On alkoholismigeeni perimässä, mutta toisenlaisissa olosuhteissa en olisi sairastunut näin vakavasti. Osasin käyttää alkoholia 18-25 -vuotiaana kohtuudella, enää en osaa. Silloin join alle 10 annosta viikossa, nykyisin menee 100 annosta ja ylikin.Olen surullinen, että näin kävi, en tahtoisi juoda, mutten myöskään osaa ratkaista kaikkia solmuunmenneitä asioita ja mikä pahinta vaikka osaisinkin, en jaksa sitä tehdä. Joten onko itsemurha ainut vaihtoehto tilanteessani.? En tahtoisi kuolla vielä, sillä en ole kovin vanha enkä niin kovin sairaskaan, VIELÄ.
En suoranaisesti tahdo ketään syyttää, koska omahan vikani tämä alkoholismi on, toisinkin tosin läheiset olisivat voineet alunperin suhtautua, kun (jos) tiesivät mihin tämä voisi johtaa.
Sitten vielä lopuksi; ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ALKOHOLISTIA, HENKILÖLLÄ ON JO MUUTENKIN TARPEEKSI OMASSA ELÄMÄSSÄÄN KESTÄMISTÄ!
En suoranaisesti tahdo ketään syyttää, koska omahan vikani tämä alkoholismi on, toisinkin tosin läheiset olisivat voineet alunperin suhtautua, kun (jos) tiesivät mihin tämä voisi johtaa.
Sitten vielä lopuksi; ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ALKOHOLISTIA, HENKILÖLLÄ ON JO MUUTENKIN TARPEEKSI OMASSA ELÄMÄSSÄÄN KESTÄMISTÄ!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uhriutumista ja läheisten syyllistämistä.
Alkoholistia ei saa syyllistää, kun on juomisellaan itse tehnyt elämästään sietämätöntä.
Syy on aina muissa.
------------, et ilmeisesti ole itse alkoholisti, onnittelut! Ei alkoholisiti syytä muita, kyllä itse rypee syyllisyydessä ja voimattomuudessa. Toivon aloittajan löytävän muun tien kuin itsemurhan, ohjeita on niin paljon tarjolla, etten niitä kertaa.
Totta puhut, minä ensisijaisesti jatkuvasti tunnen syyllisyyttä ja voimattomuutta kaikessa ja kaikesta. Jos yhdenkin pahan sanan sanon jollekin, saan siitä valtavat omantunnontuskat enkä kaipaa enää sitä, että muutkin minua syyttelevät toistuvasti. Itse en ole valinnut sairauttani vaikka itse viinaa kurkustani kaadankin. Tämä sairaus on siitä ikävä, että se voi viedä kokonaan mukanaan ilman että edes tahdonvoimalla siihen voisi vaikuttaa. Itselläni on kova halu raitistua, muttei se käy kädenkäänteessä. Onneksi mitään kovin vakavaa peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdukaan. Kaikista surullisinta on, että alkoholisti useimmiten jätetään täysin yksin kamppailemaan sairautensa kanssa läheisten taholta. Haukkuminen ja syyttely ei paranna ketään eikä saa kenenkään vointia paremmaksi, vähiten alkoholismista kärsivää. Itselläni on kokemusta myös siitä, jos minua joku kannustaa tai käyttätyy ystävällisesti minua kohtaan, saan voimia siitä olla juomatta sekä uskoa tulevaisuuteen.
Kiitos Heikotus sinulle viestistäsi. Yritän pysytellä mahdollisimman kauan hengissä.
"Itse en ole valinnut sairauttani vaikka itse viinaa kurkustani kaadankin. Tämä sairaus on siitä ikävä, että se voi viedä kokonaan mukanaan ilman että edes tahdonvoimalla siihen voisi vaikuttaa."
Kyllä se valinta on viimekädessä aina oma, samoin kuin raittiuskin. Jos sen tosiasian myönnät itsellesi niin silloin on mahdollisuus selvitä.
Tahdonvoimalla siitä pääsee eroon niin kuin muistakin riippuvuuksista.
Lopeta nyt ihan ensimmäiseksi itsesäälissä rypeminen.
Siitä se lähtee.
Mulla on muitakin sairauksia, jotka eivät ole alkoholismin aiheuttamia, enkä tiedä jaksanko kuinka pitkään tätä taistelua enää. En ryve itsesäälissä, vaan tarvitsisin ainoastaan kannustusta - en juomista jatkaakseni - vaan kokonaan alkoholista irroittautuakseni. Tiedän hyvin, ettei päähänpotkiminen ulkopuolisten taholta muuta kuin pahenna tilannetta, koska olen itsetuhoinen. Siksi tarvitsisin oikeanlaista kohtelua eli mukavia ymmärtäväisiä ihmisiä ympärilleni, ei siis alkoholiongelmaani ymmärtäväisiä, vaan elämästä jotain tietäviä selväjärkisiä empaattisia henkilöitä, jotka itse ovat päihteettömiä. Tällainen auttaisin minua parhaiten. AA:han en mene, koska en pysty olemaan sosiaalisissa tilanteissa joissa on useita henkilöitä samanaikaisesti paikalla muista syistä kuin alkoholismi.Mutta kiitos kommentistasi, olen avoin kaikenlaiselle palautteelle, kunhan ihan suoranaisesti ei aleta tyrmätä ja haukkua heti ensialkuun.
Muuan pointti sinulle:
- Olet ihan tyypillinen alkoholisti. Omavoimainen.
