Ajattelin kertoa pienen tarinan: Elämässäni on ollu aika rajujakin vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia varsinkin lähivuosina. Osin niistä johtuen olen juonut täs keväästä lähtien iha päivittäin ja muutenkin usein viime vuosina. Yleensä olen ottanu iltasin mutta tänä vuonna menny jo päiväjuopottelun puolellekin. Iha vähimmillään 4 kaljaa, tavanomasesti yks viinipullo illas, välillä sit selvästi enemmänkin, mutta kuitenkin aivan joka päivä.. Kirkkaitakin meni yhessä jaksossa päivittäin. Pahimmat haasteet on ollu siinä ku jotku "baarikaverit" pyytävät välillä vkl sitten erikseen dokaamaan, enkä ole oikee kehdannu sanoa että juon läpi viikon ja pelkään että homma lähtee siinä hanskasta. "ja tunnustaa että on alkoholiongelma" No pari vkl kun dokasi oikeen kunnolla baarikierroksel, niin siitä tasottelulla selvittynä alkoivat sitten erinäiset harhat ja selittämättömät huolet ,kun yritti saada jotenkin putkea katkeamaan. Olin ylihermostunut vaikka koetin maata rauhallisesti pimeässä ja sydän pamppaili hermostuneena. Yritin ottaa loiventavia mutta oireet ei tahtonu hellittää vaan mielenterveys oli tosi pahalla tolalla, käytin myös beetasalpaajia sydämen rauhotukseen mutta päähän ne ei auttanu mitenkää. Ikäänkuin luu kurkussa läpi päivän plus luuli kokoajan että palkka-armeija on perässä tai odotan sotaan kuulutusta. Lisäks syyllistin ja mutehdin itseäni tuhansista asioista, hermoni ja itseluottamukseni oli aivan absoluuttisessa nollassa plus en meinannut jaksaa tehdä mitään - hyvä kun kauppaan jakso raahautua hakeen leipäpussin. Tein sitten vakaan päätöksen sekä rukoilin itselleni lisävoimia miten jaksasin tulevat päivät ilman alkoholia. Houkutus on nyttekin päällä kokoajan, mutta se kun psyykkeeni ja voimani oli täysin romahduspisteessä, niin se saa ja pistää taisteleen alkoholia vastaan, kun jaksan muistuttaa siitä itselleni. Positiivisena puolena huomaan jo että olen pirteämpi ja jaksan tehdä enemmän asioita. Se on haittapuoli että aika kuluu nyt paljon hitaammin ja illat varsinkin tuntuu matelevan. Tämä aukko on vain paikattava jollakin .. ei liene vaihtoehtoa. Haluaisin ottaa alkoholia enemmän ilon kautta kuin surun, niinku nuorempana oli tapana. Sille on ollut paikka viimevuosina ainoastaan tylsyyden ja rohkeuden paikkaamisessa. Se ikäänkuin syö luontaisen uskon ja voiman itsestä pois - sen voin myöntää. Voisin jatkaa ja kertoa kaiken vielä tarkemmin , mutta toivon että tämä tarina voisi auttaa jotakuta alkoholiongelman suhteen. Ensimmäinen askel on ehdottomasti nöyryys itseä kohtaan, sekä tiukka halu ja päättäväisyys.
3 päivää raittiina...
Toivoa ehkä vähän.
30381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kolmas päivä ilman kuppia on alkuaskel, ja hermot ovat koetuksella vielä useamman kerran.
Olet aika hyvin oivaltanut pelin hengen, eli joko sinä hallinnoit viinaa, tai se vie sinua kuin pässiä narussa. Kaksi vaihtoehtoa.
Tsemppiä jatkoon.
työnnä löylykauha perceeseesi
Moi Ap. Juuri kun tuon viimeisen lauseesi muistaa niin silloin on aina toivoa. Nyt aika on suhteellinen käsite, kiirehtiä ei voi vaikka aika tuntuu hidastelevan. On vain kuulosteltava olot läpi rauhassa.
