En ymmärrä miksi ihmiset eivät halua tutustua minuun tai perheeseeni. En enää edes jaksa yrittää itse tehdä asialle mitään. Olen perus iloinen ja sosiaalinen ihminen, mutta tutustuminen toisten vl-äitien kanssa on vaikeaa. Keskustelut jäävät aina pinnalliselle tasolle. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että olemme perheemme kanssa muuttaneet useaan otteeseen paikkakunnalta toiselle, pitkiäkin välimatkoja. Ja nyt viimeisimmän muuton jälkeen olen oikeastaan kokonaan luovuttanut tutustumisen muihin ihmisiin.
Ankeaa on elämä siltä osin. Vaikeaa on tuntea oloansa tervetulleeksi seuroihin, kun puhutaan toisistaan huolehtivasta yhteisöstä/ Jumalanvaltakunnasta. Helpompi olisi pysyä kotosalla ja kuunnella nettiseurat, mutta vain lasten vuoksi menen seuroihin ja toivon että he saisivat ystäviä joskus.
Onko muilla vastaavia kokrmuksia?
Ankeaa on elämä siltä osin. Vaikeaa on tuntea oloansa tervetulleeksi seuroihin, kun puhutaan toisistaan huolehtivasta yhteisöstä/ Jumalanvaltakunnasta. Helpompi olisi pysyä kotosalla ja kuunnella nettiseurat, mutta vain lasten vuoksi menen seuroihin ja toivon että he saisivat ystäviä joskus.
Onko muilla vastaavia kokrmuksia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
On en seurustele vl:llien kanssa , lähisukulaisten jotka on niitä koetan olla mahdollisimman vähän tekemisissä, kun tietää että ne ei muuta kun mollaa syntistä sukulaista.
Tuttua tämä. Alkoi jo sinkkuaikana. Enemmän olen saanut ystäviä ei-vl:ien keskuudesta. Tosin minut on kasvatettu uskomaan, että he eivät voi olla "tosiystäviä", mutta viime aikoina olen taistellut itseäni irti tästä uskomuksesta. Syvällisimmät ja parhaat keskustelut olen kokenut uskovien ihmisten kanssa, jotka kuuluvat muuhun kuin vl yhteisöön. Heidän kanssaan olen ollut turhan arka, ja tämän vuoksi olen missannut mahdollisesti hyviäkin ystävyyssuhteita.
Suosittelen, mene rohkeasti leikkipuistoihin ja perhekerhoihin (seurakunnan ja MLL:N). Niissä tapaat muita kotiäitejä. Voi olla että aluksi tunnet itsesi vieraaksi ja muukalaiseksi niissä, mutta kun se porukka vaihtuu joka vuosi jonkin verran, niin ennemmin tai myöhemmin sieltä juttukaveria löytyy.
P.S. seuroihin mennään lähinnä puheita kuuntelemaan.
Meillä on lastenkin kaverit suurimmaksi osaksi ei-vl:iä, erittäin fiksuja ja hyvin käyttäytyviä nuoria kaikki. Monenlaisia kavereita heillä on vuosien varrella ollut, mutta tosiystävät ovat jääneet, ja en kyllä voi heitä moittia kaverivalinnoistaan.
Elämää on myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ulkopuolella. Toisin kuin teille opetetaan, maallistuneet ja jumalattomat ihmiset eivät ole mitään kurjia tyyppejä, vaan suurimmaksi osaksi mukavaa väkeä.
Anna lastesi irtautua vanhoillislestadiolaisuudesta, se on heille hyväksi elämässä.
Tämä tuli tutuksi taas omalla kohdalla. Kauniista puheistaan huolimatta vl-ystävät kääntävät herkästi selkänsä. Mutta muut ystävät ovat uskollisempia.
Jos vl:llät sulkeutuu ja opettavat lapsensakin sulkeutumaan muusta yhteiskunnasta , silloin ollaan kuin kiihkoislamilaisuudessa, ja se tiedetään mitä siitä seuraa.
Tai kuten meidän lapsilla useita kavereita ei-vl:ta. Monta kaveria on huomannut noissa vl:ssa on jotakin mikä heiltä puuttuu. Nyt ovat vl:ia.
Itse en tunne yhtään kääntynyttä?!
Mistäspäin olet?
Älä jää etsimään vl-seuraa,jos kerran ei heille kelpaa! Itse aikoinani lähdin vastaavassa tilanteessa muihin uskovien/ei-uskovien ympyröihin ja avarruin myös näkemyksiltäni ja olen kasvanut sisäisesti hyvin paljon. Kaikkea hyvää etsintään,varmasti kolkuttavalle avataan :)
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tätähän tämä on ollut jo monta vuotta, että koko yhteisö on ajettu pelon avulla suureen epävarmuuden tilaan. Silloin ihmiset eivät kykene olemaan sillä tavalla vapaita, että kykenisivat kohtaamaan avoimin ja vilpittömin mielin yhteisöön tulleen uuden ihmisen. Eroja sensitiivisyydessä voi eri alueilla olla, mutta perussuunta on ollut tämä. Ihmiset ovat yksinäistyneet henkisesti, koska eivät uskalla puhua todellisista tuntemuksistaan ja käsityksistään eri asioista. Silloin on parempi turvata oma henkinen rauhansa paljastamatta todellisia ajatuksiaan. Puhutaan jokapäiväisyyksiä.