- Luuletko muka, etteikö AA:ssa ole muita sinun kaltaisiasi, sosiaalisesti vammautuneita, kuoreensa vetäytyviä???
- "Oi oi, te normaalit! tulkaa pelastamaan minu!" MIKSI ei vertaistuki kelpaa? Miten 'normaalien' luokse helpommin uskaltaudut kuin kaltaistesi tykö?
- Menisitkö A-klinikalle ihan vain yhden live- ihmisen luokse neuvoja ja tukea hakemaan? Jospa saisit kuntasi maksusitoumuksen ja pääsisit hoitoon.
- Jospa ostaisit tai kirjastosta lainaisit kertakaikkisen hyvän kirjan "Nimettömät alkoholistit". Sieltä löytyy monia sinun sukuliassielujesi toipumisen tarinaa.
- Älä käperry itsesääliin! Se on vaaninut meitä jok'ikistä.
- Jospa rukoilet? Myönnät avuttomuutesi, pyydät apua, uutta tietä?
- Älä ikinä kuvittelekaan, että alkoholismi olisi SINUN syytäsi. Alkoholismi ON sairaus (WHO on sen tunne-elämän sairaudeksi noteerannut 1984). Se on siitä erikoinen sairaus, että siinä diagnoosi on tehtävä ITSE. Sinä olet näköjään diagnoosin tehnyt, olet jo hyvin pitkällä.
Diagnoosin jälkeen on hoito-ohjelman tekemisen vuoro. Sinun on se ITSE tehtävä. Jos tarvitset siihen apua, saat parasta apua tämän sairauden tuntevilta asiantuntijoilta. Heitä on KAHTA LAJIA: 1)Muut toipuneet/toipuvat alkoholistit 2) A-klinikan ihmiset.
Valitse! Valitse vaikka molemmat, niin on monikin tehnyt.
Hyvää matkaa!
Turha luennoida, en ole omavoimainen siinä, mitä sillä esim. AA:ssa tarkoitetaan ja olen kyllä A-klinikallakin käynyt. Et tiedä mitä muita sairauksia (alkoholista riippumattomia lapsesta asti ollut) minulla on, joten joskus käy jopa itsemurha mielessä. Olen lukenut alkoholismia käsittelevää kirjallisuutta vaikka kuinka paljon vuosien mittaan. Olen myös rukoillut, vaikken mikään "uskova" perinteisessä merkityksessä olekaan
"Normaalit" ts. ei -alkoholismistä kärsineet ihmiset auttavat minua enemmän kuin ne, jotka tuputtavat uskoaan, olen heiltä saanut tukea ja voinut paremmin, ilman alkoa tai sen miettimistä jatkuvasti toisinaan eli silloin kun olemme tekemisissä.
.
Olen analysoinut vuosikausia omaa tilannettani ja tasan tarkalleen tiedän, mikä minua parhaiten auttaa. Olen käynyt myös yksityisellä tunnetulla päihdelääkärillä, joka auttoi minua, mutten pysty kustantamaan yksityisiä terveyden/sairaudenhoitopalveluja säännöllisesti. Ehkäpä olen poikkeuksellinen alkoholisti, koska tunnen niin eri tavoin tämän sairauden ja mitä se saa eri elämänalueilla aikaan sekä käyttäydyn suhteellisen epätyypillisesti ympäristöäni kohtaan. En ole pyytänyt, että kenenkään pitäisi tulla "minua pelastamaan", ymmärsit nähtävästi viestini osittain väärin.
"- Olet ihan tyypillinen alkoholisti. Omavoimainen."
AA-riippuvaisille tuo "omavoimainen" taitaa olla kirosana.
Suurin osa alkoholisteista raitistuu omin neuvoin, jotkut helpommin, toiset taas monen yrityksen ja erehdyksen kautta, lopulta siinä onnistuen.
Olen samaa mieltä; osa raitistuu omin voimin ja osa tappaa epätoivossaan itsensä tai kuolee onnettomuudessa tai johonkin alkoholismisairauteen. AA-kerhosta eikä A-klinikasta on juurikaan hyötyä, jos ei itse tiedä mitä tahtoo tulevaisuudeltaan, siksen käy kummassakaan.Tukea voi saada hyvin monesta eri paikasta, jos tahtoo. Mikään yksi keino ei ole se ainut ja oikea raitistua. Itseäni ainakin ärsyttää, jos joku tulee minulle kertomaan mikä on se AINUT oikea tapa päästä alkoholista eroon.
Lisää mielipiteitä?
Enpä vaan jaksa ymmärtää, miksi viinan juominen olisi kenenkään muun syy, kun sen, joka sitä sinne kurkkuun kaataa? Olkoonkin nykyään keksitty niin hienoja syitä, kuten ns perintötekijä. Olen alkoholistin lapsi ja olen alkoholisti vanhempani viinoja kaadellut lavuaariin monen monta pulloa. Suhteeni alkoholiin on mielestäni normaali. Otan silloin tällöin, joskus humallun, useimmiten otan yhden-kaksi ja siihen se jää. Jos asiat olisikin toisin ja juopottelisin runsaasti, en kyllä lähtisi siltikään muita syyttelemään, saatikka vetoaisin mihinkään perintötekijään tms. Jos juot liikaa, ei sitä kenenkään tarvitse ymmärtääkään saatikka sääliä. Helvetti, jos ei aikuiset ihmiset osaa ottaa vastuuta tekemisistään, niin jo on..!!