Auttaako siihen aika vai mikä?? Miehet nyt yleensä tekevät kaikenlaista pahaa, tai sitten olen poikkeus jolle tehdään. Mikä olisi nyt eri tavalla? Mitä pitäisi tapahtua tai tehdä, jotta tuo tunne menisi pois? Minulla ei ole edes mitään syytä epäillä mitään. Hän on erilainen kuin muut, silti... Paha paha tunne, haluan vain rakastaa täysillä ja tehdä hänen elämästään onnellisen. Haluaisin että hän tuntisi olevansa joka päivä maailman onnellisin mies... Jatkuva pelko on silti taustalla, koska aina ennemminkin... Kurja olo... Aiemmankin kerran kaikki on näyttänyt täydelliseltä, ei kuitenkaan ollut mitään sinnepäinkään. Hän ei tosin esitä, on kertonut myös niitä huonoja puolia. Silti hän on minulle niin rakas, ihanista ihanin ja minun. Ihanko oikeasti? Tämähän on täydellistä... Rakastan häntä.
Luottamuspula pilaa kaiken
Yksi vain...
12337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä v**tua sä täällä iniset?? Vongu sille äijälles ja lakkaa toi skitsoominen jollain palstalla, ota hyvänen aika ilo irti siitä miehestäs! Täällä pyörivät vaan haaveilee että sais olla "sen omas" kanssa.
Kuinka prkeleen pässi ihminen voi joskus olla...??
ite iniset siinä, tääl saa kuka vaan purkaa mieltään, sä et määrää kuka saa ja kuka ei, tollo.
jatkuva pelko mistä? siitäkö että hän löytää jonkun toisen?
tee jotain asialle ennekuin niin käy.
Ootte julmia aloittajalle. Tiedän kyllä miltä susta tuntuu ja olen monesti miettinyt onko kohtalo olla ypö yksin koska en luota enää miehiin.
Ja kun asia toistuu vuosien varrella uudestaan ja uudestaan, aina vaan uudelleen, pettymystä kerta toisensa jälkeen.. pelko vaan pahenee.
En ole aloittaja, mutta luulen että monilla naisilla nykyään samoja ongelmia.
Kaikki menee pieleen kerta toisensa jälkeen, kaikista hyvistä aikeista ja teoista huolimatta.
Olet oikeassa. Kiitos näiden sikojen, jotka eivät ansaitsisi naista ollenkaan. "Nykymiehet" pääasiassa renttuja, alkoholi, väkivalta, toiset naiset, onhan näitä.. Stten kun osuu hyvä kohdalle epäilee kaikkea. Antaa ajan kulua, jos se poistaa tuon tunteen. Yksinäiset vuodet eivät ole sitä tehneet. Niin hyvä ihminen hän sentään tuntuu olevan, etten anna minkään hidastaa. Menen täysillä eteenpäin hänen kanssaan, tuli mitä tuli. Pohjalla hyvä tunne siitä, että hän on oikea minulle. Ikävöin häntä vielä paljon ja usein... Silti en ole se joka pilaa kaiken, tunteesta huolimatta. En aio loukata häntä tyhmillä ajatuksillani, tiedän jossain tuolla syvällä ettei hän ole tehnyt mitään. Pelko jatkaa silti seuraamista... Tiedän että joku päivä hän tahtoo pujottaa sormuksen sormeeni, en kieltäydy. Tiedän että aikanaan, kun tunnen hänet paremmin se pelko väistyy. Silloin hän on omani, ilman mitään pelkoa menneisyyden haamuista. Hän on rakkaani.
Jos hän mulle tuon kertoisi. Tulisin pujottamaan sormuksen hänen sormeensa!!!
Mutta luulisin hänen ajattelevan minun sortuvan ainakin yhteen noista nykymies
vaihtoehdoista. Aiheellisesti luuleekin niin. Se on vain luulo ei tieto!!!
se siinä onkin jos epäilevän katseen luot, miten hän pystyy sen kaiken hyvän tuomaan esiin jos pelko/epäily/epäluottamus sinusta paistaa läpi.
