Mikä on parasta tässä elämässä,kun terveys.

Nyt en usko sinua! ;-)), niin no joo kun jotenkin pitää alottaa.
Yksinäiset varsinkin mielenterveysongelmaiset ja vielä kun kalja on kuvioissa, ei tule mentyä lääkärin kanssa keskusteluihin.
Luulisin näin, jos yksinäinen vanhus hakeutuisi lääkäriin ja avautuisi ongelmistaan, voisi saadakin apua, hän saisi tavallaan seurannan, ja tuo yksinäinen ihminen voisi vielä pelastua 'selville vesille'.
Kukaan ei missään kolkassa maatamme ala hakemaan yksinäisiä kotoa, omatoimisuutta tarvitaan ja heillä kenellä on naapureita, eivät naapurit sotkeudu pyytämättä.
Harvaan asutuilla alueilla kilometrien matkat lähinaapuriin, eikä nykyihminen kiireiltään ehdi edes ajattelemaan yksinäistä lähimmäistä.

Kerron tässä erään tositapahtuman, eräässä Pohjanmaan kunnassa otti kauppias asiakseen viedä korvausta vastaan (?€) ruokatilaukset kotiin huonokuntoisille ja yksinäisille, bussi kulki sillä seudulla kerran pvssä suuntaansa.
Joskus hän myös ilmoitti terveyskeskukseen jonkun sairastavan ja tarvitsevan apua, tarina ei kerro miten nuo ilmoitukset käsiteltiin.
Muistaakseni kauppiasta syytettiin ihmisten asioihin puuttumisesta, verovirasto alkoi verottamaan noista rahoista joita hän otti matkakulujen kattamiseen.
Pahimmassa tapaukessa tuolla seudulla on kauppaan matkaa 25 -30 km, pikkukaupat kun ovat lopettaneet, samoin kauppa-autot.

Tällaistako on suomikansan lähimmäisestä välittäminen.

Tarinoita varmasti riittää, mutta se välittäminen kanssa ihmisestä puuttuu monelta
ikävä kyllä.

Ei tänne kaikki uskalla kirjoittaa mikä sydäntä painaa kun pärjääjien ääni kuuluu ylimpänä.

Aloittaja ja ama ainoita ymmärtäjiä.

Mielipiteet on jokaisella, sen kun kirjoitat mistä kivistää.

Vähemmälläkin, kuin täydellisellä terveydellä tulee meistä moni toimeen.

Jokainen saa palkkaa, eläkettä tai työttömyyskorvausta, ikävä, etteivät kaikki osaa elää tulojensa mukaan. Sossu olemassa omine lakeineen

Ihmiset elävät yhä enemmän bunkkereissaan, lapsetkin erakoituvat virtuaaliin.
Varmasti on yksinäinen, jos ei ole sukulaisia, ystävätkin nurmen alla. Ainut yhteis ulkomaailmaan hoitopartiossa, joka käy aika-ajoin tarkistamassa, että vanhus on elossa.

Kauan on vanhusten itsemurhista puhuttu, kuin monista muistakin nyky-yhteiskunnan kiroista.
Paljon porua vähän villoja.
Mikä parantaisi tilannetta?

Ei ulkopuolisia voida pakottaa viihdyttäjiksi, eikä jokainen vanhus sellaista haluakaan.

Moni yksinäinen vanhus, eron kokenut ehkä, alkoholisoituneet, naimattomat ilman tukiverkkoa, ja myös koko ikänsä säästäneet, voivat kokea laman ahdistavana, ja olevansa vain taakkana.
' Ei ole ketään jonka kanssa voi jutella kaupan myyjää lukuunottamatta, joka hänkin kiireisenä saatta sivuuttaa jo rähjäisen syrjäytyneen.
Kohtaloita on monia, on ymmärtämättömiä puolisoita, jättäessään tuuliajolle alkoholisoituneen perheenisän, jolloin kierre on valmis. Luonnevikaisia mahtuu joukkoonkin, joten Merihuisku, älä sure asioita joille et mitään mahda, paitsi jos kohdallesi osuu apua tarvitseva, tai jos haluat antaa tukesi esim Nuorten Miesten Kristillistilliselle Yhdistykselle, tai Ensi kotiin synnyttäneille äideille.

