Itse olen saanut pelätä ja vihata anoppiani alkumetreiltä saakka.. Hän on tentannut, kuulustellut, ilkeillyt, änkenyt ja tunkenut vuosien varrella niin etten enää voi sietää koko ihmistä silmissäni, en edes ajatella. Itse asiassa riitamme jotuvat aina lähestulkoon anopista. Ajattelen avioeroa aina kun ajattelen anoppiani. Mieheni käy yksin anopilla. En halua nähdä koko miehen sukua anopista johtuen ikinä enää. Hän on lytännyt minut maanrakoon mieheni suvun edessä..
Mies on siis vässykkä, eikä tunnu pitävän ikinä puoliani. Hänestä hänen äitinsä ei voi olla väärässä, ei tehdä mitään väärin eikä sanoa väärin. Siis heivaan kai lopulta mieheni anoppeineen ja sukuineen kun en enää kestä.. Sillä mieheni käy edelleen äidillään asioita vatvomassa useaan kertaan viikossa.. Ei se koskaan lopu tuo mamin palvominen. Ei vaikka helvetti jäätyisi..eihän?
Anoppi riippakivenä
30
896
Vastaukset
- mek
Mamman pojat ovat noita jotka eivät täysi-ikäisenä pysty laittamaan äitiään ruotuun ja asettua oman naisensa puolelle niin kaikkein paras on kun vaihdat miestä tai laitat ukon valitsemaan kumman puolella on sinun vai äitinsä.
- exanoppi
Ompa sinulla lyhytnäköinen mies. Eiköhän tule onnellisemmaksi sillä että asettaa perheensä etusijalle ja äidit ja isit sinne takavasemmalle, jos haluaa onnistuneen liiton.Ihan neuvona: pistä mies tiukan valinnan eteen.
- kirvesmiehenmuija
Hei Exanoppi
Kyllä omat vanhemmat on perhettä siinä missä vaimo ja lapsetkin. Ja jos kyseessä avovaimo niin vielä enemmän sisarukset ja vanhemmat on perhettä kuin avovaimo.
Ei mies ole lyhyt näköinen vaan järkevä. Miltähän mahtaisi sinusta tuntua jos omat lapsesi hyljeksisivät sinua.
Nykyisin tehdään se suuri virhe että kuvitellaan perhettä olevan vain sen jotka asuu yhdessä. Joillekkin koirat ja kissatkin on arvoasteikolla tärkeämpiä kuin omat vanhemmat tai isovanhemmat.
Olisikkohan aika hieman pysähtyä ja miettiä uudelleen. - Omivan anopin uhri
kirvesmiehenmuija kirjoitti:
Hei Exanoppi
Kyllä omat vanhemmat on perhettä siinä missä vaimo ja lapsetkin. Ja jos kyseessä avovaimo niin vielä enemmän sisarukset ja vanhemmat on perhettä kuin avovaimo.
Ei mies ole lyhyt näköinen vaan järkevä. Miltähän mahtaisi sinusta tuntua jos omat lapsesi hyljeksisivät sinua.
Nykyisin tehdään se suuri virhe että kuvitellaan perhettä olevan vain sen jotka asuu yhdessä. Joillekkin koirat ja kissatkin on arvoasteikolla tärkeämpiä kuin omat vanhemmat tai isovanhemmat.
Olisikkohan aika hieman pysähtyä ja miettiä uudelleen.Kirvesmiehen muijalle:
Kaikki on kiinni tasan tarkkaan suvun käytöksestä. Jos miniää/avominiää kohdellaan asiallisesti ja ystävällisesti ja AIKUISENA, suhteet toimivat ja miniä viihtyy uuden suvun seurassa. Sen verran kuin on kohtuullista ja tarpeen vieraitten aikuisten kesken.
Pariskunnalla on oltava oikeus myös omaan perhe-elämään ilman sukulaisia.
Uskallan epäillä, että kirvesmiehen muijakaan ei ole halunnut viettää kovinkaan monta viikonloppua kuukaudessa/vuodessa oman anoppinsa kanssa. Siitäkään huolimatta, että anoppi olisi ollut ystävällinen.
Miniöillä on myös oma suku ja se pysyy aina tärkeämpänä ja läheisempänä kuin miehen suku.
Vanhempien kuuluu etsiä itselleen uutta elämänsisältöä lasten kasvettua aikuiseksi, ei takertua itsekkäästi perheelliseen lapseensa. Sellainen tuhoaa lapsen parisuhteen. Sitäkö anopit oikeasti haluatte pojallenne?
