Tapasin hänet suomi24:n sivuilla. Hän oli jotain, mitä olin jo kauan odottanut (niin luulin). Pian (aivan liian pian) muutimme yhteen. Elämä näytti hyvältä, mutta se muuttui pari kuukautta yhteiselomme alkamisen jälkeen.
Hän syytti minua pettämisestä ja neittideittailusta. Hän oli joka viikonloppu humalassa. Yhdessä jos lähdettiin viettämään iltaa, hän unohti minut, iski muita naisia ja lääppi niitä silmieni alla. Jos en lähtenyt mukaan, meillä oli mahtavia riitoja, jolloin hän sai "syyn" lähteä yksin. Kun tuli kotiin pilkun jälkeen, meillä alkoi jälleen valtaisat riidat. Opin pakkaamaan kassin valmiiksi, olemaan itse juomatta, jotta pystyin lähtemään autolla pakoon. Seuraavalla viikolla, minun olisi pitänyt olla kuin ei mitään koskaan olisi tapahtunut. En siihen pystynyt, vaan otin asian aina esille. Hänen mielestään, mitään ei ole koskaan tapahtunut.
Yritin ymmärtää ja selittää. En onnistunut. Olin yhden viikonlopun poissa kotoa, jolloin hän oli jälleen metsästysreissuillaan naisten luona. Sitten hänen nukkuessaan jälleen känniuntaan, luin hänen tekstiviestinsä. Ja sieltähän se löytyi, viestittelyt naisen kanssa. Laitoin naiselle viestiä ja kerroin mikä tilanne on. Nainen vastasi ja kertoi mieheni iskeneen häntä ravintolassa ja pyytäneen nron. Mies oli valehdellut olevansa sinkku. Nainen ei ollut aivan uskonut, joten mieheni tapasi naisen uudestaan ja "selittänyt" mikä meidän perhe-elämä on. No nainen pisti välit poikki. Mieheni mielestä ei "tapahtunut" mitään, koska se meni poikki. Olisi varmasti tapahtunut, jos en olisi itse tajunnut missä mennään.
Olin aivan rikki kaiken kurjuuden keskellä ja ajattelin tehdä itsemurhan autolla, onneksi en tehnyt. Silloin päätin todella, että minun on lähdettävä. Muutin kauas, jotta en vain vahingossakaan törmäisi häneen.
Nyt jonkin aikaa yksin asuneena, on mielialan vaihtelut olleet kauheat. Vihaa, surua, yksinäisyyttä, katkeruutta, vaikka mitä. Jossain vaiheessa alkoi mies ottaa yhteyttä. Aluksi itkin aivan hirveästi, sitten pääsin itkusta eroon ja jälleen on itkun aika. Nyt hän "kaipaa" minua, haluaa että palaan. Uskon, että "kaipaus" on vain sitä, ettei hän ehkä olekaan saanut uutta naista, vaan yksinäisyys on iskenyt päin silmiä. Ja juominen tuntuu jatkuvan samaan malliin.
Kun olen lukenut täälä kertomuksia, kuinka olenkaan todennut, että elämäni on ollut lähes samankaltaista. On omalla tavallaan lohduttanut, etten ole ainut, joka on kokenut tällä tavalla. Olen saanut täältä paljon vertaistukea ja ymmärrystä. Kukaan, joka ei ole näitä asioita kokenut, ei tiedä mitä meidän elämämme on ollut ja mitä joudumme vielä käymään läpi, ennen kuin olemme sinut tämän kaiken kanssa.
Itseäni on ruvennut mietityttämään tulevaisuus. Miten pystyn ja koska pystyn jälleen parisuhteeseen? Kuinka pystyn luottamaan toiseen? Mitä uusi mies ajattelee minusta ja menneisyydestäni?
Kokemani on kuitenkin muuttanut minua. En koskaan tule olemaan se sama ihminen, joka olin ennen tätä suhdetta.
Aikaa tulen tarvitsemaan ja hyviä ihmisiä ympärilläni. Toivon teille kaikille, parhainta jaksamista ja luottamista tulevaisuuteen.