Millä muulla tavoin pystyisi käihminen auttamaan? Aikanaan hoidin 5 v. kunnallisena vanhusten kotiavustajana alkoholsoitunutta vanhaa miestä, jonka ajatusmaailmaa opin kunnioittamaankin, tajutessani olosuhteiden/sodankin vaikutuksen ihmiskohtaloihin! Pidin tuosta hienotunteisesta miehestä todella paljon pajon.

Toimiiko tämä kaikilla paikkakunnilla.

"Jokaisella 75 vuotta täyttäneellä kaupunkilaisella on lakisääteinen oikeus palvelutarpeen arviointiin."

http://www.helsinginseutu.fi/hki/HS/Selkosivut/Selkosivut/Apua arjessa/Asuminen/Vanhusten palvelutarpeen arviointi

Meillä täällä maaseudun kirkonkylässä, terveydenhoitaja kävi
75V täytettyäni ja kertoi kartoitetaan . Hän kertoi kaikki 75v läpikäydään, tarvitseeko kuka apua-aikaa oli varattu1½tuntia.
Juttelimme kaikenlaisisista,myös henkilökohtaisiinkin asioiden paneutumista. Esm: mitä apua kuuluu saada tämän ikäiset,
joten minunkin kohdalle tarvittiin ja sain hyödykkeitä.
Suolisto-sairauteeni liittyvää.taloudellisesti aivan mahtava apu.
Kerrottuamme selvisi mukavasti kaikki, että pärjäilen kotona ilman apuja,kun on mieskin vierellä elämässä.
Hän onkin paremmassa kunnossa,jaksoi suurimman osan marjoistakin kerätä.. Olisi vaan kesä ainainen....

Kotona kävi,tuli kirje ensin milloin tulee ja oli kellon aika,joten
selkeää oli.

Hyvää palvelua Kontiolahdella.

Samoin täällä eteläsuomessa, täällä kartoitettiin mitä kaikkea vielä pystyn omatoimisesti suorittamaan.
Olin tosin itse aktiivinen,ottaessani yhteyttä kunnan sosiaalityöntekijöihin.
Kotiin sieltä tultiin, kahvittelimme kivassa ilmapiirissä, ja kaikki mahdollisuudet sain A-4 paperille printattuna, ystäväpalveluita myöten.
Toistaiseksi en ole tarvinnut ( lääkärintodistusta vaaditaan) kuin kuljetuskustannuksiin apua, mutta tuntuu hyvältä tiedostaa asuinkunnallani olevan valmiuksia jatkossakin.

Meillä on täällä sellainen Vertais kahvio, missä käymme työttömät ja eläkeläiset rupattelemassa.
Yksi kunnan työn tekijä työllistetty kahvia keittämään ja pullaa paistamaan...

Nurmijärvelläkin toimii työpaja, missä osallistujat työttömät 3 x viikossa kutovat ja työskentelevät, saaden päivärahaakin 7 € Jos oikein summan muistan, alle 10 € kuitenkin. Sosiaalialan edustaja käy ajoittain katsastamassa, jonka puoleen voi kääntyä ongelmissa, joissa tarvitseva voi saada lisätukea. Vaikeusasteesta tietenkin riippuen.
Hyvin on minusta järjestetty maassamme avuntarvitsijoiden asiat, epäkiitollista on valittaa, jos ei suoraan suuhun kaikki lennä.

Nyt sitten kuuntelemme hyviä lauseita.----------------



http://www.youtube.com/watch?v=VVeq3Wyq0GI



Lempi lauluni..

vanhukset unohdetaan omaan yksinäisyyteen siinä syy itsemurhiin,






alotuksesi
oli jo 60 siellä on paljon komentoitu asiaa,
asia on ajankohtainen ja hyvin polttava monen kohdalla,

Luulen jossakin määrin ymmärtäväni kyseisiä ikäreitä.

