaa mielenterveytesi palauttamiseksi, edes supporatiivista terapiaa. Voit mennä terveyskeskukseen vaikka päivystyksenä, ja saada sieltä lähetteen psyk.pkl:lle. Sieltä voit anoa kelan kustantamaa 2-3 vuoden yksityisterapiaa.
Onnea nuoreen elämääsi!
JK.Sinulla on hyvät mahdollisuudet saada kelan kustantamaa terapiaa, sillä kela panostaa nuoriin, joilla on vielä mahdollisimman monta opiskelu- ja työvuosia jäljellä.
Täällä yksi jolla ahdistusta on. Olen 22-vuotias enkä ole suorittanut lukiota tai mitään tutkintoa, jäänyt muutaman kerran kesken.. Vaikka sisimmässäni tiedän että haluaisin jonkun ammatin ja sitten päästä jopa töihin, mutta kun ei meinaa olla motivaatiota edes muutenkaan niin saati sitten lähteä opiskelemaan. Peruskoulusta jäänyt vähän huonoja kokemuksia, kiusaamista, syrjimistä, yksin olemista ym.. Tunnen välillä itseni turhaksi koska en ole saanut elämässäni oikein mitään aikaseksi.. Yritin käydä koulua muutama vuosi sitten mutta se oli niin väkinäistä että en enää jaksanut käydä koulussa, ajatukset oli muualla ja ne stressasi niin paljon ettää väsyin.. Tuntuu että nykyään olen kärsimätön enkä jaksaisi tehdä mitään mikä stressaa.. Elämästäni voisi kirjottaa vaikka miten paljon mutta ei nyt jaksa.