Voimia sulle : ).
itsella tuli 1 kk tayteen tanaan viimesesta olueesta, 5 koffia jaakappissa ollut sen 1 kk,nyt tuli loppu,kaadoin viemariin kaikki,tallensin tapahtuman. Kun avasin olueen,se haju ja vari....yok,ei enaa. Ilmeisesti saanut tarpeeksi. Jatkan talla linjalla. Ei mitaan ongelmaa..viela. Samalla se ritualisoi opiskelijaelaman loppua, ja uuden chapterin alkua, lahden pois Suomesta pysyvasti. Jos jaan,todennakoisesti juon itseni hengilta, taa on vaan liian raaka paikka mulle,en kesta asua taalla selvinpain,sisasiittoinen mesta,juntteja taynna,hyi vittu. noh...anyway..parjailkaa.
Minä vietän nyt 4. päivää ilman alkoholia. Se päätös että nyt loppuu tuli kun heräsin aamulla, edelleen humalassa kun olin kiskonut viinaa viimeset 4 päivää putkeen. Olin syönyt ilmeisesti makkaraa kännissä ja oksentanut sen ulos kun viinanhajusta nakkiyrjöä oli tiskiallas täys. Sitä siinä pöhnässä yritin availla tukkeutunutta viemäriä, ja oksetti vitusti. Ihan helvetimmoine olo sellanen että jos liikuttaa yhtäkin kehon osaa niin kuolee. Mutta niin tuskanen olo ettei pysty nukkumaan, ja paikallaan lepääminenkin helvetillistä. Alkaa pelkäämään ihan kaikkea ja meinaa et sydärin saa hetkeneä minä hyvänsä. Kaadoin loputviinat viemäriin.
Nyt tekee taas vitusti mieli, vaikka pelkotilat on vihdoin poissa niin se mihin aina lopulta repsahdan TYLSYYS. tosiaan aika menee vitun hitaast kun istuu yksin kotona, silloinki kun töissä olin niin se oli niin vittumaista että oli pakko luvata itelleen aina kännit työpäivän päätteeksi. Suunnittelen taas että alan juomaan niin pian kuin mahdollista 4 päivää selvänä tunuu 4 kuukaudelta.
Aloittaja voi lisätä reilusti kulutusta, suositus on 17 annosta per päivä. Juot aivan liian vähän!
Olet vain juoppoidiootti
Jos voisit illalla mennä tapaan semmosia kavereitas ku on jo lopettanu juomisen ja raittiina nyt
Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese Hese
Hese voi jatkaa juomista mutta me muut, päivistä tulee sitten viikkoja, kuukausia jne. niitä on kiva ylpeänä saavuttaa. Itsellä kädet tärisi vielä parin viikon jälkeen, nyt lähinnä hymyilee omalle lapsellisuudelleen ( lue: huuruiselle elämälleen).
Takana kohta 3 vuotta nollalinjaa ja hyvin menee, ei kyllä maistuis enää. Aika aikaa kutakin.
Tärkeintä on se kliseemäinen rehellisyys itselleen, eikä huijaa jollain "muutamalla saunakaljalla", se ei vaan käy enää jos irti haluaa.
Elämässä on kyllä paljon muutakin kuin tuo luttaaminen. Kannattaa tutustua.
Missä vaiheessa juomisen tuska helpotti? Itse ollut nyt reilu pari kk selvinpäin ja tupakkiin verrattavissa olevaa vieroitusoiretta on. Toisaalta savukkeetkin olen jättänyt jo aiemmin. Eli milloin se juomisen halu lähti? Haluaisin tehdä täydellisen remontin elämäntapoihin.
"Takana kohta 3 vuotta nollalinjaa ja hyvin menee, ei kyllä maistuis enää."
Olin nollalinjalla 4 vuotta kunnes silkasta uteliaisuudesta päädyin kokeilemaan pystynkö hallitsemaan juomiseni.
No homma meni niin kuin olin ajatellutkin, ilman ongelmia. Vaikka joinkin itseni sopivasti humalaan niin juominen pysyi hyvällä tavalla hallinnassa.
