Tää pohjautuu tohon mun edelliseen ketjuun jonka olen kirjoittanut tänne nimimerkillä " Jani
Onko sinusta oikein kiusata toisen parisuhteesta?
Maria.
383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No eikö kukaan halua vastata? :) vastatkaahan nyt niin saadaan keskustelua aikaiseksi!
Itse voisin jatkaa vielä sen verran. Että paremmin mä ymmärrän ne arvostelut vanhemmilta ihmisiltä. Osa arvostelusta voi johtua ihan siitä, että he ovat huolissaan siitä nuoremmasta henkilöstä jos tällä on paljon ikäeroa seurustelu kumppaniinsa vaikka olisi heidän omasta kaverista kyse. Muistan kun ruvettiin tapailemaan miehen kanssa, niin jotkut hänen ikäiset naispuoliset kaverit hänen puoleltaan rupesivat nillittämään asiasta... osa varmasti oli aidosti huolissaan, mutta osan jutuista paistoi kyllä läpi vaan pelkkä vittumaisuus. Oli sen tasosta kommenttia, että " mitä sä ton pikkupillun kaa hengaat! " jne. Siitä oli huolehtivaisuus kaukana... Ei sillä että mä olisin edes heidän huoltaan tarvinnut. Kyllä mulla oli ihan omat vanhemmatkin jotka huolehtivat omasta takaa. Mutta minusta kaikki tollanen on hirveän ilkeätä. Kuvitelkaa nyt, miten henkilökohtainen asia rakkaus on. Mulle se on elämässä ainakin yksi niitä tärkeimpiä arvoja ja henkilökohtaisimpia asioita, koska tämän henkilön kanssa nyt kuitenkin aikuisiällä saman katon alla elän ja tulen luultavasti menemään piakkoin naimisiinkin ja hankkimaan lapsia. Niin ruveta sit tollasesta asiasta naggin naggin nalkuttamaan... Tuskin heistäkään tuntuis kovin hyvältä, jos joku puuttuisi heidän parisuhteeseen yhtä ilkeästi ja alkaisi arvostelemaan? ellei ole sitten joku ihan selvä lapsen hyväksi käyttö kyseessä eli jos esim. 27-vuotias sotkeutuu vaikka 10-vuotiaaseen... ja 10-vuotiaan vanhemmat ei ole tietoisia asiasta tai puutu siihen... Minä olin kuitenkin jo 16-vuotias kun aloin miehen kanssa seurustelemaan. Ylittänyt sakkoikärajan ja muutaman vuoden päässä täysi-ikäisyydestä. Sillon 15 ja 27-vuotiaina meistä tuli vain kaverit, vaikka oli ihastumistakin ilmassa. Mutta näin yleisesti sanottuna, ei kuulu mun mielestä hyviin käytöstapoihin puuttua toisten ihmisten niinkin henkilökohtasiin asioihin kuten parisuhteisiin ja ruveta naggin naggin nalkuttamaan siitä.
30 lukukertaa ja ei yhtään vastausta? :)
No mä nyt kyllä sanon, että kiusatkaa vaan apinat mua ihan vapaasti mun parisuhteesta. :) ei kiinnosta enää hevonpaskan vertaakaan. Siinäpähän todistatte oman kesken kasvusuutenne ja käytöstapojen puutteen, kun puututte toisten elämään, mikä ei liikuta teidän omaa elämäänne paskan vertaa. Menkää kasvamaan sinne mistä tulittekin.
No mitä tähän nyt oikein vastata? Itse en ole koko keskusteluun varmaan osallistunutkaan... Mutta hyviä parisuhteita vaan teillekin sinne :)!