Eli kyse on seuraavanlaisesta tilanteesta:
Vainaja oli naimissa ilman avioehtoja ja hänellä oli yksi lapsi. Vainajalta jäi asunto josta hän omistaa 1/3 omien sisarusten kanssa. (Eli peritty aikanaan heidän vanhemmiltaan)
Meneekö tämä näin, lapsi perii 1/2 siitä 1/3 osasta ja leski saa 1/2 osan 1/3 osasta?
Omaisuus oli aikalailla samanvertaiset lesken sekä vainajan kesken.
Vainaja oli naimissa ilman avioehtoja ja hänellä oli yksi lapsi. Vainajalta jäi asunto josta hän omistaa 1/3 omien sisarusten kanssa. (Eli peritty aikanaan heidän vanhemmiltaan)
Meneekö tämä näin, lapsi perii 1/2 siitä 1/3 osasta ja leski saa 1/2 osan 1/3 osasta?
Omaisuus oli aikalailla samanvertaiset lesken sekä vainajan kesken.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos lesken ja vainajan omaisuudet ovat suunnilleen samansuuruiset niin leskelle ei kuulu siitä asunnosta mitään vaan vainajan lapsi perii tuon kolmasosan.
Kumman sitkeässä tuntuu elävän ajatus siitä, että leski olisi perillisasemassa silloinkin kun vainajalla on lapsia. Ei siis ole, kuten ylempänä on jo kerrottu. Jos perittävällä on rintaperillisiä eli lapsia tai lapsenlapsia (jne.), leski ei peri mitään.
Jos puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, leski saattaa kuitenkin saada tasinkoa osituksessa. Ositus toimitetaan pääsääntöisesti samalla tavalla avioeron ja kuoleman yhteydessä.
Osituksessa puolisoiden omaisuudet lasketaan yhteen (esim. 99.000 101.000 = 200.000). Yhteenlaskettu summa jaetaan kahdella, eli näin saadaan avio-osa, joka on tässä esimerkissä 100.000. Enemmän omistava puoliso (tai kuolinpesä/perilliset) luovuttaa vähemmän omistavalle tasinkoa niin paljon, että kummallekin tulee avio-osan verran omaisuutta. Tässä esimerkissä tasinko on siis 1.000.
Osituksen jälkeen on selvillä perittävän jäämistö, joka on tässä esimerkissä 100.000. Jos vainajalla on yksi lapsi, hän saa koko tuon 100.000.
Vaikka leski olisi oikeutettu saamaan suuremmankin tasingon, ei hänellä ole oikeutta suoraan johonkin tiettyyn omaisuuteen, vaan tasingon maksaja (perilliset) päättävät, mitä omaisuutta he tasinkona luovuttavat. Tasinko voidaan maksaa myös rahalla.
Jos leski on puolisoista varakkaampi, hänen ei kuitenkaan tarvitse luovuttaa tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Tämä on lesken henkilökohtainen oikeus, eli hänen kuoltuaan hänen perillisensä eivät voi kieltäytyä tasinkoa luovuttamasta.
Eräässä pesässä oli pesänjakaja (asianajaja) joka papereiden perusteella tiesi että leski oli varakkaampi puoliso.
Siitä huolimatta tämä asianajaja oli jakamassa jäämistöä puoleksi.
Pti ihan ärähtää että mitä h****a oikein touhuat ennenkuin älysi korjata virheen.
Eli jos se on asiantuntijoillakin vaikeaa niin kuinka vaikeaa se on maallikoilla.
En tiedä oliko tämä pesänjakaja muutenkin pihalla perintöasioista, ainakin teki pesälle paljon vahinkoa, osan joutui korvaamaan pesälle kun pelasi liikaa lesken pussiin.
>>Jos leski on puolisoista varakkaampi, hänen ei kuitenkaan tarvitse luovuttaa tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Tämä on lesken henkilökohtainen oikeus, eli hänen kuoltuaan hänen perillisensä eivät voi kieltäytyä tasinkoa luovuttamasta.
>>Pti ihan ärähtää että mitä h****a oikein touhuat ennenkuin älysi korjata virheen.>En tiedä oliko tämä pesänjakaja muutenkin pihalla perintöasioista, ainakin teki pesälle paljon vahinkoa, osan joutui korvaamaan pesälle kun pelasi liikaa lesken pussiin.
Mitähän nyt yritit tarkentaa?
Tasinko siis maksetaan osituksessa. Ja kun ositus on toimitettu, se on toimitettu, eikä sitä tietenkään toimiteta enää uudestaan.
Noh, nyt ainakin on väännetty rautalangasta, eli eipä liene tasinkoprivilegi enää kenellekään epäselvä.
Jaa no sen voisi vielä mainita, tasinkoprivilegiä ei toteuteta niin, että perukirjaan kirjataan lesken ilmoitus siitä, ettei hän luovuta tasinkoa ensiksi kuolleen puolson perillisille. Tämäkin uskomus on nimittäin aika yleinen.
