Kun mies saa pakit

Kun nainen saa pakit, se sekoaa. Miehet juo suruunsa.

Ei miltään. Jos saa yhdeltä pakit kysyy kymmeneltä naiselta ja joltain saa. Tehtävä suoritettu ja matka voi jatkua. Miksi pitäsi jäädä yhden perään ruikuttamaan?

Ei sen kummemmalta, kun jos grilliltä loppuu sämpylät. Toisella grillillä varmaan on.

Tuskin tuo hyvältä tuntuis kokemus on ettei. Mutta kerran pakit niin onnellinen viimeisellä reissulla ilman pakkeja.

En anna enää yhdenkään naisen tulla itselleni niin arvokkaaksi ennen suhdetta,että pakit tuntuisivat joltain.

Joskus mies voi kuvitella saanensa pakit, vaikka näin ei ole. Silloin tietää saaneensa pakit jos mies esittää ehdotuksensa ja nainen sanoo suoraan, että ei kiinnosta, etsi joku muu. Tämä siis kasvotusten, palstapakit oma lukunsa, hullu jos täältä mitään päätelmiä tekee!

Onhan sitä muitakin naisia olemassa kuin se yksi jolta sain pakit. Ja vaikka vuosia häntä odotelinkin. Tuntuuhan se ja tuntuukin pahalta. Mutta tiedän hänen olevan niin sisukas että turhia enää odottelen. Ykinäinen joulu tulossa ja seuraava kesä jne.

Iso mies rämpii polvilleen yrittäen hapuillen sieltä nousta ja tämä 40 v koettu

Riippuu minkälaiset pakit saa. Semmoset kunnon selityksellä varustetut missä ei jää arvailun varaa ja jotka ei käy itsetunnon päälle, niin mikäs siinä. Sitten sellaiset missä on ilkeilyä mukana, niin siinä alkaa syyttää itseään ja rupeaa märehtimään ja ei halua enää yrittää uudelleen.

Entä jos ensin saa pakit juuri siltä jonka luuli olevan se oikea ja sitten saa pakit vielä monelta muultakin johonkin se raja on vedettävä tulee vähän semmoinen fiilis että vastenmielisenähän he minua pitävät ja ehkä olenkin.Sitten alkaa miettimään kaikkia menneisyydessä tapahtuneita ilkeilyjä ja toteaa että alusta alkaenhan näin tarkoitettiin miksi edes yrittää...lisäksi näet vielä kun samoilla naamoilla seuraa on aina ja seuralainen vaihtuu täytyyhän minussa silloin olla jotain vikaa...

Se tuntuu varmaan aika pahalta...
En uskalla edes ajatella miltä se mun käytös mahtoi siitä miehestä tuntua silloin. Siis mä lähdin karkuun kun se lähestyi mua!
Siinä oli jotain erilaista ja mua pelotti ne omat tunteet silloin. En ollut kokenut mitään sellaista.
Harmi, etten saanut koskaan uutta mahdollisuutta. Olisin ainakin halunnut anteeksi pyytää.

En ole koskaan kokenut. Olen kuin James Bond ja kaadan naisia halutessani. En ymmärrä kysymystä.

Vaihdetaan kohdetta.

Tuntuu pahalta....ehkä yllättävääkö? Yleensä menee pitkä aika siihen, että kykenee seuraavaan aloitteeseen ja jos pakit antanut on ollut tuttu pidemmän aikaa, en kehtaa enää pitää yhteyttä.

En oo ikinä aamut pakkeja. Oisko pakko parempi kuin ei mitään. Jos ei ollut mitään ei voi saada ei mitään.

Riippuu omien tunteiden voimakkuudesta. Sen vielä jotenkin kestää, että toisella ei ollut tunteita mikäs siinä sitähän se elämä on, kyllä mies aina asialliset pakit jotenkin kestää vaikka sattuu helvetisti. Mutta se ei vielä naiselle riitä, pitää arvostella ja haukkua koko ihminen, ulkonäkö, pukeutuminen, elämäntyyli, kaikki... Ikään kuin se tunteiden katoaminen olisi kokonaan miehen syytä ollut. Kaikista pahinta on se, että omat tunteet ei silti häviä, jää vain toivoton ja surullinen olo. Aivan käsittämättömän rikottu ja hylätty.
Tämän asian miettimiseen menee vielä aikaa ja on sitä jo kuukausia mennytkin. Ei vaan pääse eteenpäin.
Tuntuu siltä, että en taida ihan hetkeen paskaa seuraani kenellekään tyrkyttää.

Jotkut pölvästit vielä luulevat että haukkuminen lopettaa toisen tunteet. Se ei toimi niin. Haukkuminen satuttaa eivätkä ne tunteet siitä kuole.