- muuttanutkauas
Muuttakaa kauemmaksi anopista. Toimii.
- -------
Meillä on sama tilanne. Juuri tuota samaa, että eihän anoppi ja appi voi olla väärässä, eikä heitä myöskään saa arvostella. Meillä myös riidan aiheuttaja ja ero mietinnässä täälläkin.
- eiomaaelämää
Minun anoppi haluaisi poikansa itselleen nyt kun jäi leskeksi. Kadehtii elämäämme. Hyi ja yök miten ällöä.
- ongelmia
ompa tuttua.ja ikävää samalla.meillä myös anoppi haluaa puuttua aina jollakin keinolla elämäämme..kun ei osaa kunnon otetta, yrittää keksiä taas uuden keinon millä ärsyttää. Kokemusta on. Anoppi suuttuu jos yrittää vihjasta että kyllä me aikuiset osataan hoitaa asiamme. Mitä tälle voi tehdä? mies ei kaiken lisäksi ole mun puolella vaan äitinsä puolella. Ei haluaisi pahottaa kenenkään mieltä, mutta mitä tässä voi enää tehdä?
- Kaunis miniä
Mua taas ärsyttää anopissa ku ei koskaan kysy mitään, ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 20 vuotta eikä muori tiennyt edes ikääni. Ei koskaan kysy mistään mitään, osoittaa joko tyhmyyttä tai välinpitämättömyyttä. Matkustelemme 2-3 kertaa vuodessa ulkomaille, eikä kertaakaan ole kysynyt mullainen reissu oli. Omista ilmavaivoistaan muistaa kyl kertoa joka kerta ku ruokapöytään ob istuttu, ällöttävää.
- lilliputtinen
Uskon että kyseessä on molemmin puolista väärin käsitystä. Keskustelkaa ja muista sanakäänteet miten tuot asian esille. Vanhemmalle henkilölle ei voi sanoa samalla lailla kuin teille nuorille. Katsos teidän välillä on kulttuuri ero.
Nykyään sanotaan liiankin suoraan asioita niin ei ennen tehty. Eikä voi vieläkään tehdä. Tilanne herkkyytä mukaan.
Anna anopin antaa neuvoja eihän niitä tarvihe noudattaa. Ja mistä sen tietää vaikka sieltä tulisi joskus hyväkin neuvo. Ainakin hän on silloin tyytyväinen ja tuntee olevansa tarpeellinen. Niinhän me kaikki halutaan, että olaan tarpeellisia.
Kannattaa myös jutella ja antaa anopin kertoa elämästään. Voi olla että sieltä paljastuu sellaisia asioita, joista sinun mies ei halua puhua ja ymmärrät anoppiasi sen jälkeen paremmin. - lilliputtinen
Kaunis miniä kirjoitti:
Mua taas ärsyttää anopissa ku ei koskaan kysy mitään, ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 20 vuotta eikä muori tiennyt edes ikääni. Ei koskaan kysy mistään mitään, osoittaa joko tyhmyyttä tai välinpitämättömyyttä. Matkustelemme 2-3 kertaa vuodessa ulkomaille, eikä kertaakaan ole kysynyt mullainen reissu oli. Omista ilmavaivoistaan muistaa kyl kertoa joka kerta ku ruokapöytään ob istuttu, ällöttävää.
Kuulostaa siltä että hän on iäkkäämpi anoppi. Sen ajan ihmiset on kasvatettu ettei ne utele. Heidät on opettettu että on epäkohteliasta udella.
Häntä varmaan kiinnostaa mutta oletko kertonu hälle mitä elämästäsi. Ja ei ehkä halua kysyäkkään. Sillä häneen voi tehdä kipeää ajatus että mieluummin vietätte aikaa ulkomailla kuin hänen kanssaan.
Yleensä kaikkeen löytyy selitys jos oikein asiaa rupeaa ajattelemaan. Yleisin syy on molemmin puolinen väärinkäsitys.
- lilliputtinen
No, no. Ei se anoppi voi niin kauhee olla jos hän on kasvattanu pojan johon rakastuit.
Mutta jos olet vihannu anoppia jo heti nähtyäsi kuten sanoit, niin empä ihmettele että ei anoppikaan ole susta tykänny.
