Olen pitkään miettinyt kirjoittaisinko tästä. Koska en halua pahoittaa kirjoittajien mieltä. Olen lukenut lähinnä vain kehuja kirjasta. Jota pidän melkein pöyristyttävänä! Ensinnäkin tämä päähenkilö, siis ensimmäinen uhri! Selvästikin hyvin toimeentuleva nainen, jolle kuitenkin oli tärkeää että myös mies tulee toimeen omillaan. Miksi? Eikö hänellä olisi riittänyt maallista hyvää jaettavaksikin?
Tarkoitan, että jos rupeamme hirveän tarkkoja ehtoja asettamaan kumppaniehdokkaille, ei niitä enää löydykään. Tälle uhrille oli selvästi ulkoiset seikat hyvin tärkeitä ja niitä hän saikin, tosin vain kuoren.
Siinä vaiheessa kun uhri alkoi tapella käytetystä pölynimurista, mun myötätunto oli jo uhkaavasti siirtymässä narsistin puolelle.
Parasta antia kirjassa oli mielestäni oikeudenkäyntikuvaukset.
Sen sijaan en pitänyt narsistin päiväkirjamerkinnöistä. Kirjoittajien ei olisi kannattanut yrittää asettua narsistin asemaan ollenkaan, pitäytyä vain siinä mitä itse ja muut heidän tapaamansa uhrit olivat kertoneet.
Mitä mieltä muut kirjan lukeneet ovat?
Tarkoitan, että jos rupeamme hirveän tarkkoja ehtoja asettamaan kumppaniehdokkaille, ei niitä enää löydykään. Tälle uhrille oli selvästi ulkoiset seikat hyvin tärkeitä ja niitä hän saikin, tosin vain kuoren.
Siinä vaiheessa kun uhri alkoi tapella käytetystä pölynimurista, mun myötätunto oli jo uhkaavasti siirtymässä narsistin puolelle.
Parasta antia kirjassa oli mielestäni oikeudenkäyntikuvaukset.
Sen sijaan en pitänyt narsistin päiväkirjamerkinnöistä. Kirjoittajien ei olisi kannattanut yrittää asettua narsistin asemaan ollenkaan, pitäytyä vain siinä mitä itse ja muut heidän tapaamansa uhrit olivat kertoneet.
Mitä mieltä muut kirjan lukeneet ovat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei sinulle! Huomasin tämän sattumalta kun googlasin ko. kirjan nimeä. Sain juuri käsistäni. On melkoinen kuvaus hyväksikäyttäjästä, miehestä vailla todellisia tunteita. Olet ilmeisesti myös mies, monestakin asiasta päätellen. Ettet vain olisi tämä Ilmari Vaara? Oli miten oli, niin tämä kirja olisi kaikkien - varsinkin yksinäisten ja vielä ystävää hakevien hyvä lukea! Ja ottaa myös opikseen lukemansa. Ei totta vie ole mukava löytää itseään ko. naisten kohtalossa. Jos miehiä onkin joukossamme tuon kaltaisia, niin aina näyttää löytyvän myös hyväuskoisia, kilttejä naisia. Lukekaa tämä kirja nimeltä:" Mitä pahaa on pilvilinnoissa". Lukekaa, ällistyttävän tarkka kuvaus erikoisesta luonteesta.
Aloittajalle: ja siinäkö ei ollut mitään pahaa, että tämä narsisti mies valehteli naiselle sairastavansa syöpää? Ja mitäs mieltä siitä olet, että tällä miehellä oli suhteita toisiinkin naisiin?
En ole kirjaa lukenut, kuullutkaan siitä, mutta pidän kirjan nimen kysymyksestä: Mitä pahaa on pilvilinnojen ylläpitämisessä?
Olisin joutunut ilman huisien pilvilinnojen jokaviikkoista tukea, fantasointia, dumpatuksi täyteen rauhoittavia lääkkeitä. Kaikki yhteiskunnan, veronmaksajien piikkiin.
Jos tätä palstaa plaraa taaksepäin, sieltä löytyy katkeria vuodatuksia, miksi se ja se inhoittava mies-tai naiskääkkä elää pilvilinnoissaan. Valitan.
Kirjoittajat ovat paitsi kulttuurin, myös aivokehityksen vastaisia. Isot kulttuurin kärsät ovat kautta aikojen kehoittaneet haaveilemaan ja hupsimaan sydämensä kyllyydestä.
Ystävällisyyteen, kiltteyteen ja avokätisyyteen tulisi vastata samalla mitalla, eikä hyväksikäyttämällä. Jos kaikki ihmiset toimisivat epäitsekkäästi ja hyväsydämisesti, maailma olisi onnellinen paikka ja täällä olisi kaikilla hyvä olla.
"Sen sijaan en pitänyt narsistin päiväkirjamerkinnöistä. Kirjoittajien ei olisi kannattanut yrittää asettua narsistin asemaan ollenkaan, pitäytyä vain siinä mitä itse ja muut heidän tapaamansa uhrit olivat kertoneet".
Olen kanssasi samaa mieltä noista Ilmarin päiväkirjamerkinnöistä. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä ko. henkilön päässä liikkuu. Emme ole ajatustenlukijoita. Tekstiviestittely, jonka ymmärsin olevan autenttista on puolestaan ihan ok!