tytöt tarvitsevat äidin, pojat isän. Jos kaikki menee tässä vaiheessa jo mönkään, peli on menetetty. Elämä lähtee raiteiltaan ja loppua ei näy.
Kaikki lähtee lapsuudesta
loppuelämän loppu
37278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kaikilla on isä ja äiti. Välttämätöntä ei ole että he asuvat samassa osoitteessa. Joidenkin isät ja äidit ovat niin vahingollisia lapsilleen ja näiden kehitykselle että olisi parempi etteivät koskaan tapaisi lapsiaan. Sitä et taida ymmärtää?
tarkoitinkin, että poikien elämään vaikuttaa paljolti isä ja tyttöjen elämään äiti. He ovat ikään kuin roolimalleja, joista elämä lähtee rakentumaan.
ja tentissä tänään aihetta sivuusin. Korjaavat kokemukset esim. koulumaailmassa opettaja yms. voivat olla hyvinkin niitä "pelastusrenkaita", joille voi muodotua erittäinkin tärkeä rooli lapsen kehityksessä. Itselläni oli näin.
Ihan hyvä isä ja äiti, mutta vain jo geeniperimältä rankka psyykkisten sairauksien painolasti suvussa molemmin puolin. Mikä aiheuttanut epävakautta ja turvattomuutta lapsuudessa. Katkeruutta en kuitenkaan tunne (terapia auttanut tähän); jokainen vanhempi rakastaa lastaan niillä kyvyillä ja toidoilla, mitä on itse evääksi elämässään saanut.) Hyvää se, että kaikesta on aina puhuttu avoimesti ja apua haettu tarpeen mukaan; se pelastanut paljon.
Nykytiede selittää paljolti perimän vaikutuksella olevan aiemmin ymmärrettyä suurempi vaikutus: eli itse jos jotenkin voin asioihin vaikuttaa, niin rationaalisesti: jos voin kiertää / olla ihastumatta samankaltaisilla perintötekijöillä varustettuun mieheen, mahd. tulevien lasteni tulevaisuus voisi olla taatumpi. :)
Mut hypoteesia tämä, oikea elämä ja tunteet eivät aina kysy tilannetta. Järjen käyttö on kuitenkin sallittua, muistutan myös itseäni (jos siihen pystyn! - tunneihminen - )
mun ei pitänyt tulla tänne kotikoneelta (addiktoitumisvaara palstaan). Ja nyt tunti täällä keskusteluissa vierähtänyt. Äkkiä pois!
Häh, tytöt tarvitsee äidin ja pojat isän...??! Kyllähän pojatkin tarvitsevat äidin ja tytötkin isän!! Joskus se vaan ei käy niin, elämässä.
Usein pojat ovat äidinpoikia ja tytöt isäntyttöjä. Tuntuu että ennemminkin näin päin ne tarpeet menevät. Yleensäkin kuitenkin molemmat lapset tarvitsevat yhtä paljon sekä isää että äitiä mutta heidän ei tarvitse asua tai elää yhdessä.
Tarpeet on varmaankin juuri näin, että opitaan jo lapsena pyyteetöntä rakkautta vastakkaiselta sukupuolelta, niin vähemmän kasvaa hyväksikäytettäviä ja tuhoisasti miellyttämishaluisia nuoria.
Tuossa on perää. Pyyteetön rakkaus ja vanhempien turvallinen syli. No, näillä mennään.
Olisi mennyt ehkä paremmin jos ei oltaisi asuttu samassa osoitteessa mutta milläs senkin olisi järjestänyt?
Jep nyt vielä semmosta että lähteehän kaikki lapsuudesta, mut elämän varrella saatat kohdata ihmisiä, enkeleitä joiden myötävaikutuksella lapsena koetut asiat eivät ole sun elämän kulkuusi vaikuttanut negatiivisesti, vaan olet kyennyt ottamaan kaiken kokemasi voimavarana.
siiiiis kaikki lähtee lapasesta :Dmulla ei ole isää
En mä mikää :D oo
Huono lapsuus voi myös kasvattaa luonnetta. Itsestä lähtee, toiset sortuu ja syyttää vanhempiaan ja toiset vannovat että selviän tästä ja musta ei ikikuuna tuu samanlaista kuin vanhempani.
Jaaha. Keittiösykolooki tuli taas tänne riehumaan, vaikka itse on pahimman luokan narsisti ja yrittää kaikin keinoin sabotoida sekä entisen miehensä ja lastensa hyvän tulevaisuuden. Aion hakea sulle lähestymiskieltoa, jos uskallat sitten näyttäytyäkään meidän lähistöllä. Semmosta miettimistä sulle!
Kaikki lähtee lapasesta.
En ole rakkautta koskaan kokenut sellaisena kuin itse olen antanut
eipä muuta kuin että tällainen tapaus tällä kertaa.
Huonosti käy jos lapsi näkee pettämistä ja valehtelua ja toisten naisten ja miesten luona juoksemista kotona. Sellaisista lapsista tulee samanlaisia hyväksikäyttäjiä jotka eivät osaa elää normaaleissa ihmissuhteissa kuin vanhemmistaan.
jos lapsuutta syytetään elämän sujumisesta.
Mutta jostakinhan se syyllinen on löydettävä jos mokaa, ettei tarvitse itse kantaa vastuuta tekemisistään.
Ei varmaan pettämisen näkeminen ja kulissit kenenkään elämää pilaa mutta vaikuttavathan ne psyykeeseen ja antavat mallin siitä miten muita ihmisiä kohdellaan.
Jonkun mielestähän kaikki epäonnistumiset elämässä on joko perimästä, vaikeasta lapsuudesta tai yleensä kotikasvatuksesta johtuvia syitä.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä jokainen itse luo sen oman minänsä ja elää niillä "eväillä" mitkä omakseen on ominut.