Kyllä sen huomaa jos joku inhoo sua. Niin anoppikin on varmaan sen nähny. Uskon että myös sinun asenteessa on vikaa. - gygy
ei se miniäkään voi nyt niin kauhean väärässä olla jos hartaasti ja huolella kasvattamanne poika on häneen rakastunut, v a i k u i n k a ?
- lilliputtinen
Etkö osaa lukea rivienvälistä että se oli vitsi. Kyllä lapset tekee omat ratkaisunsa olipa vanhemmat mitä mieltä tahaansa ja olipa nuo kasvatettu kuinka hyväänsä. Mutta moni järkiintyy kyllä enne pitkää jos elämänkumppaniksi on valinnu vääränlaisen henkilön.
- onnellinen AVIOvaimo
Ei, ei se koskaan lopu mammanpojalta tuo mamin palvominen. Minkähän takia ei se koskaan ole se oma isä, joka tuntuu "miehille" samalla tapaa niin läheiseltä? Hm, sille oli termikin, ai niin, jotain tekemistä Oidipuksen kanssa...
Mutta sitten kun mami on kuollut, kun mamia ei enää ole, eikä vaimoa vierellä, niin mies jää aivan yksin. Vaikka kuinka täällä jotkut vaimot sanovat, että hyvä, hyvä, että oma mies käy monta kertaa viikossa katsomassa omaa äitiään, sieltä kun saa sitä extra huomiota ja rakkautta, mitä ilman ei voi elää, mitä omalta vaimoltaan ei koskaan saa, niin mitäs siten mies tekee kun tuota äitiä ei enää ole ja mies palaakin takaisin kotiin, kaipaamaan ja puhumaan äidistään, josta aika jättänyt. Sitten kelpaa jo oma vaimokin vierelle, jos kelpaa.
Ei ole mammanpojalla enää koskaan ketään, jonka luona vierailla, jos ei ole lapsiakaan tehnyt. Lapsillakin omat puolisonsa ja omat tehtävänsä tässä maailmassa, eivätkä ne muutu, vaikka kuinka perheen käsitettä kirjoitettaisiin uusiksi, että itse vaan itsekkäänä mahtuisi mukaan.
Mammanpojalla ei äitinsä kuoleman jälkeen ole enää ketään, jota rakastaa. On vain hauta, jolle viedä kynttilöitä ja "koti", minne palata aivan yksin, ja muistot, joita kelata uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan.....
Itse olen aviovaimo ja mieheni käy molempien vanhempiensa luona yhdessä Minun kanssani ehkä kerran parin kuukauden aikana.
Katson vaan vierestä, kun mieheni veli, koko elämänsä ilman kumppania elänyt, käy joka ainoa viikko äitinsä ja isänsä luona ja soittaakin varmaan melkein joka pv. Tälle tulee olemaan iso järkytys, kun heistä toinen kuolee ensin, ja sitten molemmat ovat lopulta menneet.
Rakkaus omaan äitiin on ehkä sitä aitoa, ainutlaatuista rakkautta, sitä aitoa perhettä, mutta lopputulos on, että erittäin todennäköisesti äiti, paljon vanhempana ihmisenä, kuolee ennen lastaan, ja missä sitten ollaan? Hautausmaalla. - puheista tekoihin
Mitä perheen kanssa yleensä tehdään, jotta kotona asiat sujuvat? Käydään kaupassa, ja ostetaan toiselle jotain herkkua, pestään toisen alkkaripyykkiä, imuroidaan, siivotaan, tomutetaan ja järjestetään kaapit, ajetaan toinen töihin, jätetään kivoja pikku muistilappuja toiselle, laitetaan työvaatteet valmiiksi aamulla. Vietetään lomia ja romanttisia merkkipäiviä yhdessä.
Jos appivanhemmat ja omatkin vanhempannekuuluvat teidän perheeseen, ja sisarukset myös lapsineen, niin mahtaa teillä aloittajaa kritisoivilla olla todella iso asunto, jossa kaikki asutte.
Tätä kaikkea ja ehdottomasti 100% aivan kaikkea näistä tehtävistä tehdään aidossa perheessä perheenjäsenten kanssa, joka päivä, joka viikko, joka kuukausi.- raamatusta
...mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Miten anoppi pääsee siihen väliin jos on yhtä lihaa? Ei mitenkään. Poika on vaimon avioliiton kautta ja anoppi jää kaus taa.
