Opetit minulle sen, että tulee rakastaa ennenkaikkea itseään. Jos joku rakastuu minuun, niin se on iso boonus.
Heh, tällä naamalla ja kropalla en ole suosittu tämän maailman rakkauden leikeissä. Kyynistynyt tai todellisuudentajuisempi olen nyt kuin aiemmin. Erittäin suurella todennäköisyydellä en koe tämän elämäni aikana syvempää molemminpuolista rakkautta ja sen hyväksymistä tässä käsittelen pääni sisällä.
Kiitos tästä, tämä oli näin tarkoitettu. Erittäin hyvä opetus.
Heh, tällä naamalla ja kropalla en ole suosittu tämän maailman rakkauden leikeissä. Kyynistynyt tai todellisuudentajuisempi olen nyt kuin aiemmin. Erittäin suurella todennäköisyydellä en koe tämän elämäni aikana syvempää molemminpuolista rakkautta ja sen hyväksymistä tässä käsittelen pääni sisällä.
Kiitos tästä, tämä oli näin tarkoitettu. Erittäin hyvä opetus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huomasinpas tuosta etten enää isona boonuksena sitä pitäis jos sinä minuun rakastuisit, sillä se on mahdoton ajatus, ei sitä enää voi haaveilla edes. Edistystä tapahtunut. Ehkä joskus vielä rakastun yhtä tulisesti ja jos tämä joku myös minuun... mutta tärkeintä kuitenkin on rakastaa itseään.
Huomenta huomenta, heräsin puh soittoon , en viitdinyt vastata
Hirveän kolon sismpään jättää tänne kirjottelu.
Elin kuin toisessa ulottuvuudessa tai ehkä pelkästään unelmissa ja heräsin tämän maan kamaralle kun suhun tutustuin. Tai no oikeestaan olit yks mun herättäjistä, yksi viisari mun herätyskellossa. Toivoin sun olevan MYÖS mulle se ainoa juuri sellaisena kuin olet ja luulin näkeväni sut juuri sellaisena kuin olet, hyvine ja huonoine puolinesi, vaikka edessäsi onkin tiheä ja piikikäs risuaita.
Toit mulle onnen tunteen sisälle jota en ollut aiemmin tuntenut ja nyt kun sitä ei ole, joudun paikkaamaan sitä yritån terveellisin keinoin, rakastamalla itseäni. Mahdollisuus on että sua ei ollut olemassa ollenkaan, olinkin herännyt vain unelmassani ja nyt vasta alan oikeasti heräämään, painajaisesta kenties. Ihan pimee olo kun tänne kirjottaa...
Tunnen oloni koko tämän maailman yksinäisimmäksi eläväksi olennoksi. Ymmärrys siitä, että rakkaus sellaisena kuin olen sen aina ajatellut ei sittenkään toteudu tässä maailmassa niin. Koska ihmiset ovat aivan liian kypsymättömiä, kykenemättömiä ehkä sen takia, että eivät rakastavjuuri itseään ja siten etsivät ulkopuolisia asioita täyttääkseen pimeyttään.
Ja tämäkin ed. ajatusrykäelmä voi olla aivan täysin todellisuudesta poikkeavaa harhaa. Mihin voi tukeutua? Mikä on kallio, jonka päälle voin istua ja olla varma, että se kantaa, eikä halkea altani?å
Ehkä ei ole mitään mihin tukeutua. Ehkä kaikki on. Onko se niin että mitä tahansa ajatellaan sanotaan tehdään on harhaa ja samalla totta?!
Voi minua, voi sinua, voi koko ihmiskuntaa. Ihan perseestä kaikki. Tervetuloa vaan tänne kaikki masuoliot.