Älä pelkää. Hän on kohdannut sinussa naisen jonka kanssa haluaa olla yhdessä jatkuvasti. Vaikkakin harvassa, näitä aarteita on vielä olemassa jotka eivät petä. Heidät on vain vaikeampaa vaan löytää. Heille on kunnioitettavaa olla uskollinen.
Ei ne miehiä ole jotka hakee aina uutta naista. Usein ovat ovat himojen vankeja, hyvin heikkoja reppanoita jotka ei osaa elää ja kunnioittaa toisia ihmisiä. Ihmiset ovat heille vain käyttötavaraa ja itse ovat pahimmasta päästä. Jätetään heidät omaan arvoonsa. Kunnon mies on hyvin paljon arvokkaampi, hänen kanssa voi jakaa parhaimpansa.
Äläpä taas kuvittele tätä jonkun toisen kirjoittamaksi :) Itselläni on tilanne, että olen ollut 4 vuotta sinkkuna ja alkanut pitää yksinolosta niin paljon, että on itse asiassa aika vaikeaa alkaa suhteeseen. Ei mulla lähtökohtaisesti ole epäilyjä miehiä kohtaan, mutta vaakakupin toisella puolella painaa se, että saisin omissa oloissani olla juuri sellainen kuin olen ja tehdä niitä asioita, joista tykkään. Toisella puolella ois aina sen puolison toiveet, halut ym. Ja jos ne puolison/kumppanin toiveet ei asetu tasan siinä vaakakupissa minun toiveiden kanssa, niin eihän siitä mitään tuu. Mieluummin olen sitten yksin. Ihan aidosti oikeasti viihdyn itsekseni, enkä halua kenestäkään miehestä "estettä" eteenpäinmenolle elämässä. Välillä tarvitsen aikaa ihan yksikseni, ihan ilman ketään ja joskus haluan nähdä muitakin ihmisiä. Silti, aina, oli tilanne mikä hyvänsä, niin koen suurena kunniana olla uskollinen vaimo, eikä hyvässä suhteessa ole tarvetta muille miehille. En ole sellainen nainen sisimmässään, vaan haluan sitoutua siihen minulle oikeaan mieheen.
Ja siksipä juuri, jos mies osoittautuukin huonoksi, niin aina voin lähteä parempiin oloihin oman itseni kanssa :) Huonoa miestä en aio katsella, sen päätöksen olen niin monta kertaa tehnyt ennenkin ja lähtenyt.
Juuri näinhän se on, mitä tuohon lisäämään... Vakuutuin tavattuamme monestakin asiasta. Ei hän menisi noin pitkälle vain leikillään. Ja ne kunnon miehet, siis oikeasti kunnon miehet... Se on sama kuin lottovoitto, harvinaista mutta joskus jollekin lankeaa. Paitsi kun tämä on parempaa kuin lottovoitto, mikään maallinen ei voisi tuntua yhtä hyvälle:)
olipas ketju, nämä samat ajatukset pyörineet päässä jo pitkään - vanha "vamma" kummittelee aina välillä uudessa suhteessa vaikka aihetta ei olisi - kai.
kyllä ottaa päähän, edellinen miesystävä alkoi pyörittämään toista naista samaan aikaan, ei osannut päättää kumman haluaa ennenkuin laitettiin päättämään eli jäi kiinni.. nyt tiedän ja tajuan että kyseinen ihminen ei arvostanut mua (eikä kyllä toistakaan, nykyistä kumppaniaan) tarpeeksi jotta olisi siirtänyt mut syrjään ennenkuin sen toisen etsi. aikaa tuosta selviiminen vei ja sitten tajusin tuon "vamman" minkä hänen tekonsa sai aikaan. nyt mietin onko vamma luottamus pula miehiä kohtaan vai luottamuspula itseä kohtaan.. toivottavasti jälkinmäinen sillä mikä on paskempaa kuin epäillä toisen luotettavuutta jonkun toisen tekojen takia.
mutta hammasta purren pidän epäreilut ajatukseni sisälläni - kerran olen kertonut historiasta ja toivon että toisen kerran kusettajaan en ole törmännyt.