- avaa silmäsi
raamatusta kirjoitti:
...mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Miten anoppi pääsee siihen väliin jos on yhtä lihaa? Ei mitenkään. Poika on vaimon avioliiton kautta ja anoppi jää kaus taa.
Nuoremman sukupolven vanhempaan ikäpolveen kohdistama kielteinen ja ruma srvostelu kertoo lähinnä arvostelijan omasta rajoittuneisuudestaan,huolimatta mielen kehittämisen ja avartamisen yrityksistä muun muassa ulkomaanmatkojen avulla.
Kaikilla ei ole ollut mahdollisuuksia koulutukseen, matkustamiseen yms.
Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas. Vanhemmat ihmiset, vaikka eivät olisi käyneet kyläkauppaa kauempana, ovat kokeneet yhtä ja toista ikävuosiensa aikana.
On rumaa ja röyhkeää käytöstä arvostella ihmistä, joka on jaksanut elää elämäänsä taakkansa rasittamana. - avaa silmäsi
avaa silmäsi kirjoitti:
Nuoremman sukupolven vanhempaan ikäpolveen kohdistama kielteinen ja ruma srvostelu kertoo lähinnä arvostelijan omasta rajoittuneisuudestaan,huolimatta mielen kehittämisen ja avartamisen yrityksistä muun muassa ulkomaanmatkojen avulla.
Kaikilla ei ole ollut mahdollisuuksia koulutukseen, matkustamiseen yms.
Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas. Vanhemmat ihmiset, vaikka eivät olisi käyneet kyläkauppaa kauempana, ovat kokeneet yhtä ja toista ikävuosiensa aikana.
On rumaa ja röyhkeää käytöstä arvostella ihmistä, joka on jaksanut elää elämäänsä taakkansa rasittamana.Minun anoppini on haukkunut ja mitätöinyt minut sekä paljon vaikeuksia elämässään kohdanneen perheeni. Appivanhempani ovat olleet hyväosaisia ja heidän taakkansa on ollut ymmärtämättömyys ja empatiakyvyttömyys etenkin itseään heikommassa asemassa olevia kohtaan.
Olen kärsinyt saamastani kohtelusta, mutta olen aina pitänyt kiinni omista hyveistäni. Ainoa kielteinen käytökseni heitä kohtaan on ollut, että lopulta lakkasin käymästä heidän kotonaan. Tästä seurasi lopullinen välirikko. Minä voin kantaa vastuuta vain omasta käytöksestäni. En ole vakuuttunut, että ratkaisuni oli oikea ja viisas, mutta sen hetkisessä viisaudessani en toisin osannut toimia.
Oikein viisas ihminen osaa tuoda sopua sinnekin, missä on riitaisaa. Jokainen osaa huomata vikoja toisissa ja valittaa niistä. - Temppurata-apina
avaa silmäsi kirjoitti:
Nuoremman sukupolven vanhempaan ikäpolveen kohdistama kielteinen ja ruma srvostelu kertoo lähinnä arvostelijan omasta rajoittuneisuudestaan,huolimatta mielen kehittämisen ja avartamisen yrityksistä muun muassa ulkomaanmatkojen avulla.
Kaikilla ei ole ollut mahdollisuuksia koulutukseen, matkustamiseen yms.
Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas. Vanhemmat ihmiset, vaikka eivät olisi käyneet kyläkauppaa kauempana, ovat kokeneet yhtä ja toista ikävuosiensa aikana.
On rumaa ja röyhkeää käytöstä arvostella ihmistä, joka on jaksanut elää elämäänsä taakkansa rasittamana.Kukaan ei pelkän iän perusteella ole ansainnut kunnioitusta. Myös vanhoissa ihmisissä on itsekkäitä ja häijyjä - ihan niin kuin nuoremmissakin.
Sanot, että kotikylässään koko ikänsä eläneet ihmiset ovat kokeneet yhtä ja toista. Epäilemättä niin, mutta se ei liity tähän asiaan millään tavoin. Ei se ole mikään oikeutus huonolle käytökselle toisia kohtaan. - oppia iästään kaikki
avaa silmäsi kirjoitti:
Nuoremman sukupolven vanhempaan ikäpolveen kohdistama kielteinen ja ruma srvostelu kertoo lähinnä arvostelijan omasta rajoittuneisuudestaan,huolimatta mielen kehittämisen ja avartamisen yrityksistä muun muassa ulkomaanmatkojen avulla.
Kaikilla ei ole ollut mahdollisuuksia koulutukseen, matkustamiseen yms.
Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas. Vanhemmat ihmiset, vaikka eivät olisi käyneet kyläkauppaa kauempana, ovat kokeneet yhtä ja toista ikävuosiensa aikana.
On rumaa ja röyhkeää käytöstä arvostella ihmistä, joka on jaksanut elää elämäänsä taakkansa rasittamana.Kirjoituksesi perustuu perinteiselle stereotypialle: nuoret ovat töykeitä, ja vanhukset killtejä ja maailmassa kaiken nähneitä ja varsinkin niin kovin kärsineitä, joita pitää kunnioittaa.
Kaikki me varmaan annamme bussissa tuntemattomalle vanhukselle paikan, ja pidämme ovea auki, kun tämä menee kauppaan.
Tekeekö vanhempi ikä ihmisistä kuitenkaan muita viisaampia automaattisesti? Ei välttämättä, jokainen meistä kun on elänyt erilaisen elämän, ja oppinut tekemään asioita eri tavalla.
Siinä on totuus, että "Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas."
Olen vakavasti eri mieltä kanssasi siitä, että vanhusten elämä olisi pelkkää taakkaa ja kärsimystä, ja nuoret olisivat jotenkin vapaampia kokemaan uutta. Jos näin ajattelee jo valmiiksi, niin näkee vanhukset varsin synkkinä ihmisinä, jotka ovat oman elämänsä vankeja, ja nuoret vain nulikkoina.
Jokainen meistä pystyy tekemään elämässään päätöksiä, ja muokkaamaan elämästään sellaisen kuin itse haluaa. Jos ei tee päätöksiä, kun niitä pitäisi ja vain jää ajelehtimaan, ei ole muiden syy, että itse muuttuu katkeraksi ja vihaiseksi, ja vain odottaa kunnioitusta, mitä ei ole tosi asiassa ansainnut.
Ihmisen pitää muuttua ja kehittyä, eikä vain toistaa vanhoja opittuja malleja. - Niin metsä vastaa
oppia iästään kaikki kirjoitti:
Kirjoituksesi perustuu perinteiselle stereotypialle: nuoret ovat töykeitä, ja vanhukset killtejä ja maailmassa kaiken nähneitä ja varsinkin niin kovin kärsineitä, joita pitää kunnioittaa.
Kaikki me varmaan annamme bussissa tuntemattomalle vanhukselle paikan, ja pidämme ovea auki, kun tämä menee kauppaan.
Tekeekö vanhempi ikä ihmisistä kuitenkaan muita viisaampia automaattisesti? Ei välttämättä, jokainen meistä kun on elänyt erilaisen elämän, ja oppinut tekemään asioita eri tavalla.
Siinä on totuus, että "Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas."
Olen vakavasti eri mieltä kanssasi siitä, että vanhusten elämä olisi pelkkää taakkaa ja kärsimystä, ja nuoret olisivat jotenkin vapaampia kokemaan uutta. Jos näin ajattelee jo valmiiksi, niin näkee vanhukset varsin synkkinä ihmisinä, jotka ovat oman elämänsä vankeja, ja nuoret vain nulikkoina.
Jokainen meistä pystyy tekemään elämässään päätöksiä, ja muokkaamaan elämästään sellaisen kuin itse haluaa. Jos ei tee päätöksiä, kun niitä pitäisi ja vain jää ajelehtimaan, ei ole muiden syy, että itse muuttuu katkeraksi ja vihaiseksi, ja vain odottaa kunnioitusta, mitä ei ole tosi asiassa ansainnut.
Ihmisen pitää muuttua ja kehittyä, eikä vain toistaa vanhoja opittuja malleja.Hyvä kirjoitus. Muista piittaamaton ja itsekäs käyttäytyminen yhdistyy hyvin aina oikeassa - tautiin sekä hienotunteisuuden puutteeseen. Eivain ole kykyä asettua toisen asemaan. Kun puhutaan kokemuksesta ja viisaudesta sillä ei tarkoiteta vaatimuksia ja neuvojen jakelua vaan nimenomaan hienotunteisuutta ja empatiakykyä.
- Tukea
avaa silmäsi kirjoitti:
Nuoremman sukupolven vanhempaan ikäpolveen kohdistama kielteinen ja ruma srvostelu kertoo lähinnä arvostelijan omasta rajoittuneisuudestaan,huolimatta mielen kehittämisen ja avartamisen yrityksistä muun muassa ulkomaanmatkojen avulla.
