Kaikki kirjoittelevat tälle palstalle siitä kuinka masentuneita ovat. Itse olen yksi teistä myös ja olen käynyt ns. pohjalla kokemuksieni perusteella. Olen mokannut kuten jokainen ihminen meistä. Mokasin juuri viime lauantaina ja se ei saa minua enään pohjalle koska opein kaiken sen kautta mitä negativiaa elämässä on yhä lujemmin. Ennen kaikkea syytin itseäni asioista jotka olivat tarkoitettu toisten ihmisten pohjalta nauloiksi arkkuuni. Eräs heistä onnistui pitämään minut vierellään vaikka hän kohteli minua manipuloivasti, väärin, haukkuen, henkistä väkivaltaa tehden, uudelleen ja uudelleen nöyryyttäen minua kunnes en pystynyt käymään edes lähikaupassa kuten normaali ihminen alistumatta, tuntematta häpeää. Hänen sanansa kaikuivat jopa kolmen kuukauden erossaolon jälkeen päässäni suihkussa käydessäni, nukkumaan mennessäni, kaupungilla ollessani, yksin ollessani. Eristäydyin ihmisistä täysin ja tunsin itseni todella pahaksi ihmiseksi. Halusin kuolla. Tiesin aina kuitenkin etten pystyisi koskaan tekemään itselleni mitään. Muistan sen hetken kun istuimme erään ainoan elämäni ihmiskontaktin kanssa hänen parvekkeellaan ja sanoin hänelle: "En selviä tästä." Join tämän pahan ihmisen kanssa alkoholia ja hän mm. käytti humalatilaani hyväkseen ja nolasi minut ihmisille, hän myös kiusasi minua henkisesti todella uppoavalla tavalla. Juominen kuitenkin jatkui.. Tulin kotiin ja saatoin sammua suihkuun, oksensin ruokani ulos, nukuin pitkin päivää ja täytyy sanoa että todellisuudentajuni oli niin kaukana etten tiedä kauanko tätä jatkui. Aloin vihaamaan itseäni koska en pystynyt päästämään irti tästä ihmisestä. Alkuaikoina olin hänelle niin kaunis, sitten olinkin arvoton ja niin ruma kuin ihminen voi olla. Hän ei ollut edes kumppanini vain naispuolinen ystäväni. Tai siis niin tosissani luulin kunnes asiat muuttuivat tähän pisteeseen. En pysty vieläkään nousemaan tästä täysin mutta annan itselleni aikaa ja olen osannut antaa itselleni anteeksi, ainakin niin luulen. Hän oli kanssani samalla luokalla kolme vuotta ja minun tuli kestää läpi kaiken tämän, tiesin sen. Nyt se on ohi. Kun hän kävelee minua kadulla vastaan, hän käyttäytyy kuin ei olisi koskaan haavoittanut minua tai tehnyt minusta pelleä. Tarinan pointti oli siinä, että kaikesta selvitään. Vaikka masennus voi olla aidosti kuolettava, on uskallettava nousta ja keskityttävä aitoihin ihmisiin, opittava rakastamaan itseään uudelleen, samalla tavalla kuin onnellisimpina aikoina lapsuudessasi vapaana. Minä olen vapaa. Sinä olet kaunis ketä taistelet ja luet tätä kirjoitusta: Koska koskaan kenenkään pahat sanat eivät voi sinua ulkoisesti muuttaa, sisäisesti ne ovat tarkoitettu vain tuhoamaan ja se ketä koskaan haluaa tuhota toisen, on sairas päästään. Sanon tämän teille: Arvostakaa itseänne, tehkää ihan mitä vain pientäkin jos mielialanne sanoo sen periksi. Ketään ei nouse päivässä. Loppuaika onkin sitten oikeaa onnellisuutta, kunhan vain uskallatte levittää siipenne.
Eräs vahva nainen.
CrimsonLove
577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olisit tehnyt kappalejaot, tekstisi olisi voinut lukeakin.
Kiitos kannustavista sanoistasi CrimsonLove. Olen samaa mieltä, että vaikeistakin koettelemuksista selviää, koska elämä kantaa. Hyvää jatkoa sinulle!
Hei sinä kappalejaoista puhuva: Mietein niiden tekoa, en kuitenkaan tehnyt niitä, koska kirjoitin kaiken puhelimella, annoin vain sanojeni tulvia ja koin että ehken olisi onnistunut pukemaan tunteita sanoiksi välttämättä samalla tavalla kuin täten.
Kiitokset itsellesi lukemisesta, onneksi täältä löytyy toisiakin vahvoja naisia. Ja tietenkin hyvät jatkot! :))
Kaikille viestiksi; Mihin ikinä elämä teidät viekään, löydätte aina polun takaisin kotiin: Oli se tehty ohrantappurapensaista joidenka lävitse vuodatte tai silkistä ja muutamasta kivestä.
Oon miettinyt tätä jo pitkään ja tämän luettua saan sen ainakin jotenkin sanoiksi. Se on melko törkeä juttu, mutta niin kuin sanoit: selvisit siitä, oot hyvässä asemassa.