Hän syytti minua pettämisestä ja neittideittailusta. Hän oli joka viikonloppu humalassa. Yhdessä jos lähdettiin viettämään iltaa, hän unohti minut, iski muita naisia ja lääppi niitä silmieni alla. Jos en lähtenyt mukaan, meillä oli mahtavia riitoja, jolloin hän sai "syyn" lähteä yksin. Kun tuli kotiin pilkun jälkeen, meillä alkoi jälleen valtaisat riidat. Opin pakkaamaan kassin valmiiksi, olemaan itse juomatta, jotta pystyin lähtemään autolla pakoon. Seuraavalla viikolla, minun olisi pitänyt olla kuin ei mitään koskaan olisi tapahtunut. En siihen pystynyt, vaan otin asian aina esille. Hänen mielestään, mitään ei ole koskaan tapahtunut.
Yritin ymmärtää ja selittää. En onnistunut. Olin yhden viikonlopun poissa kotoa, jolloin hän oli jälleen metsästysreissuillaan naisten luona. Sitten hänen nukkuessaan jälleen känniuntaan, luin hänen tekstiviestinsä. Ja sieltähän se löytyi, viestittelyt naisen kanssa. Laitoin naiselle viestiä ja kerroin mikä tilanne on. Nainen vastasi ja kertoi mieheni iskeneen häntä ravintolassa ja pyytäneen nron. Mies oli valehdellut olevansa sinkku. Nainen ei ollut aivan uskonut, joten mieheni tapasi naisen uudestaan ja "selittänyt" mikä meidän perhe-elämä on. No nainen pisti välit poikki. Mieheni mielestä ei "tapahtunut" mitään, koska se meni poikki. Olisi varmasti tapahtunut, jos en olisi itse tajunnut missä mennään.
Olin aivan rikki kaiken kurjuuden keskellä ja ajattelin tehdä itsemurhan autolla, onneksi en tehnyt. Silloin päätin todella, että minun on lähdettävä. Muutin kauas, jotta en vain vahingossakaan törmäisi häneen.
Nyt jonkin aikaa yksin asuneena, on mielialan vaihtelut olleet kauheat. Vihaa, surua, yksinäisyyttä, katkeruutta, vaikka mitä. Jossain vaiheessa alkoi mies ottaa yhteyttä. Aluksi itkin aivan hirveästi, sitten pääsin itkusta eroon ja jälleen on itkun aika. Nyt hän "kaipaa" minua, haluaa että palaan. Uskon, että "kaipaus" on vain sitä, ettei hän ehkä olekaan saanut uutta naista, vaan yksinäisyys on iskenyt päin silmiä. Ja juominen tuntuu jatkuvan samaan malliin.
Kun olen lukenut täälä kertomuksia, kuinka olenkaan todennut, että elämäni on ollut lähes samankaltaista. On omalla tavallaan lohduttanut, etten ole ainut, joka on kokenut tällä tavalla. Olen saanut täältä paljon vertaistukea ja ymmärrystä. Kukaan, joka ei ole näitä asioita kokenut, ei tiedä mitä meidän elämämme on ollut ja mitä joudumme vielä käymään läpi, ennen kuin olemme sinut tämän kaiken kanssa.
Itseäni on ruvennut mietityttämään tulevaisuus. Miten pystyn ja koska pystyn jälleen parisuhteeseen? Kuinka pystyn luottamaan toiseen? Mitä uusi mies ajattelee minusta ja menneisyydestäni?
Kokemani on kuitenkin muuttanut minua. En koskaan tule olemaan se sama ihminen, joka olin ennen tätä suhdetta.
Aikaa tulen tarvitsemaan ja hyviä ihmisiä ympärilläni. Toivon teille kaikille, parhainta jaksamista ja luottamista tulevaisuuteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä liittyy narsismiin, miten?
Niin tämä liittyy siten, että sinä aloittaja kuvittelet kaikkien ns. kus*äiden olevan narsisteja. Jostain syystä uhrin rooli on sinulle tuttu ja turvallinen.