Kaikilla ei ole ollut mahdollisuuksia koulutukseen, matkustamiseen yms.
Ihmisen fiksuus paljastuu viimeistään siinä, miten hän käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan. Jokainen ihminen on itsessään arvokas. Vanhemmat ihmiset, vaikka eivät olisi käyneet kyläkauppaa kauempana, ovat kokeneet yhtä ja toista ikävuosiensa aikana.
On rumaa ja röyhkeää käytöstä arvostella ihmistä, joka on jaksanut elää elämäänsä taakkansa rasittamana.Jotkut vastaajat tunkevat tänne lyttäämään ja syyllistämään muita kirjoittajia. Paljastavat näin "fiksuutensa".
Anopinkin fiksuus paljastuu siinä, miten hän käyttäytyy miniää kohtaan.
Näillä palstoilla näkee, että "sivistymättömistä" anopeista ei todellakaan ole pulaa!
Miksi ihmeessä kukaan kärsivä miniä valehtelisi näissä kirjoituksissa ja keksisi "rumia arvosteluita" ilman syytä! Vertaistukea ja lohtuahan täältä etsitään!
Ilkeistä miniöistään valittavat anopitkin etsivät samalla tavalla vertaistukea ja lohtua.
Kun miniöitäkin löytyy joka lähtöön.
Kirjoituksesta kyllä huomaa heti, kuka ilkeilee ja kuka kertoo oikeasta ongelmasta.
Syyttäjät ja syyllistäjät menkööt muille palstoille!.
Vastaaja paljastaa vain omaa vajaavaisuuttaan, jos on tarve suhtautua väheksyvästi, lyttäävästi ja mitätöivästi muitten murheisiin. Jos on tarve puolustaa kynsin hampain omaa kantaa siihen sävyyn kuin kirjoittaja olisi muka ilman muuta väärässä. Ja tyhmä.
Raskaissa ihmissuhtissa on ihan tarpeeksi kestämistä!
Tuetaan ja kannustetaan mieluummin toisiamme!
- to say goodbye
Kyllä se ainakin meillä alkoi ensisilmäyksellä perinteiseen tyyliin eli anoppi aloitti tenttaamisen, utelun ja passitti mieheni ovesta ulos koiraa kusettamaan siksi aikaa kun "tenttasi" minua kahvipöydässään.. se ensitapaaminen oli hirveä. Ahdisti todella..kyseli intiimejäkin asioita.. Sama homma jatkui aina kun mies käänsi selkänsä ja muutenkin.. Eli joka asiassa ohjeisti, arvosteli, neuvoi, puuttui, kutsui itsensä kylään ja tuli ilmoittamatta useasti, järjesti miehelleni ihmeellisiä äkillisiä menoja siivouspäivänämme yms..
Näin käyttäytyy siis mummoikäinen, kuulema "hyvin ja hyville tavoille kasvatettu" , nyt jo vanhus kohta.. jota en voi kunnoittaa missään asiassa.
Toisaalle on muutettu, matkaa on ja jatkossa ehkäpä lisääkin välimatkaa.. - 3xanoppi
Muuan kirjoittaja sanoi , että pelkän iän takia ei tartte ketään kunnioittaa - täysin samaa mieltä. Iäkäskin ihminen voi tosiaankin olla ilkeä ja häijy, itsekäs narsisti.
Anoppini vastaa jotakuinkin kuvausta - ikää löytyy, mutta myös itsekkyyttä ja kaikenlaista vahtimista. Jopa tunkeilua toisten kotiin.
Itsekin kolminkertaisena anoppina yritän välttää kaikkea ei-toivottua, mitä itse olen anopin taholta saanut kokea. Näinollen koen että välit vävyihin ja miniään ovat reilut ja hyvät.
Annetaan kaikkien elää omaa elämää kaikessa rauhassa, mutta välillä tietysti tavataan ja oleillaan yhdessä-enemmän tai vähemmän.- Varjo
Miniöiden ja anoppien välillä ei tarvii hiertää mikään jos vaan muistaa olla ja käyttäytyä samalla tavalla kuin muiden ihmisten kanssa.Ei mitään ihme rooleja vedetä.Eikä erityiskohtelua odoteta.Eriäviä mielipiteitä on kaikkien kanssa välillä.Miksi tää suhde on herkempi.Kaikki tulkitaan syyttelyksi,loukkaamisena...pelon alla tulkinntoja välttääkseen ei voi olla omaitsensä.
