Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun joka kesti 3-vuotta.
Jouduin koko tuona aikana sietämään koulukiusaamista enkä saanut luokaltani yhtään kaveria. kaikki samalla luokalla olevat tuntuivat vihaavan minua eivätkä halunneet ystävyystyä minun kanssani
Myös olin aina luokallani se jonka kanssa ei haluttu tehdä ryhmätötä ja valittiin viimeiseksi porukkaan.
Asuin silloin koulun asuntolassa josta kuitenkin sain kavereita.
Mutta nämä kaverit olivat eri luokilla ja opiskelivat eri alaa.
Minulla iski ammattikoulun aikaan masennus tuli paljon luvattomia poissaoloja. koska ei huvittanut lähteä kouluun mieluummin jäin sänkyyn makaamaan.
Myös motivaationi oli nollassa kun en tuntenut luokallani kuuluvani porukkaan. Välitunnit ja ruokailutkin olivat tuskaa häpesin viettää ne yksin.
Otin eräänä päivänä yhteyttä ammattikoulun kuraattoriin ja kerroin että olin harkinnut itsemurhaa enkä jaksa enää käydä koulua.
kuraattori nauroi päin naamaa ja sanoi että hän ei usko minusta tuollaista ja mukamas valehtelen.
En ilmeisesti hänen mielestään ollut tarpeeksi uskottava.
Sen jälkeen otin yhteyttä luokanvalvojaan ja kerroin että haluaisin keskeytttää ammattikoulun.
Luokanvalvoja ei suostunut tähän ja perusteli asiaa siten että minulla oli opintoja viellä vähän jäljellä että minun ei kannattaisi lopettaa.
Ja hänen mielestään olin hyvä oppilas vaikka olin ollut paljon pois koulusta.
No minä en jaksanut tapella vastaan ja kävin ammattikoulun loppuun.
Arvosanat eivät olleet hyviä koska masentuneena en jaksanut panostaa opiskeluun ja minulle oli ihan sama kunhan pääsen edes jotenkin kouluni läpi.
Sain päättötodistuksen.
Sen jälkeen mielenterveys ongelmani ovat edelleen pahentuneet mutta en ole hakenut apua koska pelkään että en osaa olla tarpeeksi uskottava ja minulle nauretaan taas.
Ajattelen päivittäin itsemurhaa ja miten tekisin sen.
Mutta en ole viellä tehnyt. Elän päivä kerrallaan.
Minulla ei ole motivaatiota harrastaa eikä tehdä mitään.
Olen vain koska masentuneena ei huvita mikään.
Minua ahdistavat ihmiset ja paikat missä paljon ihmisiä.
Olen mielummin yksin kotona 4seinän sisällä.
Sosiaaliset tilanteet ahdistavat eikä minua huvita hakeutua kursseille/kouluun jos joudun taas kiusatuksi.
Jouduin koko tuona aikana sietämään koulukiusaamista enkä saanut luokaltani yhtään kaveria. kaikki samalla luokalla olevat tuntuivat vihaavan minua eivätkä halunneet ystävyystyä minun kanssani
Myös olin aina luokallani se jonka kanssa ei haluttu tehdä ryhmätötä ja valittiin viimeiseksi porukkaan.
Asuin silloin koulun asuntolassa josta kuitenkin sain kavereita.
Mutta nämä kaverit olivat eri luokilla ja opiskelivat eri alaa.
Minulla iski ammattikoulun aikaan masennus tuli paljon luvattomia poissaoloja. koska ei huvittanut lähteä kouluun mieluummin jäin sänkyyn makaamaan.
Myös motivaationi oli nollassa kun en tuntenut luokallani kuuluvani porukkaan. Välitunnit ja ruokailutkin olivat tuskaa häpesin viettää ne yksin.
Otin eräänä päivänä yhteyttä ammattikoulun kuraattoriin ja kerroin että olin harkinnut itsemurhaa enkä jaksa enää käydä koulua.
kuraattori nauroi päin naamaa ja sanoi että hän ei usko minusta tuollaista ja mukamas valehtelen.
En ilmeisesti hänen mielestään ollut tarpeeksi uskottava.
Sen jälkeen otin yhteyttä luokanvalvojaan ja kerroin että haluaisin keskeytttää ammattikoulun.
Luokanvalvoja ei suostunut tähän ja perusteli asiaa siten että minulla oli opintoja viellä vähän jäljellä että minun ei kannattaisi lopettaa.
