Aina, kun herää vähän toivoa, elämä vetää maton jalkojen alta uudestaan.
"Ei tuetakaan uudelleenkoulutusta paremmin terveydelle sopivalle alalle. Senkin masentunut paskiainen!" terveisin vakuutusyhtiö perkele.
"Ei tuetakaan uudelleenkoulutusta paremmin terveydelle sopivalle alalle. Senkin masentunut paskiainen!" terveisin vakuutusyhtiö perkele.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko jo työkyvyttömyyseläkkeellä?
Määräaikainen kuntoutustuki kolmatta vuotta.
Olisin ollut valmis tekemään töitä päästäkseni työelämään,
uuteen henkisesti vähemmän kuormittavaan käsillä tehtävään työhön.
Kahdesti hain hyväksyntää koulutukselle, ekan hylkäsivät suoraan.
Toinen kerta työstettiin asiaa Verven ammattilaisten kanssa ja, kun toivo heräsi, että ehkä pääsen vielä uuteen ammattiin ja tuottavaan työhön....
Bäng! Ähäkutti paskiainen sä mihinkään aikuiskoulutukseen pääse. Mee työkokeiluun, johonkin mihin ei tartte koulutusta tai entiselle alalle, jossa masennuit.
"Jos uskallat yrittää mitään, niin työnnämme sinut kortistoon täyttämään lomakkeita. Sä olet sairastunut omaa syytäsi ja nyt me kiusaamme sua, että ymmärtäisit: Toivoa ei ole! Ole ystävällinen ja tapa itsesi meidän resursseja rasittamasta!
Ystävällisin terveisin,eläkevakuutusyhtiö Kuolo."
Mullakin kolmas vuosi kuntoutustuella. Kyllä mä uskon, että mut voisi kuntouttaa vähemmän henkistä kuormaa aiheuttavalle alalle. Se nyt vaan on semminen juttu, että ammatti josta olen eläkkeellä on siivooja! Vähän paha etsiä enää henkisesti kevyempää hommaa varsinkin kun vielä olen luonteeltani sellainen, että en töissä kerää mitään paineita. Kivoimpia työpaikkoja on olleet saattohoitopaikat. Ei mua haittaa että porukka kuolee ja pestä ruumislavetteja. Ei mua työ edes masenna vaan vapaa-aika. Se on sietämätöntä. Koomista sitten olla jatkuvasti sillä vapaa-ajalla joka just vie ne voimat ja väsyttää.
Itse poltin itseni loppuun aivotyöllä.
En ollut ollenkaan työkykyinen,
ja yritin tehdä duunia, joka etoi, väkisin.
Syvässä uupumuksessa ja masennuksessa jokainen hetki avokonttorissa oli kidutusta.
Masennuksen lamauttamat aivot eivät pystyneet keskittymään, jokainen ääni ja liike sai keskittymisen herpaantumaan.
Kun päivät venyivät pidemmiksi, hiljaiseen aikaan, sai jotain tehtyäkin. Pitkät päivät uuvuttivat, olo muuttui päivä päivältä pahemmaksi. Jos ei olisi ollut jälkikasvua olisin sumeilematta hirttänyt itseni avokonttorin katon hyriseviin putkiin roikkumaan. Halusin lysähtää jokaiselle suojatielle ja antaa autojen ajaa ylitseni. Ruumiini ja elämäni oli, kuin mätä lyijyhaarniska, josta halusin vapautua.
Kolmatta vuotta olen rakentanut itseäni ja mieltäni kuntoon terapiassa.
Yrittänyt hahmottaa mitä voisin tehdä työkseni ja millä alalla minusta olisi hyötyäyhteiskunnalle.
Nyt tuli kolmas kerta, kun vakuutusyhtiö kieltäytyi tukemasta kouluttautumista. Olin löytämässä TOIVON. Ehkä minäkin vielä jaksan ja pystyn olemaan hyödyllinen.
Ensin vakuutusyhtiö näytti vihreää valoa Verven kautta uudelle alle kahden vuoden koulutukselle, sitten reilun kuukauden päästä siitä. BÄNG! Et saakaan kouluttautua mihinkään. Mene töihin jossa ei tarvitse koulutusta.
Hauskinta tässä on se, että mihin tahansa työhön menenkin ilman koilutusta, niin tulot tipahtavat kestämättömälle tasolle ja joudumme luopumaan kodistamme (ihan normaali rintamamiestalo) Joka ei tietenkään menisi kaupaksi, kuin alle markkinahintojen.
Melkein kaikki muu onkin jo myyty ja ruoka on kaurapuuroa, maksalaatikkoa ja hernekeittoa.
Mielelläni taipuisin vakuutusyhtiön tahtoon ja tappaisin itseni, mutta jälkikasvu estää edelleen sen. Kaikkeni teen, että jälkikasvulla olisi edes siedettävä elämä.
On sinulla kuitenkin huumoriaa ja luovuuttakin tallella d-paskiainen. Kuitenkin.
Yli 10.000 suomalaista ja satojatuhansia ihmisiä pohjoismaissa kokee tuon että kokee maton vetäistyksi altaan. Minä eräs mukana oleva.
Vaikka asiani olisivat kuinka hyvin, vähintään jo kolmantena päivänä matka depressikuiluun alkaa. Täyttä viikkoa mieli ei pysy pinnalla.
Nousuani alhosta nopeuttaa meditaatio, oikeasti reikimeditaatio. Se on kokonaisvaltaista mielen ja kehon kuntoutusta. Tapahtuu hoitopöydällä joka päivä.
Kohtaan transsissa perusahdistuksen ja riippuvuustekijät joka heikkarin päivä.
Vaikka asperger oireyhtymä, depressiot ja bibolaarisuus ovat romuttaneet itsetuntoni ja sosiaalisen kanssakäymisen lähes täysin, aina löytyy ekokolo, jossa voi lääkkeettömänä jonkun kannon alla kyhjöttää.
Toivo Lång
Inkeroinen