- Älä anna periksi
Kun nuorena ihmisenä jouduin mieheni sukuun ja huomasin, että se on klaani, johon oli omat pääsyvaatimuksensa, päätin suhtautua heihin kuten työtovereiheni. Tervehtiä, olla asiallinen, vastata niitänäitä tyhmiin kysymyksiin, tehdä omat päätökseni omista asioistani ilman heidän meilipidettään, ja pysyä heistä erossa niin paljon kuin mahdollista.
Työtovereitteni joukossa on pari-kolme, joiden seurassa viihdyn, muihin en pidä yhteyttä, ja sama koskee mieheni sukua.
Koskaan en osoita mieltäni, mutta en uskoudu pulmissani enkä halua kuulla heidän elämänsä yksityiskohtia. Suvun piirissä on ollut perinnönjakoja, ja niistä olen pysynyt niin kaukana kuin mahdollista. Mieheni on perinyt joitakin esineitä ja kirjoja, ja niihin suhtaudun kunnioituksella ja pidän ne asianmukasesti esillä. En anna ikinä miehen suvulle aihetta moitteisiin.
He yrittivät aikansa mollata minua ja miestäni, hän kun on nuoremmasta päästä sisarusparveaan, mutta en osallistunut huulenheittoon, enkä näyttänyt loukkaantumistani, ja niin olen saanut jäädä rauhaan, koska klaani pitää minua nollana, johon on turha ruutia hukata. Osaan katsoa pitkään ilmeen värähtämättä, ja se on ase, jolla riivatuinkin kiukuttelija talttuu.- Wau!
Nostan hattua "Älä anna periksi"-kirjoittajalle! Hieno asenne!
- Rehellisyys
Surullista kun et voi olla oma itsesi vaan pelaat peliä.Aito toisiin tutustuminen vaatii avoimuutta tiettyyn rajaan,molempien osapuolien halua tutustua.Olet niitänäitä tyyppejä jolla on valmiiksi mielipide toisen vanhemmista.Halu pysyä mahdollisimman etäisenä.Isovanhemmat ja lapsenne miehesi lisäksi kärsivät varmasti kun vedät roolia puolisosi suvun kanssa.kaikissa ihmissuhteissa niin työssä kuin muualla ollaan erimieltä asioista ja niistä selviää,välillä riidellen.Sinä voit arvata että käytöksesi epäaitous aiheuttaa sinulle lisää harmeja.Luottamusta ei voi rakentua jos ei halua tutustua ja kunnioittaa toisen klaania.
- Miksi pitää lytätä
Rehellisyys kirjoitti:
Surullista kun et voi olla oma itsesi vaan pelaat peliä.Aito toisiin tutustuminen vaatii avoimuutta tiettyyn rajaan,molempien osapuolien halua tutustua.Olet niitänäitä tyyppejä jolla on valmiiksi mielipide toisen vanhemmista.Halu pysyä mahdollisimman etäisenä.Isovanhemmat ja lapsenne miehesi lisäksi kärsivät varmasti kun vedät roolia puolisosi suvun kanssa.kaikissa ihmissuhteissa niin työssä kuin muualla ollaan erimieltä asioista ja niistä selviää,välillä riidellen.Sinä voit arvata että käytöksesi epäaitous aiheuttaa sinulle lisää harmeja.Luottamusta ei voi rakentua jos ei halua tutustua ja kunnioittaa toisen klaania.
Ettei vaan nimimerkki "Rehellisyys" kokisi tarvetta pelata lyttäyspeliä! Kun näyttää olevan tarve keksiä ikiomia tulkintoja fiksun kirjoittajan selvistä selityksistä.
"Älä anna periksi" kirjoittaa näin: "Työtovereitteni joukossa on pari-kolme, joiden seurassa viihdyn, muihin en pidä yhteyttä, ja sama koskee mieheni sukua."
Siis miehenkin suvussa ON muutamia, joitten seurassa hän viihtyy.
Veikkaisinpa, että nämä muutamat ovat niitä, jotka ovat aina kohdelleet miniää asiallisesti ja ystävällisesti!
Niin metsä vastaa kuin metsään huutaa.
Luottamusta ei voi rakentua jos ei voi kunnioittaa toisen klaania.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1239656- 502827
- 1652597
- 222049
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141806- 141633
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151547"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla121493- 111439
- 141336