Miten ja miksi tähän on tultu? Siksi, että kaikkinainen valvonta aina keskustelujen sisältöjä myöten on varsin tehokkaasti kontrolloitu ja valvottu: jos ilmaiset epäileväsi joitakin 'neuvon sanoja', tieto siitä kiirii ties minne. On ikäänkuin olemassa ajatusrikoksia ... niin naurettavalta kuin se kuulostaakin! Näissä oloissa ihmiset joutuvat turvaamaan omaa elintilaansa - vaikenemalla! Syntyy kohtaamattomuutta, ohittamista, tietoista huomaamattomuutta, karttamista, sillä pelon kulttuurissa yhteisö - ts. ne heistä jotka tuntevat toisensa - ovat hyvin kärkkäitä määrittelemään oman fyysisen tilansa, omat rajansa ja sen, ketä tuttavapiiriinsä hyväksyvät. Kun lähimmäisiä ei arvosteta, tilalle tulee epäluulo, epäily, varmistelu.
Ollaan siis kaukana keskinäisestä rakkaudesta. Tämä kehitys alkoi mielestäni
1970-luvun hoitokokouksista, jotka kylvivät pelkoa, epäluuloa ja torjuntaa,
sillä ihmiset eivät kertakaikkiaan käsittäneet, mistä ihmeestä tässä yhtäkkiä
leimahtaneessa oikein on kysymys. Kuitenkaan hoitokokouksia ei ollut lupa
epäillä tai kyseenalaistaa. Hoitokokouksista ei saanut puhua edes ulkopuoli-
sille. Se kiellettiin suorasanaisesti, mutta kiellon seurauksena ihmiset ei-
vät uskaltaneet puhua niistä keskenäänkään - eikä enää muustakaan - koska
hoitokokousten tarpeellisuutta ei ollut lupa arvioida. Muuten saattoi joutua
ripitettäväksi seurakunnan eteen. Hoitokokoukset olivat tabu. - Niinpä nyt-
kin, vaikka joka viikko istutaan fyysisesti lähekkäin seuroissa, hoitokokous-
ten varjo ei ole poistunut. Ne pitäisi avata ja käsitellä todella perusteel-
lisesti, sillä henkinen välimatka ihmisten välillä on todella suuri ... ja se
johtuu yksinomaan pelosta.
Hyvin kirjoitit. Tälläista on juuri monessa siionissa. Muistuu mieleen ne Kiimingin kirjoitukset jostain parin vuoden takaa. Kuppikuntia perustetaan jos millä varjolla koska on niin paha olla ettei tule edes itsensä ksnssa toimeen. Toiset ihmiset ovat vain pelinappuloita joista vetelet itsellesi vauhtia, ei haittaa vaikka toinen kaatuu kunhan saan haluamani.
Lukekaapa tuolta sivuilta, miksi uskontojen piirissä kärsitään niin paljon..
Suurinimi.com
Jeesuksen sanoin: En minä ole rauhaa tullut tuomaan, vaan eripuraa Matt.10:34
Jokainen uskonto on ihmisten perustama sääntöineen, näkemyksineen, tapoineen ja lakeineen. Niitä ei ole jumala perustanut, eikä niitä tosiasiassa kukaan tarvitse elämässään. Parempi on pysyä kaikkien uskontojen ja kirkkojen ulkopuolella ja elää omaa vapaata elämää.
Painukaa hihhulit vittuun suomesta tai muuttakaa lappiin
¤¤¤ Painukaa hihhulit ******* suomesta tai muuttakaa lappiin ¤¤¤¤
Lappihan on jo täynnä hihhuleita: vl:iä!
Tapasin suviseuroissa erään hihhulin, joka sanoi suureen ääneen: "Vanhoillislestadiolaisuus on Jumalan valtakunta!"
Älä etsi itsestäsi syytä yksinäisyyteesi. Todennäköisesti se johtuu juurikin siitä, että olette muuttaneet monta kertaa. Paikallisilla voi olla niin paljon pitkäaikaisia ihmissuhteita, ettei heillä ole tarvetta etsiä uusia. Jos ympärillä on sukua ja lapsuudesta tuttuja, ei välttämättä ole tarvetta erityiseen sosiaaliseen aktiivisuuteen, vaikka onkin sitten kiva tutustua uusiin ihmisiin, kun niin käy. Aika on kuitenkin rajallinen, ja perheellisillä on vilinää ympärillään niin paljon, ettei ehkä ole voimavaroja luoda uusia suhteita. Vastuu yhteyden luomisessa jää siis helposti sille, joka haluaa uusia ystäviä. Vaikka se kuinka väsyttäisi, on varmaankin vain pakko jaksaa olla aktiivinen ja kutsua kylään tai ehdottaa tekemistä, niin vähitellen tutustuu eri ihmisiin.
Kaikilla ei ole ennestään sukua ja lapsuudenystäviä paikkakunnalla, ja muista muuttaneista voi löytää kivoja ihmisiä. Aktiivisuutta sekin tosin vaatii.
Tai sitten kohtaat sielunsiskon tai -veljen, jonka kanssa ystävystyt luontojaan. Ystävyys lyö läpi itsestään, se vain syntyy molemminpuolisesta ymmärryksestä ja halusta olla yhdessä.
Tsemppiä sinulle. Olet varmasti tutustumisen arvoinen, mutta ihmissuhteet kehittyvät usein hitaasti ja vaativat aikaa ja yhteistä tekemistä.