Paljon puhutaan neitsyyden ja poikuuden maailmasta. Useimmiten poikuutena ja neitsyytenä koetaan se, että ei ole harrastanut penetraatioon johtavaa seksiä.
Myönnetään, olen 30 pian ja penetraatipoikuus on tallella.
Ensimmäinen suhteeni alkoi reilu parikymppisenä, ja kesti kaksi vuotta. Se oli molemmille ensimmäinen suhde... Harrastimme seksuaalisuutta ja seksiä kaikenlaisissa muodoissa, mutta varsinaisen penetraatioon tähtäävän seksin annoimme olla. muu kiva riitti aivan hyvin.
Tämän jälkeen seurasi useampia lyhyitä suhteita, joissa tunnetta ei ollut tarpeeksi mukana. En harrasta seksiä missään muodossa kuin jo tutuksi tulleiden naisten kanssa.
Seuraava suhde, joka kesti idempään alkoikin noin 25-26 vuotiaana. Tässä ongelmaksi muodostui se, että naoisen avomies ei ollut polyamorinen, mutta nainen oli. nainen väitti asian olevan miehelle ok, jos vietän öitä, ja vietinkin. Eettisenä ihmisenä koin morkkista vaikka "lupa" oli olemassa eräällä tavalla. Siitä puuttui silti aina jotakin, koko 2-3 vuoden satunnaisjakson ajan. muuten seksuaalisia (rooli)leikkejä ja erotiikkaa vietimme, mutta en kokenut edelleenkään penetraatioseksiä tarpeellisena.
hieman tämän jälkeen/osittain sen kanssa päällekkäin tulikin vastaani ylikiltti neitsyt opiskelupiireistä tuttu nainen. Hänen kanssaan seksuaaliseksi läheisyydeksi tuntui riittävän yhdessä nukutut yöt ja halailu.
joskus haaveilen, että HALUAISIN enemmän penetraatioseksiä, sillä tuntuu että naisille se on usein ehdoton asia. Pahin pelkoni onkin, että seuraava kohtaamani vuoteen jakva naoinen ppitää tätä seksuaalihistoriaani omituisena eikä näe, että ymmärrän erotiikasta mitään mikäli kerron vältelleeni penetraatioseksiä. Mielestäni poikuus ei ole tallella, olemassa, mutta epävarmuus on olemassa silti. haluaisin tarjota kunnon palikkatestin karvapuskain maassa, mutta hyvin ja mukavasti sujuneet keskipitkät suhteet vailla penetraatioseksiä eivät ole valmistaneet minua mahdolliseen uuteen tilanteeseen.
Löytyykö ikäistäni miestä kohtaan ymmärrystä moisen "erikoisuuden" suhteen?
Myönnetään, olen 30 pian ja penetraatipoikuus on tallella.
Ensimmäinen suhteeni alkoi reilu parikymppisenä, ja kesti kaksi vuotta. Se oli molemmille ensimmäinen suhde... Harrastimme seksuaalisuutta ja seksiä kaikenlaisissa muodoissa, mutta varsinaisen penetraatioon tähtäävän seksin annoimme olla. muu kiva riitti aivan hyvin.
Tämän jälkeen seurasi useampia lyhyitä suhteita, joissa tunnetta ei ollut tarpeeksi mukana. En harrasta seksiä missään muodossa kuin jo tutuksi tulleiden naisten kanssa.
Seuraava suhde, joka kesti idempään alkoikin noin 25-26 vuotiaana. Tässä ongelmaksi muodostui se, että naoisen avomies ei ollut polyamorinen, mutta nainen oli. nainen väitti asian olevan miehelle ok, jos vietän öitä, ja vietinkin. Eettisenä ihmisenä koin morkkista vaikka "lupa" oli olemassa eräällä tavalla. Siitä puuttui silti aina jotakin, koko 2-3 vuoden satunnaisjakson ajan. muuten seksuaalisia (rooli)leikkejä ja erotiikkaa vietimme, mutta en kokenut edelleenkään penetraatioseksiä tarpeellisena.
hieman tämän jälkeen/osittain sen kanssa päällekkäin tulikin vastaani ylikiltti neitsyt opiskelupiireistä tuttu nainen. Hänen kanssaan seksuaaliseksi läheisyydeksi tuntui riittävän yhdessä nukutut yöt ja halailu.
joskus haaveilen, että HALUAISIN enemmän penetraatioseksiä, sillä tuntuu että naisille se on usein ehdoton asia. Pahin pelkoni onkin, että seuraava kohtaamani vuoteen jakva naoinen ppitää tätä seksuaalihistoriaani omituisena eikä näe, että ymmärrän erotiikasta mitään mikäli kerron vältelleeni penetraatioseksiä. Mielestäni poikuus ei ole tallella, olemassa, mutta epävarmuus on olemassa silti. haluaisin tarjota kunnon palikkatestin karvapuskain maassa, mutta hyvin ja mukavasti sujuneet keskipitkät suhteet vailla penetraatioseksiä eivät ole valmistaneet minua mahdolliseen uuteen tilanteeseen.
Löytyykö ikäistäni miestä kohtaan ymmärrystä moisen "erikoisuuden" suhteen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.