Eli on kahdenlaisia ihmisiä. Ihmiset jotka tekee ja haluaa ja ihmiset jotka vaan on. Nämä jotka vaan on, on täällä täyttämässä tätä maapalloa, ne on niitä jotka laitetaan rakentamaa ntekijöiden suunnittelemalla tavalla tätä maailmaa. Ne ostaa, jotta tekijöillä olisi resursseja kehittyä. Ne on yleensä välinpitämättömiä, koska niitä ei edes kiinnosta oikeastaan mikään, ne vaan tulee tänne, elää ja kuolee yksinkertaisena, ne tyytyy erittäin vähään.
Välittäminen tarvii halua ja energiaa, joita ei enimmistöltä löydy kovin paljoa. Juuri sen verran, että pääsee kouluun/töihin ja saa niitä tehtyä.
Tämä enimmistö voi myös masentua, koska ne on ihmisiä.Todella vaikean elämän kokemalla ihminen masentuu melkeen aina. Enimmistö on kuitenkin sen verran tunteettomia, että ne kykenee selviämään siitä, ne on niitä, jotka pystyy siihen, mitä ihmisille yleensä hoetaan: "Elä välitä siitä, elä tunne, niin pääset siitä yli.
On kuitenkin tämä "vähemmistö", joka haluaa elämältä jotain, joilla on tunteet, halu ja potentiaali suurempaan. Näillä on se ongelma, että ne ei yksinkertaisesti voi olla tuntematta. Ne myös yleensä tuntee sen verran enemmän, että rankemmat asiat vaikuttaa niihin jyrkemmin, jonka takia tämmöset ihmiset masentuu enemmän.
Enimmistö selviää elämästä, koska ne on yleensäkin niin tunteettomia, että ne kykenee olla välittämättä kaikesta hirveästä mitä ympärillä tapahtuu. Mutta ainoastaan asioista välittämisen kautta oppii ja kehittyy, joten näillä ei ajattelukyky ole kovin suuri, joten ne esim. pienemmässä iässä ymmärtää huonommin, kun kuulee, että sanotaan tupakan ja alkoholin olevan huono asia, jonka takia ne niihin sortuu. Oon tutkinu ihmisiä ja yleensä se niin menee, että välinpitämätön enimmistö sortuu näihin. Toki on tilanteet, jossa nuori ihminen on paineessa, tai opetus on ollut mitätön, jonka takia se tapahtuu. Liitän myös melkeen itsevihan tähän mun ihmisten seuraamisen perusteella, mutta se on sitten monimutkasempi asia, koska en ymmärrä itsevihaa, kun aina ei voi toista muuttaa, mutta omat tekemät haavat ja vahinko voi aina omatoimisesti paikata. Muita melko älyttömiä välinpitämättömän enimmistön merkkejä: Eläimen sisällä kasvattamisen hyväksyminen, lihan syönti, jossa on paljon läskiä ja jänteitä, eläminen ja lasten kasvattaminen epäsosiaallisessa maassa, silloin kun sitä olisi parempiakin elinympäristöjä vaihtoehtona, vessanpytyn kannen aukijättäminen (todella älytön mutta hyvä tapa tunnistaa 50-prosenttisen varma välinpitämätön ihminen), mielenkiinto kuvottaviin asioihin ja esim. säikytyksiin elokuvissa.
Semmonen oivallus myös, että mun mielestä ainoastaan välinpitämättömistä ihmisistä voi tulla esim. murhaajia, kiusaajia ja ne voi tehdä jotain sairasta. Vielä isompi väite, että ainoastaan ne voi myös sairastua psykoosiin.
Tottakai on ihmisiä näiden välimaastosta ja ihmiset on saattanu myös saada näitä tapoja/piirteitä pakotettuna ulkoisista tekijöistä.
Toistan kuitenkin edelleen, että oot sitä selviytyjä kansaa, niin asema ei mitenkään surkea.
Okei. Pakko sanoa että ehkä kaikki se näyttää päältäpäin katsottuna tältä, en itse henkilökohtaisesti usko että kukaan olisi välinpitämätön koko elämäänsä. Jokaisen elämään tulee empimättä eri rakenteita vaikka suurin osa ongelmien takana olisikin juuri yksiselitteisellä tasolla masentuneen ihmisen toimintaa. Itsehän muutuin välinpitämättömäksi, kun olin taistellut rajoistani niin kauan ja yksinkertaisesti en kyennyt jättämään tätä henkistä sadistia. Kuitenkin nyt koen haavojeni olevan parantuneet, koska kuuntelin videoita, luin monet yöt siitä mikä tämä ihminen on: narsisti. Oli järkytys ymmärtää se itse kun jokin huusi palavasti kirjoittamaan hänestä nettiin.. Sen tein ja sain kommentin:"nks.ystävälläsi on aika paljon narsistisia piirteitä."
On tosiaan pelottavaa kuinka välinpitämättömiä ihmiset ovat ja kun katson taakseni, seison loukussa siellä. En enään täällä, koska olen löytänyt tien paeta niin ettei kyseinen ihminen edes ymmärrä sitä. Hän ei edes tiedä, ettei voi satuttaa minua enään.