Vieläkö psykologit uskovat projektiiviseen identifikaatioon todellisena ilmiönä?
Projektiivisesta identifikaatiosta on kyse esim. tilanteessa, jossa mies ja vaimo riitelevät voimakkaasti. Vaimo alkaa pelätä, että mies lyö häntä. Mies vaistoaa vaimon pelon, minkä seurauksena mies lyö vaimoaan oikeasti. Vaimo siis projisoi oman pelkonsa miehestään lyöjänä mieheen ja siten itse aiheuttaa sen, että mies lyö.
Olen miettinyt, että eikö tämä selitysmalli ala olla jo hyvin epäkorrekti nykyaikana. Todistavatko psykologit esim. oikeudessa vieläkin väkivallan uhrin itse aiheuttaneen väkivallan teon?
Itse en usko projektiiviseen identifikaatioon, vaan pidän sitä alusta lähtien virheellisenä mallina.
Projektiivisesta identifikaatiosta on kyse esim. tilanteessa, jossa mies ja vaimo riitelevät voimakkaasti. Vaimo alkaa pelätä, että mies lyö häntä. Mies vaistoaa vaimon pelon, minkä seurauksena mies lyö vaimoaan oikeasti. Vaimo siis projisoi oman pelkonsa miehestään lyöjänä mieheen ja siten itse aiheuttaa sen, että mies lyö.
Olen miettinyt, että eikö tämä selitysmalli ala olla jo hyvin epäkorrekti nykyaikana. Todistavatko psykologit esim. oikeudessa vieläkin väkivallan uhrin itse aiheuttaneen väkivallan teon?
Itse en usko projektiiviseen identifikaatioon, vaan pidän sitä alusta lähtien virheellisenä mallina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tuo on käsityksesi siitä, mitä projektiivinen identifikaatio on, niin ei ihme, että pidät sitä "virheellisenä mallina". Mistä luit? Aku Ankasta?
"Todistavatko psykologit esim. oikeudessa vieläkin väkivallan uhrin itse aiheuttaneen väkivallan teon?" Koska ovat todistaneet? 100 vuotta sitten?
Eiköhän projektiivinen identifikaatio tarkoita "hieman" muuta, kuin mitä olet luullut.
No mitä se tarkoittaa?