Ja hänen mielestään olin hyvä oppilas vaikka olin ollut paljon pois koulusta.
No minä en jaksanut tapella vastaan ja kävin ammattikoulun loppuun.
Arvosanat eivät olleet hyviä koska masentuneena en jaksanut panostaa opiskeluun ja minulle oli ihan sama kunhan pääsen edes jotenkin kouluni läpi.
Sain päättötodistuksen.
Sen jälkeen mielenterveys ongelmani ovat edelleen pahentuneet mutta en ole hakenut apua koska pelkään että en osaa olla tarpeeksi uskottava ja minulle nauretaan taas.
Ajattelen päivittäin itsemurhaa ja miten tekisin sen.
Mutta en ole viellä tehnyt. Elän päivä kerrallaan.
Minulla ei ole motivaatiota harrastaa eikä tehdä mitään.
Olen vain koska masentuneena ei huvita mikään.
Minua ahdistavat ihmiset ja paikat missä paljon ihmisiä.
Olen mielummin yksin kotona 4seinän sisällä.
Sosiaaliset tilanteet ahdistavat eikä minua huvita hakeutua kursseille/kouluun jos joudun taas kiusatuksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, mulle kävi samalla tavalla lukiossa. Nyt 10 vuotta myöhemmin oon edelleen työtön ja kouluttamaton. Että siinäpähän jätät hakeutumatta mihinkään ja pilaat elämäsi niin kuin minäkin.
Olen pahoillani puolestanne.
Itsellä ei ollut suoraa kiusaamista, mutta olin sellainen hylkiö joka ei sopinut kenenkään seuraan vaan kaikki tuntui karttavan mua. Etenkin ylä-asteella ja lukiossa. Ainoastaan yksi henkilö oli jonkinsortin kaveri.
Olin aivan varma, että kaikki tulevat kokemuksetkin tulisivat olemaan samanlaisia ja vietin kolme vuotta tekemättä käytännössä mitään kunnes pakotin itseni vielä kouluun.
Olin puulla päähän lyöty kun tuossa uudessa koulussa mut otettiinkin hyvin vastaan enkä enää ollutkaan se sama aina-yksin-tyyppi. Tuon avulla sitten mun sosiaalisten tilanteiden pelko hellitti siedettäväksi.
Tämän kerron ihan rohkaisuksi, ettei kaikki aina jatku samalla tavalla ja joskus se aurinko saattaa paistaa sinne risukasaankin.
Toivon teille parempia kokemuksia ja tsemppiä!
Hei, vastaus tulee näin myöhään. Ikävää että kuraattori ei ole kuunnellut sinua, aika yleistä että katselevat ihmisiä jonkun sabloonan läpi, eivät oikeasti kuuntele. Ala ihmeessä liikkua luonnossa, kävele, lenkkeile, pyöräile. Voin taata että mielialasi kevenee. Tai hanki koira kaveriksi, niin on pakko käydä ulkona 2-3 kertaa päivässä. Koiraihmisten kanssa pääset juttuun. Toivon todella että löydät oman juttusi, olet arvokas, ne kiusaajat ovat vain keskinkertaisuuksia ja pelokkaita massasieluja.
Muistuttaisin, että koiran hankkiminen ei välttämättä ole liian sairaalle kovin hyvä neuvo, vaikka ajatuksena onkin hyvä. Vähän terveemmälle koirat varmasti luovat aktiviteettejä ja kontakteja.
Itselläni on kaksi koiraa ennestään hankittuna ja jaksan nykyään juuri ja juuri huolehtia koirieni ruokinnasta talon nurkalla 1-3 kertaa päivässä pissattamisessa. Kyllä, koirat saattavat joutua pidättämään 24h, jos oikein jään sängyn pohjalle. Koiriin myös saattaa kulua paljonkin rahaa. Itselläni ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole varaa käyttää omaani eläinlääkärissä, vaikka pitäisi hammasongelman takia.
Voitte siis kuvitella kuinka hyvää elämää koirani elävät. Juuri ja juuri eläinsuojelulain ulottumattomissa.
Hyvä tarkennus, juuri näin. Eli lemmikin hankinnassa pitää ottaa huomioon myös haitat joita juuri luettelitkin ja myös allekirjoitan pointit. Jos masennus on niin paha ettei jaksa pitää itsestä huolta niin ei silloin lemmikkiä. Mutta silti kannattaa kokeilla ulkoilua, edes lähipuistoon.