Seuraavana aamuna en krapularyyppyä ottanut, joten juomisen aiheuttama lievä apeus oli ohi muutamassa tunnissa.
Tuon jälkeen olen juonut kohtuudella joku 4-5 kertaa viimeisen 4 vuoden aikana, viimeeksi vajaa 2 vuotta sitten.
Kertaakaan en ole juonut siksi, että olisi tehnyt mieli, vaan osittain halusta kumota se ehdottomana totuutena esitetty väite jonka mukaan alkoholisti on aina alkoholisti.
Se ei pitänyt paikkaansa ainakaan omalla kohdallani.
Ennen raitistumista ryyppäilin kuukauden putkia tuosta vaan ja niiden seurauksena tuli kaikenlaisia terveysongelmia, viinakramppeja, alkoholipsykooseja, sun muita pitkän linjan alkoholisteille tyypillisiä oireita.
Kun mukavana bonuksena seurasi maksakirroosi, on ehkä helpompi pitää tuota nollalinjaa ettei käy huonosti.
Totta puhut, liian moni vanhoista ryyppy kavereista on jo kuollut.
Toivottavasti olet jaksanut taistella selvin päin viinahimoja vastaan. Ja jos et niin aina on uusi mahdollisuus! Toivon sun elämään oikein paljon siunausta ja muista jotta elämässä on muitakin juttuja kuin juominen., TaivaanIskä rakastaa sua ja oot sille kaikkein tärkein! Voimia päiviisi! :) Ole siunattu!
Kiitosta vaan sanoistasi.
Ei ole tarvinnut taistella viinanhimoja vastaan, kun ei niitä ole missään vaiheessa ilmaantunut.
Niin kuin kerroin alkoholiriippuvuus ei ole mikään pysyvä asia, se kyllä loppuu jos malttaa olla juomatta riittävän pitkän ajan, toki riippuvuus voi myös uusiutua jos alkaa juomaan taas säännöllisesti.
Kokemuksesta tiedän ettei sille juomisen linjalle kannata lähteä.
Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.
En halunnut elää sellaisessa valheellisessa kuvitelmassa, että olisin koko loppuelämäni alkoholisti, se ei kuulu tyyliini.
Montako vuotta joit, kuinka kauan kerrallaan putkeen ja millaisia määriä viikossa?
"Montako vuotta joit, kuinka kauan kerrallaan putkeen ja millaisia määriä viikossa?"
Kymmeniä, aloitin vähän päälle kymmenvuotiaana ja jo 2-kymppisenä olin täys deeku.
Yhtäjaksoiset putket kesti yleensä viikosta kuukauteen. Määriä en pysty muistamaan, koska juominen oli sellaista 24/7 huikan ottoa olipa sitten aamu, päivä, ilta tai yö.
Vuositasolla laskettuna juopottelu/krapulapäiviä kertyi paljon enemmän kuin täysin selviä päiviä.
Pisimmät 1-2 kk raittiusjaksot ajoittuivat vasta sinne ryyppyuran loppuvuosille.
Luuletko että pystyn joskus kohtuukäyttöön jos olen juonut 25 v lähes putkeen? Putket kestävät yleensä n. 3 vuotta kerrallaan, jolloin juon joka päivä 24/7. Heti kun herään horroksesta, jota uneksi ei voi kutsua, aukeaa korkki.Maksa on toistaiseksi sekä muutkin sisäelimet onneksi kunnossa, pää ei.
Pystyt ilman muuta. Vaikeeta tosin, kun pää jo on kärsinyt. Kun sulla vielä kuitenkin tikittää, pystyt varmaan olemaan ottamatta yhtä ryyppyä. Sitä ekaa. Muista ei tarvitse välittää.
"Luuletko että pystyn joskus kohtuukäyttöön jos olen juonut 25 v lähes putkeen?"
Pistä nyt ensin korkki kiinni muutamaksi vuodeksi ja mieti sitten asiaa uudelleen, jos nyt asia enää silloin jollain tasolla jaksaa kiinnostaa.
