Patologinen valehtelija

joopa joo. Tällä palstallahan pyörii yksinomaan totuuden torvia ja tasan yksi patologivalehtelija. Eiköhän tämä koko palsta ole lievä puijausta verrattuna irl?

Mitäs sulle on valehdeltu ja oletko nyt aivan varma vai käsittänyt asioita väärin? Mikä tekee ihmisestä patologisen valehtelijan? Palsta kirjoituksiin ei kannata luottaa kun niitä kirjoittaa niin moni ihminen että on aika pieni mahdollisuus että juuri hän on niiden takana. Jos taas olet kuullut huhu puheita tai tehnyt johtopäätöksiä itse niin kehottaisin juttelemaan hänen kanssaan ihan henk.koht. niin asiat varmaan selviää paremmin kuin täällä palstalla.

hämmästysin enemmän jos löytysi yksikin joka postauksessa totuutta puhuva löytyisi. Jos oikein moraali vedetään tiukalle niin jokainen valehtelee kun postaa jotain eikä kerro ketä kaipaa ja kerro kuka on postaaja.
Jos ei valehtele niin haluaa tarkoituksella johdattaa harhaan koska näin toimii. Se on täysin sama asia kuin valehtelu. Sitten taas jos joku heittää ns läppää minkä jokainen pitäsi tajuta läpäksi se tulkitaan valehteluksi. Mielenkiintoista :D Luuleeko tänki postaaja et täällä on joku oikeasti kaipaamassa jotan oikeaa tsänssiä hakemassa? Sanosin siin vaihees et ap on kyllä lääkityksen tarpeeessa enemmän ku useimmat muut täällä :D

Pastasuhde pettänyt?

http://tamperelainen.ly.prod.wunder.io/artikkeli/93866-nettideittailijat-verkossa-tavannut-pettaa-verkossa

Aamen

http://youtu.be/6n5CuuLAzwY
Tsäänssi on mahdollisuus hei!

Siitä ollaan samaa mieltä. Kaivatkaa vaikka kuolemaan saakka.

näin-

Voisko aloittaja kertoa meneeko miehelle vai naiselle?

menee androgyynille - valehtelee joka suuntaan ja itselleenkin

Okei, vastaan ny tähän viestiin kuin tää ois häneltä... mä en oo sulle valehdellut ja toivoisinkin että asiat voitaisiin puhua kasvokkain. Silloin voisit kysyä mitä haluat niin vastaan kyllä enkä valehtele, ei kuulu tapoihin. Moni asia voi vaikuttaa siltä kuin valehtelisin mutta ei se ole niin, asiat ei ole tapahtuneet siinä tahdissa kuin olisin halunnut. Nyt alkaa omat hermot menemään ja asunto onkin hakusessa vaikka talo onkin myymättä, pakko lähteä vaikka hyppy tuntemattomaan ei ehkä ole mun juttu varsinkin kun se vaikuttaa myös muihin ihmisiin.

ja tarkastaa tilanteensa siitä kuuluisasta peilistä.
Kerrotko sitte mitä sieltä näky, ja kerro se rehellisesti, mitään siihen lisäämättä, mitään siitä poisjätäämättä.

ps.
Vain ne, jotka itse valehtelevat, epäilevät toistenkin sitä tekevän.

Olen samaa mieltä. Ja mistä vaan.

"History is a set of lies agreed upon."

https://ylilauta.org/hikky/26149754

AP täällä taas. En tunnu saavan mitään raiteilleen. Itsensä satuttamista en ole saanut loppumaan. Joskus itken yksin ilman erityistä syytä. Kaiken päälle viime aikoina mieleen on hiipinyt ensimmäistä kertaa ajatukset itsemurhasta. Jonkun aikaa sitten kerroin humalassa tästä kaikesta paitsi jälkimmäisestä kaverilleni, joka tuntui ainakin ymmärtävän. Tää on aivan perkeleen raskasta, tää roolien ylläpitäminen. Etenkin kun ottaa huomioon että sukulaiseni ovat uskovaisia, joiden mielestä olisin varmaan riivattu jos asioiden oikea laita selviäisi. Heille olen yhä sama herran nuhteessa elävä kiltti pikkupoika kuin joskus. Todellisuudessa se pikkupoika on itseään satuttava ja vihaava, itsesäälissä rypevä rikkinäinen ja tyhjä läjä erilaisia persoonia eri ihmisille. En jaksa enää

Laita viesti jollekulle ystävällesi, pyydä apua ja ala purkaa asioita hänen kanssan. Kukaan ei selviä yksin, vaikka kuinka yrittäisi. Pienenä vinkkinä, jos olet tosissasi jonkun asian kanssa, ethän käytä hymiöitä. Vertaa: "mä tapan sut :)". Onko se vitsi vai ei? Kuka tietää? Kun puhuu totta niin puhuu totta. Siihen ei tarvita naurunaamoja.

Sanoisin, että ammatillisen koulutuksen puute ja pitkään jatkunut työttömyys implikoivat, että kaikki ei todellakaan ole hyvin, mutta mikään tähän asti kokeilemani asia ei ole auttanut. Pääasiassa ongelmani tiivistyvät unohteliaisuuteen, huolimattomuuteen ja kyvyttömyyteen suunnitella elämää eteenpäin. Tämän lisäksi elämääni kalvaa jakuva tylsyys, jota saan peitettyä lähinnä uutuudenviehätyksellä. Siispä roikun päivät pitkät netissä, enkä edes tee kauheasti mitään erityistä, paitsi silloin tällöin animen katselu ja pelaaminen, mutten jaksa niitäkään ihan joka päivä.

Suvussani kyllä esiintyy vaikka mitä, paitsi sitä epäilemääni ADHD:ta, myös mm. skitsofreniaa ja itsemurhia, jonka vuoksi en varmaan uskaltaisi koskea suurimpaan osaan ADHD-lääkkeistä vaikka se minulla todettaisiinkin (perinnöllinen riski psykoosiin amfetamiinijohdannaisiin perustuvat lääkkeet, ebin). Vituttaa vaan, että pitkän self-help-putken, johon liittyi kaikkea ruokavalion muuttamisesta liikuntaan, netin käytön lopettamiseen, ravintolisiin, meditaatioon, pomodorotekniikkaan ja ties mihin muuhun paskaan, viimeisenä oljenkortena lääkärinkäyntikin jätti kuitenkin tyhjät kädet, eikä elämä etene.

Siispä olen kai taas yksi netin chump, jolle on tullut jokin päähänpinttymä, että häntä vaivaa mahdollisesti eräs neurologinen sairaus. Sinänsä olen taipuvainen luulosairauksiin, mutta harvoin se ilmenee näin pitkäkestoisesti. Yleensä se on jokin muutaman viikon "onkohan toi turvonnut imusolmuke oikeesti syöpä", ei vuosien "voiskohan nää pitkään jatkuneet ongelmat juontaa juurensa tähän tautiin jonka oireet mätsää lähes täysin".
t: AP