Hyvä tapa tarkoittaa lakikielessä vakiintunutta, perustelluksi katsottua käytäntöä, jonka sanotaan pohjautuvan vallitseviin arvostuksiin. Lakien tietenkin pitäisi pohjautua yleisiin arvostuksiin, mutta eihän näinä päivinä asianlaita suinkaan näin ole, vaan se, kenellä on riittävästi voimaa vaikuttaa päätöksentekoon, sanelee sellaisen lain kuin tahtoo ilman sen suurempia kytköksiä joihinkin arvostuksiksi nimitettyihin asioihin. Lakeja kansalaisten kuuluu kuitenkin nöyränä ja silmät kunnioituksesta ristissä kiiluen noudattaa. Esimerkkeinä nyt vaikkapa jonkun "suurjohtajan" sanelema urkintalaki.
Näin siitäkin huolimatta, onko hyvällä tavalla terveen järjen kanssa mitään tekemistä. Moni hyvä tapahan on vain tapa, rutiini, joka suoritetaan tietyllä tavalla. Siis samaan tapaan kuin aurinko aamulla nousee ja taas illalla laskee. Siitä taas onko auringon nousu ja lasku hyvä asia, voidaan ja ollaan monta mieltä.
Yhteiskunnat myös kehittyvät, ainakin teoriassa, siitä syystä moni ennen hyvänä pidetty tapa on saattanut aikojen kuluessa menettää merkitystään ja siitä syystä hyvän tavan mukainen käyttäytyminen saattaa nykypäivänä näyttää lähinnä koomiselta, ellei peräti haitalliseltakin.
Yhteistä hyville tavoille on ainakin se, että ne palvelevat aina jonkin tahon etua. Hyvät tavat ovat hallitsemisen väline, kuten tapoihin pohjautuvat lait sitten äärimuodossaan. Kapitalistisessa yhteiskunnassa hyvät tavat ovat tietenkin porvarien keksintö. Jos kansa saadaan tottelemaan vaikka kuinka järjettömiä hyviä tapoja, niin sen parempi. Hyvät tavat määrittelevät jopa sen, miten kansalaisen pitää äänestää.
Hyviä tapoja voidaan käyttää myös syrjimisen ja alistamisen välineenä. Jos et osaa "käyttäytyä" sinua ei valita mihinkään, sinua ylenkatsotaan ja sinusta ruvetaan puhumaan pahaa. Pahimmassa tapauksessa sinulta viedään kultamitali, jos satut voittamaan kilpailijasi liian ylivoimaisesti. Ylivoimaisuus saa urheilujohtajat pääsääntöisesti raivoihinsa. Lähinnä siitä syystä, että ylivoimaisilla urheilijoilla on normipomoja enemmän vaikutusvaltaa.
Näyttää siltä, että paidattomuus on ylinopeuksien ohella kohoamassa nyky-yhteiskunnan merkittävimmäksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Jopa se, mitä paidattomuudella tarkoitetaan, alkaa olla jo tieteellinen probleemi. Tässä hiljan Antti Rinteen hihaton paitakin näkyy tapakouluttajien arvion mukaan luetun paidattomuuteen. Kaikki urheilua seuraavat ovat tietenkin voineet nähdä mitä seurauksia paidattomuudesta koituu urheilukilpailuissa.
Kaikkein merkillisimpiin sfääreihin päädytään, kun poliisin pitää paidattomuutta kohdatessaan selvittää, loukkaako paidallisuutta vaativan normin rikkominen yleistä siveellisyyttä. Voi taivahan taatto! Mistähän kumpujen yöstä termi siveellisyys ylipäätään on peräisin? Ja mitä tekemistä sillä on nykyajassa? Tänä päivänähän ihmiset vilistävät pyrkimystensä perässä kuin pienet apinat ja Raamattu lentää jo ihan tv -ruudussa. Tässä jos missä taitaa tekopyhyys, tai suoranainen hulluus, kohota jo lähelle lakipistettään.
Jos ihmisillä olisi edes hiukan tajua juuristaan, niin he tietäisivät, etteivät esi-isämme suinkaan kulkeneet puissa banaaneja keräämässä frakissa ja mustissa kengissä. Eivät etenkään helteisinä keskikesän päivinä. Näyttääkin siltä, että jo varhaisimman vaiheen esi-isämme olivat nykypäivän tapakouluttajia fiksumpaa väkeä. Kuten myös verrattomasti fiksumpia kuin ne lukuisat kolumnistit ja musteen pusertajat, jotka päivätöikseen paheksuvat paidattomuutta.
Perinteisessä maataloudessakin tehtiin työtä kesällä ilman paitaa. Mutta ilmeisesti urbaani kaupunkilainen ei voi tuntea itseään oikeaksi kaupunkilaiseksi ilman että hänen täytyy keinolla millä hyvänsä erottua maalaisesta. Kun sitten mielikuvituskin on urbaanissa ympäristössä päässyt yksipuolisten virikkeiden vuoksi tyrehtymään, niin ainoaksi erottumisen muodoksi on jäänyt sitten pukeutuminen. Jopa niin, että urbaanille feministinaiselle miestä tärkeämpi asia on miehen puku. Niin ja tummat sukat.
