miksi jään aina ulkopuolelle

Kukaan ei oikein koskaan ole pitänyt minusta ,ja lopulta olen vain päätynyt siihen että olen niin eri"planeetalta" kuin suurin osa porukasta.

Ala-ja yläasteen olin kiusattu ja hyljeksitty, ammattikoulussa en saanut kavereitavaikka yritin tutustua ja mennä reippaasti ukaan, mua ei haluttu vaikka olisin päälläni seisonut... Sitten keskeytin koulun vaihdoin linjaa ja porukka otti minut mukaan, mutta nyt taas on omat ryhmät muodostunut ja taas alan olla yksin, kun ne joiden kanssa tulen parhaiten toimeen ovat poissa aika paljon, ja luokalla on vain nuorimmat useimmiten, eli vanhempien kanssa tulen paljon paremmin toimeen.

Syitä on varmaan ainakin mun kohdalla että olen gootti, ei huvita ryypätä,haluan elää aikuisten elämä(ottaa siis elämän vakavasti , samoin suhteet) enkä naureskele vammaisuudelle esim. tai jos joku on ruma, en yritä olla koko ajan esillä,minulla on mielipiteitä joita on hankala ssulattaa(esim. homojen hyväksyminen), ja varmasti suurin syy on etten pälätä koko ajan.Ja kaiken lisäksi olen pinnallinen(tosin koskee vain minua, muiden ulkonäölle yks lysti kunhan itse olen itsestäni ok näköinen, eli usein en aamulla ehdi meikkaamaan vaan kun tulen kouluun niin meikkaan ekan tunnin aikana)... Olen aikamoinen persoona...

Eihän sille mitään mahda, on vain ihmisiä joita suurin osa ihmisistä karsastaa. Syytä on joskus mahdoton tietää. Niin se vaan menee. Itsekin olen aina ollut Se Ulkopuolinen, ja koska mitään "vikaa" minussa ei tavallaan ole, olen koko ikäni tuskaillut asiaa. Syy tosin löytyi siitä, että vaikka kuinka yritän, en vain ITSE viihdy paljon kenenkään kanssa. Muutamia loistavia ystäviä minulla on ollut, hylkiöitä hekin, jotkut heistä kärsivät hyvin paljon, koska haluaisivat todella olla ihmisten kanssa, mutta syyttä (ja toisinaan syystä)heitä ei vain hyväksytä. Hylkimisellä ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä mielipiteiden, ulkonäön tms kanssa, se perustuu monesti vaistoihin. ??Tai sitten syy on vain siinä, että jotkut ihmiset eivät kertakaikkiaan ole kiinnostavia. ?? Olipa lohdullista.. :) Kyllä kaikille jostain edes yksi oikea ystävä löytyy, toisilla on vain vähemmän vaihtoehtoja.

Ratkaisu ei ole et sä teet ihan mitä vaan saadakseen olla mukana porukassa. Vaan eri asenne itseesi ja muita kohtaan.

Heippa!

Luulen että toisten hylkiminen liittyy aika tavalla hyljeksityn itsetuntoon. Jos ihminen on sulkeutunut ja varautunut, toiset eivät mielellään lähesty häntä. Toisaalta on myös mahdollista, että on vaan väärässä seurassa, erilainen kuin muut. Tälloin pitää vaan yrittää muistaa, että jossain toisessa paremmin itseä ymmärtävässä porukassa voi olla ihan hyväksytty.

Itse olin ujo ala-asteella ja kiusattu yläasteella. Koin olevani aivan eri planeetalta kuin muut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen kuitenkin määrätietoisesti treenannut ihmissuhdetaitojani, hakeutunut ammattiin joka vaatii itseluottamusta ja esiintymistä sekä harrastanut teatteria jo vuosia. Voin sanoa, että joka kerta kun olen mennyt teatterin lavalle, uuteen harrastukseen tai vaativalle työkeikalle itsetuntoni ja -varmuuteni on kasvanut.

Suosittelenkin aloittamaan rohkaistumisen jostain pienestä asiasta, josta on kiinnostunut. MIkä se sitten ikinä onkin, ehkäpä joku harrastus. Kun saat itseluottamusta vähän lisää, koulunkäyntikin helpottuu. Koulussa taas kannattaa yrittää olla avoin ja positiivinen, eikä ottaa niin itseensä sitä, jos muut ovat nihkeitä. Pitää vaan itse mennä pyytämään muita parikseen. Eikä saa luovuttaa, vaan pitää uskoa itseensä. Tsemppiä!

Niin olen minäkin ollut aina ulkopuolinen työpaikoilla ja kouluissa.
Työpaikoissa en ole päässyt porukoihin samalla tavalla kuin muut.
Kosmetologikoulussa kun meikkasimme toisiamme muutamat naureskelivat että mitähän minunkin tekemästäni meikistä tulee. Kaikkien yllätykseksi opettajat valitsivat parhaimmaksi meikiksi juuri sen minun tekemäni.
Jo ala-asteella minua ei otettu pesäpallojoukkueeseen ennenkuin muita ei enää ollut ja minutkin piti johonkin joukkueeseen sijoittaa.
Tää sama tuntuu toistuvan aina vain uudelleen mutta ei anneta periksi vaikka se välillä suututtaakin.
Pitää vaan ajatella että se on niiden muiden tyhmyyttä.
Älä ole huomaavinasi niiden muiden juttuja vaan keskity aina vain omaan työhösi. Älä ajattele mitä muut ajattelevat. Antaa niiden ajatella mitä vaan. Keskity omaan olemiseesi.

sulla on vaan tähtäimet korkealla vaan ota juttukaverit vanhemmistas nii voit jo pärjätäälä vaa anna niien masentaa ittees mullakaa ei oo täällä härmäs oikeestaan mitään mä meen autoon ja tonne kymmenen kilometrin päähän kylään josko pärjäis tämän yön.