Häpeättekö te mitään

Häpeän ja kadun kaikkea. Ja onnekseni olen vielä sellainen,että sanon asioita enkä harkitse. Täytyy olla hiljaa siksikin.

En tiedä muista ,mua hävettää joskus,ainakin jos tekee jotakin tyhmää,yleensä kyllä myönnänkin sen nopeasti

pitkiäkin aikoja. Loppuelämäänsä ei kuitenkaan voi eikä saa itseään rankaista.

Mulla häpeä menee sairaudeksi.Paniikkihäiriöksi. En liiku kotoa kun häpeän itseäni. Saan paniikkikohtauksia

En koskaan häpeä tekojani..Häpeän vai niitä asioita mitkä ovat jääneet tekemättä.

Mitä noita häpeämään nolompaa olla possu.

näin jälkeenpäin: eilen yllätin pari parikymmppistä nuortamiestä puskakuseksimasta melko julkiselta paikalta (kadun viereltä joku kymmenmetrinen metsähallituksen puolella kaupungin taajama-alueella), tyrskähdin nauruun ja morotin heitä - ja mulle morotettiin takaisin.

Tietty mun olis pitänyt tätimäisesti heristää sormea ja ojentaa heitä, mutta musta ei oo näemmä semmoiseen. Joskus olen kyllä taksikuskia moisesta ojentanut, joka on kuseksinut bussipysäkin viereen jätettyään auton pysäkille - Mut se oli kai vähän toinen juttu.

Koko suomalainen julkikuseminen periaatteessa kuvottaa miuua. Norjalainen ystäväni taannoin jopa järkyttyi moisesta.

nuorena tunsin häpeää. Nykyään ei jaksa kiinnostaa.

Nolottaa jotkut jutut. Tunteiden kertominen ei ole häpeä, vaikka, vastapuoli niin ajattelisi.

Omia möläytyksiä joskus häpeän. Ei aina ole tilannetajua saati muista missä mitäkin voi puhua. Mutta mitäpä noita murehtimaan. Kerranhan me täällä vain talsitaan. ;-)

paha mieli jos syö esim. salaa kakkua, Möykky kasvaa ja pitää pystyä pyytämään anteeksi.

hirveä häpeä, jos joku näkee.....menin vessaan