Keskustapolitiikan tärkeimpiä tulevaisuuden tehtäviä olisi terveen järjen palauttaminen yhteiskuntaan. Kun kaikenmaailman pelleideologiat pääsevät valtaan, niin seuraukset voivat olla moninkertaisesti pahemmat kuin ihan omilla toimin aikaansaadut talouspakotteet, jotka eivät rankaise juuri ketään muuta kuin omaa itseä.
Näin siitäkin huolimatta, onko hyvällä tavalla terveen järjen kanssa mitään tekemistä. Moni hyvä tapahan on vain tapa, rutiini, joka suoritetaan tietyllä tavalla. Siis samaan tapaan kuin aurinko aamulla nousee ja taas illalla laskee. Siitä taas onko auringon nousu ja lasku hyvä asia, voidaan ja ollaan monta mieltä.
Yhteiskunnat myös kehittyvät, ainakin teoriassa, siitä syystä moni ennen hyvänä pidetty tapa on saattanut aikojen kuluessa menettää merkitystään ja siitä syystä hyvän tavan mukainen käyttäytyminen saattaa nykypäivänä näyttää lähinnä koomiselta, ellei peräti haitalliseltakin.
Yhteistä hyville tavoille on ainakin se, että ne palvelevat aina jonkin tahon etua. Hyvät tavat ovat hallitsemisen väline, kuten tapoihin pohjautuvat lait sitten äärimuodossaan. Kapitalistisessa yhteiskunnassa hyvät tavat ovat tietenkin porvarien keksintö. Jos kansa saadaan tottelemaan vaikka kuinka järjettömiä hyviä tapoja, niin sen parempi. Hyvät tavat määrittelevät jopa sen, miten kansalaisen pitää äänestää.
Hyviä tapoja voidaan käyttää myös syrjimisen ja alistamisen välineenä. Jos et osaa "käyttäytyä" sinua ei valita mihinkään, sinua ylenkatsotaan ja sinusta ruvetaan puhumaan pahaa. Pahimmassa tapauksessa sinulta viedään kultamitali, jos satut voittamaan kilpailijasi liian ylivoimaisesti. Ylivoimaisuus saa urheilujohtajat pääsääntöisesti raivoihinsa. Lähinnä siitä syystä, että ylivoimaisilla urheilijoilla on normipomoja enemmän vaikutusvaltaa.
Näyttää siltä, että paidattomuus on ylinopeuksien ohella kohoamassa nyky-yhteiskunnan merkittävimmäksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Jopa se, mitä paidattomuudella tarkoitetaan, alkaa olla jo tieteellinen probleemi. Tässä hiljan Antti Rinteen hihaton paitakin näkyy tapakouluttajien arvion mukaan luetun paidattomuuteen. Kaikki urheilua seuraavat ovat tietenkin voineet nähdä mitä seurauksia paidattomuudesta koituu urheilukilpailuissa.
Kaikkein merkillisimpiin sfääreihin päädytään, kun poliisin pitää paidattomuutta kohdatessaan selvittää, loukkaako paidallisuutta vaativan normin rikkominen yleistä siveellisyyttä. Voi taivahan taatto! Mistähän kumpujen yöstä termi siveellisyys ylipäätään on peräisin? Ja mitä tekemistä sillä on nykyajassa? Tänä päivänähän ihmiset vilistävät pyrkimystensä perässä kuin pienet apinat ja Raamattu lentää jo ihan tv -ruudussa. Tässä jos missä taitaa tekopyhyys, tai suoranainen hulluus, kohota jo lähelle lakipistettään.
Jos ihmisillä olisi edes hiukan tajua juuristaan, niin he tietäisivät, etteivät esi-isämme suinkaan kulkeneet puissa banaaneja keräämässä frakissa ja mustissa kengissä. Eivät etenkään helteisinä keskikesän päivinä. Näyttääkin siltä, että jo varhaisimman vaiheen esi-isämme olivat nykypäivän tapakouluttajia fiksumpaa väkeä. Kuten myös verrattomasti fiksumpia kuin ne lukuisat kolumnistit ja musteen pusertajat, jotka päivätöikseen paheksuvat paidattomuutta.
Perinteisessä maataloudessakin tehtiin työtä kesällä ilman paitaa. Mutta ilmeisesti urbaani kaupunkilainen ei voi tuntea itseään oikeaksi kaupunkilaiseksi ilman että hänen täytyy keinolla millä hyvänsä erottua maalaisesta. Kun sitten mielikuvituskin on urbaanissa ympäristössä päässyt yksipuolisten virikkeiden vuoksi tyrehtymään, niin ainoaksi erottumisen muodoksi on jäänyt sitten pukeutuminen. Jopa niin, että urbaanille feministinaiselle miestä tärkeämpi asia on miehen puku. Niin ja tummat sukat.
Keskustapolitiikan tärkeimpiä tulevaisuuden tehtäviä olisi terveen järjen palauttaminen yhteiskuntaan. Kun kaikenmaailman pelleideologiat pääsevät valtaan, niin seuraukset voivat olla moninkertaisesti pahemmat kuin ihan omilla toimin aikaansaadut talouspakotteet, jotka eivät rankaise juuri ketään muuta kuin omaa itseä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.