Se on vaan opittava elämään tämän tunteen kanssa, ja sen tosiasian, etten voi saada sitä mistä haaveilen. Haaveet on omia kehitelmiä oikean elämän palasista, joita täydennetään mielikuvituksen avulla ja luodaan se pilvilinna.
Onko se sitten turhaa? En usko niin. Nimittäin ne palaset, ne ovat sinusta lähtöisin. Vain sinä saat nämä tunteet minussa aikaan. Jotain senkin on jo oltava.
Onko se sitten turhaa? En usko niin. Nimittäin ne palaset, ne ovat sinusta lähtöisin. Vain sinä saat nämä tunteet minussa aikaan. Jotain senkin on jo oltava.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haaveilla saa, mutta toisen päätöstä on kunnioitettava. Jos toinen ei halua olla kanssasi enää missään tekemisissä, sun on siihen tyydyttävä
"etten voi saada sitä mitä haaveilen" -> toivottavasti olet oikeasti yrittänyt! Lämmöllä jollekin.
Joku julkisuuden henkilö sanoi jossain mikä meille on nyt tärkeää näkyy rakkaastamme vuosien päästä. Muistatko mikä sulle oli vuosia sitten tärkeintä? Ja miten se edisti tutustumista häneen
En katkeroidu, vaikken saakaan olla hänen. Näen tämän eräänlaisena harjoituksena. Harjoituksena rakkaudesta. Miksi pitäisi hylätä tunteensa ja esittää muuta jos jostain tykkää todella paljon, vaikkei nyt sitten voisikaan olla hänen kanssaan. Onhan se hienoa jos tällaisia tunteita jotain kohtaan on. Ja jos sanoisi ettei halua olla tekemisissä, toki, jättäisin rauhaan.
"Jos sanoisi" jne. Miksi haaveilla ja unelmoida täällä jos et ole keskustellut asioista irl...Itsesäälissä rypemistä enimmäkseen tämä palsta..
Jokainen joka haaveilee, on tuo opittava, eli elämään sen tunteen kanssa.
Viisaat sanovat, että haaveilu on hyvästä ja minä uskon sen, joskus ei ole muuta kuin haaveita. Mutta ne kantaa ja jotakin tapahtuu aina ja elämä jatkuu, siihen saakka antaa haaveiden kantaa, sitä varten ne on meille annettu :)
Minullakin haave, hiljainen sellainen, miehestä, joka on reilusti itseäni vanhempi ja kun itsekin olen jo yli viidenkympin. Kaipaan häntä, kun en häntä näe, odotan häntä, kun tunnen hänen olevan jossain lähistöllä. Tiedän hänen kertomanaan, että alan merkitä hänelle jo melkoisesti, silti en hänestä kuin pienen osan vain voi saada.
Kunnioitan häntä ja tunnen häntä kohtaan valtavaa hellyyttä, hänen kosketuksensa on jotain sellaista, mitä jään aina kaipaamaan.
Meitä yhdistää niin moni asia ja silti emme vain voi olla aina yhdessä. Opettelen tuntemaan elämän hetki kerrallaan, koska en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: menneessä ja nykyisyydessä.