Tunteita ne tuottaa lapsenkin ympäristöön, negatiivisia tunteita. Vanhempien suru, viha, masentuneisuus, riidat, kylmyys jne.
Aika voimakkaita tunteita, joita lapsella ei ole kokemusta käsitellä ja vielä jos ilmapiirin taustalla on asiat, joista ei puhuta tai lapselle ymmärrettävästi kerrota, niin aika ahdistavaa varmaankin?
on taas kannustamassa ja sitä mieltä että pettäminen on hyvä,esimerkillinen sekä hyväksyttävä asia.
Myös siis kantaa vastuuta toimistaan ja etenkin myös jälkikasvunsa vanhemmuudesta.
Jospa olisit hiljaa pieni sieluinen, kunnet mistään mitään tiedä.
Missä kohtaa tuosa mun tekstissä on kannustamista pettämiseen?
Lue ajatuksella ja mieti joka sana.
Etkö ole koskaan tutustunut ihmiseen kenen lapsuus on ollut kuin kauhulefasta, mutta kuitenkin hänestä on kasvanut ja kehittynyt omilla teoillaan ja valinnoillaan täysipainoinen ja menestyvä ihminen.
Eihän se tietenkään kaikilta onnistu, mutta suurimmalta osalta se on onnistunut.
No mutta eikös kaikki nyt ymmärrä sen, JOPA TÄÄLLÄ, kun ihmislapsi syntyy tähän maailmaan; aivan viattomana ja avuttomana..!! Onko joku vauva heti syntyessään katkera tai pahansuopa tai kateellinen? Uskallan lyödä pääni pantiksi, että VITTU EI!!!!
Me, näillä palstoilla ollaan ns. aikuisia, mutta jutut ja kommentit ovat todellakin ala-arvoisia aika usein..
Oikeasti nyt pitää sinulta kysyä, nimim. "pienet on kuviot", että mistä ihmeestä tiedät, että suurimmalta osalta on onnistunut kasvaa tasapainoiseksi ja ym ym onnelliseksi ihmiseksi??!
Uskaltaisin jopa "väittää", että näin ei ole...
vankilapsykologina toiminut ihminen on kirjoittanut jopa kirjan siitä, että suurimmalla osalla vangeista on ollut huono poika/isäsuhde. Sekin on ollut tuhoisampaa, kuin se, että ei ole isää ollenkaan.
Turhan kiihkeä ensirakkaus voi tuhota myöhemmät rakkaudet. (Ja nyt ei puhuta vaippaiästä.)
Hullun ihana ensirakkaus voi brittisosiologien mukaan olla tuhoisaa seuraaville suhteille. Huima ensirakkaus voi asettaa seuraaville rakkauksille liian kovat odotukset. Myöhemmät suhteet voivat tuntua valjuilta.
Essexin yliopiston tutkijoiden mukaan olisikin viisainta yrittää välttää turhan kiihkeitä ensirakkauksia.
Tutkijat muistuttavat, että aikuisten rakkaus on toisenlaista kuin suloinen teinirakkaus, jonka tenho on hetken hurmassa. Aikuisten rakkaus taas vaatii sitoutumista ja uskottavuutta.
Toisessa brittitutkimuksessa yksi mies viidestä kertoi rakastuneensa ensi silmäyksellä. Puolet oli menettänyt sydämensä ensitreffien jälkeen.
Naisista vain yksi kymmenestä oli rakastunut ensi silmäyksellä. Useimmat naiset tarvitsivat jopa kuudet treffit, ennen kuin osasivat sanoa, vaikuttaako mies juuri siltä oikealta.
Kumpikin sukupuoli oli samaa mieltä siitä, että ensirakkaudesta toipuminen vie eniten aikaa. Yksi neljästä tunnusti, ettei koskaan tointunut ennalleen ensimmäisen eron jälkeen.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012040915364537_lz.shtml
-K-
Tunnistin itseni:/.
Tää on taas tätä että joku journalisti otti aiheeksi kiihkeän ensi rakkauden koska tietää sen olevan moniin vetoava aihe. Sen ympärille rakennetaan tarina eli perustellaan haluttu tulos faktoilla. Unohtaen että faktaksi voi nimittää kaikkea minkä pystyy ylipäänsä perustelemaan.
Tässä haluttiin lietsoa epätoivoa. Pieni saatana elää pahansuovassa.
Lapset tarvitsevat vanhempia, jonkun vanhemman ihmisen joka vastaa heidän tarpeisiinsa, välittää ja hoivaa. Lapsen lähipiirissä on hyvä olla välittäviä aikuisia, eikä se ole aina statuksesta kiinni. Turvallinen lapsuus on hyvä pohja. Mutta aikuinen ottaa vastuun itsestään eikä aina voi syyttää kaikesta vanhempiaan. Sille polulle on helppo lähteä. Ja, kyllä huonommistakin lähtökohdista voi selvitä. Osalla lähtökohdat valitettavasti ovat todella surkeat.
Mutta älkää syyllistäkö yksinhuoltajia, joista moni tekee todella arvokasta ja raskasta työtä lapsistaan huolehtien! Moni heistä on jopa ajatellut lastensa parasta, kun ovat eronneet.
No eipä täällä olla yksinhuoltajia syyllistettykään. Mistä moinen "syytös"?
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/vanhemmaksi_kasvu/lapsuuden_kokemukset/
Kyllä juuri näin.
Kun vanhempia kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin lapset, ei voi lapsilta, eikä väleistä heihin, voi paljon odottaa. Voi olla että lapset, ne hienot geenit perineet, ovatkin ihan vieraita, keitä lie kulkijoita renttuja.
elämä on