Kertokaa mitä ihmettä pitää tehdä? Sain vihdoin ajan MTT palveluihin jossa selvitettiin tilannetta ja eivät uskoneet että olen masentunut? Sanottiin että olen ihan hyvän näköinen ja terveen näköinen ja vaikutan " iloiselta ", en edes hymyillyt kertaakaan saati sitten nauranut? Siis mitä helvettiä? Siis jos päällepäin ei näy että en jaksa edes sängystä nousta ylös ja haluaisin vain kuolla pois niin olen muka terve ihminen?
Eli siis masentuneen pitää näyttää siltä että ei olisi käynyt suihkussa vuoteen ja paskaiset vaateet päällä vai?
Olen henkisesti niin loppu, vihdoin luulin että saisin edes jotain apua vaikka ei ole enään mitään toivoa elämässä, mutta ei sitäkään apua saanut.
Eli siis masentuneen pitää näyttää siltä että ei olisi käynyt suihkussa vuoteen ja paskaiset vaateet päällä vai?
Olen henkisesti niin loppu, vihdoin luulin että saisin edes jotain apua vaikka ei ole enään mitään toivoa elämässä, mutta ei sitäkään apua saanut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro niille työntekijöille, että sinulla on ilmeisesti maanisdepressiivisyys, kun toisinaan jaksat panostaa ulkonäköösi ja toisessa hetkessä et jaksa nousta edes sängystä.
Varmasti reagoivat tähän.
Masennusta kun tuntuu olevan jo kaikilla, mutta tällä uudella ns muotidiagnoosilla pääset sisään mielenterveyspalvelujen kiehtovaan maailmaan.
En tiedä onko tuo nyt vittuilua vai.
Tätä on jatkunut jo vuosia putkeen ja se menee kokoajan pahemmaksi, ei ole mitään syysmasennusta. Monesti en jaksa edes syödä ksoka en jaksa käydä kaupassa ja olenkin sen takia laihtunut todella paljon.
Käytätkö tai oletko käyttänyt jotain aineita (sis. 'psyykenlääkkeet')? Masennus ei nimittäin ole sairaus, joten, jos olet jatkuvasti masentunut tiedät, että se johtuu joko jostain elämän tapahtumasta tai taustalla olevasta oikeasta sairaudesta. Esimerkkinä oikeasta, masentuneisuutta aiheuttavasta sairaudesta on erilaiset kilpirauhasongelmat.
Toinen yleinen seuraus, joka tavataan useilla 'psyykenlääkkeitä' käyttävillä tai aikaisemmin käyttäneillä on eriasteiset aivojen toimintahäiriöt, tai suoraan sanottuna aivovauriot, niin shokeeraavalta kuin se kuulostaakin. Aivovaurioiden tunnettuja mahdollisia seuraamuksia, olivat vauriot traumaperäisiä (traumatic brain injury) esim. liikenneonnettomuudesta tai vaikka kemikaaliperäisiä (chronic brain impairment) esimerkiksi huumausainekäytöstä ('psyykenlääkkeet' mukaan lukien) ovat erilaiset turtuneisuuden, sekavuuden, impulsiivisuuden, ärsyyntyneisyyden, lyhytpinnaisuuden, energittömyyden, masentuneisuuden, agressiivisuuden oireet ja myös jatkuvan em. kärsimyksen kautta itsetuhoisuuteen liittyvät ajatukset ja toiminta.
Mielenterveysasiakkailla voi monesti havaita iatrogeenisen aivovaurioiden (ja siten masennuksen) piirteitä. Ongelma syntyy, kun aineen aiheuttama epäluonnollinen kuormitus vahingoittaa normaaleja aivojen välittäjäainetoimintoja. Vaikka ainekäyttö lopetettaisiin voivat osa vaurioista jäädä pysyviksi. Lääkärikuntaa ei yleensä ottaen, poikkeuksia lukuun ottamatta, ole koulutettu tunnistamaan psyykenlääkkeiden aiheuttamaa aivovauriota, joten tila jää lähes aina diagnosoimatta. Huomaathan myös, että esimerkiksi SSRI-aineita määrättäessä psykiatrit tai lääkärit eivät koskaan mittaa serotoniinitasoja, tai muitakaan välittäjäainetasoja, ennen diagnoosin muodostamista ja reseptin kirjoitusta vaan he toimivat pelkkien oletttamustensa pohjalta, olettamusten, joiden on itse asiassa osoitettu olevan totuudenvastaisia tieteellisesti. Serotoniinin tasolla ei ole havaittu lukuisista tutkimuksista huolimatta olevan yhteyttä masennukseen tai sen 'vakavuuteen'. Päinvastoin on havaittu pitävästi, että sillä ei, ainakaan yksinään, ole mitään tekemistä asian kanssa.