"Pankin asiakas" taas piruilee. No hänhän lukeutuu sen toisen äärilaidan edustajiin, jotka juoksee jopa vuosikymmenien ajan AA:n palavereissa vain varmistaakseen sen ettei joutuisi juomaan.
Sekin on tietynlaiseen pelkoon perustuva ajatusmalli, joka on sitten pysyvästi siellä taustalla vaikuttimena.
Ex-holisti, en piruile 25 vuotta juoneelle. AA:ssa olen oppinut välttämään ekan huikan juomista. Tuntuu yksinkertaiselta, mutta sopii minulle ja luultavasti 25 vuotta juoneellekin. Kaikilta ei onnistu noin vaan korkin kiinni pistäminen muutamaksi vuodeksi. Päivä kerrallaan on helpompi.
mitä teen, nyt olen juonut kuukauden ajan päivittäin max 2 litraa vinkkua ja muutoin olo on kuin helvetissä. töissä yritän käydä, mutta jakaminen on äärirajoilla.........
En oikein enää pysty. Olen ollut omin avuin juomatta muutamia kertoja pari kuukautta kerrallaan, mutta nyt en pysty enää edes lopettamaan päiväksikään. Ja tämä todella huolestuttaa sillä kuolen pian tällä menolla. En edes tahtoisi juoda. En myöskään tahdo vittuilua osakseni yhtään mistään, joka vain pahentaa ongelmaani. Olen erittäin itsetuhoinen enkä sen vuoksi voi mennä mihinkään sellaiseen "hoitopaikkaan" jossa ns. potkitaan päähän. Alkoholismi ei ole primaaridiagnoosini vaan sitä ennen on ollut paljon muutakin. Käytän alkoholia pääasiassa pelkästään lääkkeenä, mikä vain pahentaa tilannettani.
Voisiko joku antaa osoitteita mistä voisi yrittää hakea apua? Eli erilaisia vaihtoehtoja kaipaisin. Olen perehtynyt alkoholismiin sairautena erittäin perusteellisesti sekä ottanut itsekin selville paljoin eri vaihtoehdoista päästä alkosta kokonaan eroon mutten tällä hetkellä enää tiedä mitä tekisin.
Mistä pääkaupunkiseudulta voisi lähteä köyhä alkoholin väärinkäyttäjä hakemaan apua? Sellaista apua jossa ei vittuiltaisi, potkittaisi päähän, leviteltäisi henkilökohtaisia tietoja eri tietokantojen kautta joka puolelle?
Pääkaupunkiseudulla on käynnissä terveydenhuollossa tietokantojen yhdistäminen johon mm. A-klinikatkit tulevat jonkin aikaa mukaan. Ja jos olet saanut esim. A-klinikalta alkoholistin leimadiagnoosin, sen jälkeen et enää saa mistään sairaalasta samanlaistan hoitoa kuin ei-alkoholistit tai sellaiset henkilöt, jotka eivät ole koskaan hakeneen alkoholiongelmaansa ammattiapua tai joutuneet sen vuoksi sairaalahoitoon.
AA:sta.
Ei kun siellä juuri vittuillaan ja potkitaan päähän, jotta ihmisellä olisi helpompi raitistua ja hoitaa alkoholismiaan. Siellä tulee yhä kovempi halu itsetuhoisuuteen.
Seuraavan kerran kun menet palaveriin, älä vittuile siellä äläkä potki päähän ketään.
En henkilökohtaisesti ole siellä vielä mitään koskaan puhunut.
Sw juominen on vaan niin riivatun huono tapa, kun töistä tulee niin olut maistuu, ihan kuin palkitsisi itsensä työpäivästä, pää alkaa nollaantuun työasioista ja kunnes menee nukkumaan ja taas töihin ja kotiin killittämään. Puolisolla myös sama paha tapa. Joskus mietin miten tämmösen ketjun vois katkasta. Mitä juomisen tilalle? Ajatuskin röistä kotiin tulosta hirvittää jos ei ole kaljaa.Olen niin kauan toiminut näin että pää varmaan sekoaisi jos lopettaisi juomisen. Oletteko te muut saaneet jotain antabusta tai rauhoittavaa tms. vieroitusoireisiin?