Pesänjakaja oli pitänyt jo muutaman kokouksen jossa asiat olivat tullee todella selviksi.
Oli todettu ettäleski oli varakaampi, ei avioehtoa.
Sitten tämä pesänjakaja teki jakoehdotuksen jossa leski sai pitääoman omaisuutensa ja vainajan nimissä ollutta oomaisuutta jaettiin puoliksi, toinen puoli leskelle ja toinen pesälle (meni todella metsään).
Leski aloitti remontin puoliksi omistamassaan kiinteistössä (pesä omisti toisen puolen), pesän osakkaat kielsivät remontin koska he eivät pääseet vaikuttamaan mitenkään ei tarpeelliseen remonttiin.
Remontin jälkeen pesänjakaja puolitti kylmäsi kustannukset, puolet leskelle ja puolet pesälle.
Kun pesä sai viimein lainvoimaisen jakokirjan niin pesänjakaja alkoi älkikäteen ertoa että okainen saa vähemmän rahaa kuin jakokirjassa lukee, syynä oli että pesän varoista oli maksettu kiinteistöjen veroja, sähköjä sekä omaisuuden tuoton veroja, kaikki nämä kulut kuuluvat selkeästi haltijan eli lesken maksettaviksi ja nämä pesänjakaja joutui omasta pussistaan maksamaan perillisille jolla välttyi oikeuskäsittelyn joka olisi ollut viikon päästä.
Eli ihan oikeasti käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja pelasi lesken pussiin, puolustuksena voisi pitää sitä että leski on kova painostamaan ja manipuloimaan eikä hyväksy päätöksiä jollei itse hyödy muita enemmän.
Mielestäni ilmaisin selvästi, mistä oli kysymys, mutta jos se ei auennut, niin asia selvinnee oheisen linkin keskustelusta vuodelta 2007. Sellaista käsitystäkin kun näkyy olevan, että lesken kieltäytyminen tasingon luovuttamisesta ei olisikaan lopullinen tasingon menetys ensiksi kuolleen perillisille, vaan että nämä lesken kuoltua tuon tasingon olisivat oikeutetut saamaan lesken pesältä. Oikeus tasinkoon ei siis sammuisi lesken vedottua osituksessa tasinkoprivilegiin, vaan jäisi lepäämään ja aktualisoituisi lesken kuoltua.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5165141#comment-27519961
Se, että joku kuvittelee, että tasinko tulisi maksettavaksi lesken kuoltua, vaikka ositus on toimitettu, ei ymmärrä, mitä tarkoittaa sopimuksen lainvoimaisuus. Kun ositussopimus taikka toimitusositus on lainvoimainen, on täysin selvää, että asia on loppuun asti käsitelty, eikä tule enää uudelleen käsittelyyn (kuten olet itsekin kertonut tuossa vanhassa keskustelussa).
Mutta totuus on se, että ihmiset ovat usein aika hukassa ihan avioliitto- ja perintöoikeuden perusasioidenkin kanssa. Ei tiedetä, mikä on ositus tai tasinko tai mitä ylipäätään tarkoittaa avio-oikeus. Ei siis ihme, että tasinkoprivilegi taikka lainvoima ovat vieraita käsitteitä.
Tuossa viittaamassasi keskustelussa saattoi kuitenkin olla kyse siitä, että ositusta ei ollut lainkaan toimitettu, tai että se oli toimitettu vain osittaisena. Ja kuten jo totesinkin, ei riitä, että leski ilmoittaa perukirjassa, ettei luovuta tasinkoa. Se tieto on vain verohallintoa varten, jotta he toimittaisivat perintöverotuksen oikein. Monesti kuvitellaan, että verohallinto jotenkin "hyväksyy" perukirjan ja että asiakirjan toimittamisella verohallinnolle olisi jotakin siviilioikeudellistakin merkitystä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan se siviilioikeudellinen puoli hoidetaan sopimuksin.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisen avioliittoa suunnittelevan tulisi suorittaa edes jonkinlainen peruskurssi avioliitto- ja jäämistöoikeudesta, jotta nämä asiat eivät tulisi täytenä yllätyksenä. Avioliitto on kuitenkin taloudelliselta kannalta erittäin merkittävä sopimus, johon ei pitäisi ryhtyä jollei tiedä, mitä se tarkoittaa.
Lienee, siis se tasinkoprivilegi epäselvä. Ainakin minulle, mutta en lakiasioista oikein mitään ymmärräkään.
Oletko lukenut mitä olen ylempänä kirjoittanut?
Selvitin 14.8.2014 klo 10:45 kirjoittamassani viestissä miten tasinko lasketaan.
Puolison kuoleman perusteella toimitettavassa osituksessa leski ei kuitenkaan joudu tasinkoa maksamaan. Lesken oikeus olla maksamatta tasinkoa = tasinkoprivilegi.
Jokos "tyhmeliinkin" ymmärsi asian? :)