Ei edes masentuneet saa auttavaa apua, olet mennyttä.
Käy uudelleen.
Kun itse menin ensimmäistä kertaa MTT:n, annettiin minulle vähän sama tuomio sairauslomaa hakiessa: En vaikuttanut lainkaan masentuneelta. Mutta minulla oli päällä minun perus "hymyillään posket kipeinä kun mennään ulos talosta ja palataan takas normiin kun päästään takaisin kotiin turvaan". Eli olin heidän edessään sellainen, mitä yritin olla kaikkien ihmisten edessä. Peitin siis masennukseni.
Seuraavalla kerralla en yksinkertaisesti peittänyt sitä ja annoin sen hymyn tippua ja näytin miten väsynyt oikeasti olen ja sillä kertaa kerroin totuuden koko tilanteestani, viimekerralla hävetti kertoa kaikkia.
On ollut monia tapauksia nyt tiedossa, jossa terveet ihmiset ovat hakeneet masentuneet tittelit ja päässeet näin eläkkeelle. Siksi he eivät anna näitä diaknooseja ihan helpolla enää. Näin ainakin uskon. Siksi kannattaa mennä niin kauan siellä käymään, kunnes uskovat että tarvitset apua.
Itse olen saanut tapella niin MTT kuin Kelan kanssa alkuaikoina, mutta onneksi jaksoin, minulla on halu parantua tästä sairaudesta.
eipä kuule masentunut pääse helposti eläkkeelle eli terveiltä masentuneita esittäville se ei onnistu.
Itselläni kesti neljä vuotta päästä diagnoosista eläkkeelle ja eläkehakemuksia oli useampi, vaan edes sairaslomat eivät menneet KELAssa läpi.
No jo on kumma. Kyllä mulle vaan avun saaminen on ollut helppoa. Kuntsarille pääsin ennen kuin tuli 300 päivää täyteen sairaslomaa. Mutta mulla olikin jo alla 10 vuotta masennuksen hoitoa vasta kun tajusin että hei tästä voi eläkettäkin hakea tai ylipäätään sairaslomaa. Ei mun ole tarvinnut mitään fiksailla että olisin masentuneen näköinen. Aina mä oon ollut kalpea, ilmeetön ja väsynyt. Koulussakin pääsin aina kotiin kun halusin koska näytin niin sairaalle. Se on mun perusilme. Ollut siitä asti kuin masennuin. Mä oon aina samannäköinen. On mulla sitten tylsää tai hauskaa. Ei mun tunnetilat näy ulospäin. Ehkä ap sä oot liian elossa vielä?
MTT:ssä saatu kohtelu riippuu aivan siitä henkilöstä, kuka siellä sattuu olemaan vastassa.
Itsekin asun paikkakunnalla, jossa MTT:ssä ei ole edes psykologia saatavilla vaan joku ammattitaidoton hoitsu siellä piti keskustelutuokion, josta oli vähemmän hyötyä kuin kilosta p**kaa. Eikä puhettakaan sairaslomasta tai lääkärille pääsystä.
Mun kohdalla kyse on enemmänkin ahdistuneisuudesta, pakko-oireista ja jännittyneisyydestä ja siitä, että niiden takia on voimat aivan kaikki mutta apua ei saa.
Tämän lisäksi maksoin vielä itseni kipeäksi käymällä yksityisellä psykoterapeutilla, joka kyllä oli ymmärtäväinen muttei pitänyt tilannettani mitenkään huonona, koska pystyin kertomaan ongelmistani. Normaalisti kuulemma ihmisiltä pitää tunnetilat ja muut "onkia". Kaippa sekin luuli että esitän ja valehtelen.