Omalla kohdallani rappeutumisen inhoaminen on johtaanut lievään itsetuhoiseen käyyttäytymiseen.
Elän mielestäni joka suhteessa täysipainoista elämää ja teen voitavani sen laadun mahdollisimman hiljaiseksi heikkenemiseksi mutta juuri siinä on riskinsä.

Syöpäkuvausten yhteydessä todettiin vatsavaltimoni laajentuneen 5mm:n päähän leikkausrajasta.
Kontrollikuvauksen tulkinnut lääkäri varoitteli kaikesta fyysisestä ponnistelusta sanoen, etten ehdi leikkauspöydälle jos suoni ratkeaa.
Isälläni se repesi 62-vuotisena lumitöiden oheistuotteena.

Pari viikkoa varoin mutta sitten laitoin asiat entiseen tärkeysjärjestykseen.
Laatu ennen kaikkea. Kestoa ajattelematta.
Ins Allah vai miten ne sanovat?

Nuo aorttapullistumat lienevät synnynnäisiä. Ainakin nuoremman veljen tapauksessa patologi mainitsi tuon sanan. Korkea verenpaine ja ponnistelu voivat aiheuttaan aortan repeämisen.

Hyvää elämässä on näin mukava loppukesän lenseänsorttinen päivä. Nuoret ihmiset kävelivät t-paidassa. Minulla pusero päälläkään ei ollut liikaa.

Jos olisin tosikko -- olisin jo aikoja masentunut . Täälä esm -- minua pidetään ihmisenä joka ei kuulu joukkoon -- Joku aina huomauttaa kun asun ulkomailla --että en ole sopiva tänne .Näihin " juttuihin
Kyllä pysynkin täälä ei nyt enään tarvitse pelätä, että lähden sinne ,niinkun suunnittelin ---sitten kun minua ei enään tarvita täälä . näin se elämä vaan heittelee -- ja onneksi olen kotiutunut -- vaikka sinne Suomeen aina on ikävä.

Kolme tärkeää ja tavoiteltavaa seikkaa elämässä ovat terveys, seksi ja rikkaus. Useimmathan onneksi saavat niitä kaikkia hankituiksi. Eihän niiistä kukaan mielellään luopuisi.

oletko sinä numerosarja sefu, heikot on eväät?

Näytät olevan, kuiva näsäviisas

Et taida kuulua tänne iältäsi minulle tärkeitä ovat terveys, ystävät ja jokapäiväinen leipä.

Kuinka voit sanoa jollekin ettei kuulu tänne?
Tämä 70 plus on yksi palsta muiden joukossa, eikä estä minkään ikäisiä tulemasta,
olisi kyllä parempi että olisi kaiken ikäisiä.
Täällä isännöi jotkut erikoisluonteet voimakkaana ja yötä päivää tulee sivulle tekstiä, sitä mitäänsanomatonta.
Ja joku sefu pimeenä yrittää ohjata omien mieltymyksien mukaan.

Jokainen on omanonnesa seppä,eikös jossain mainita niin..
Sitä ei oikein tahdo uskoa,kyllä se ohjailee maailman meininki.
Terveyttä,jos on eihän pitkästy jaksaa monenlaista tehdä ja näpertää.
Muutamien harrastusten kiinnostus,kun maksaa ei kaikilla ole varaa. Tätyy tyytyä yksitoikkoiseen juoksu -kävely harrastukseen.
Kuultuani eräältä käsityö intoilijalta,kun tarvikkeet maksaa.
Mielikuvitus lentämään ja etsimään ilmaisia harrastuksia
keksimään.

Minun harrastus no 1 on metsä kaikkine hienoine tarjouksine, tarkoituksella en lähde marjaan tai sieneen, mukana kuitenkin varalta kori ja pussi jos sattuu niin että siellä onkin jotain saalista.
Usein on myös evästä se kuuluu asiaan missään ei voi unohtaa terveyttään vai sanoisinko sairautta, pienet voileivät ja termosmuki kahvia.
Luontoa seuraten välillä pysähdellen ja kuunnellen joskus kun vilkaisee maahan voi yllättyä, edessä on jotain satoa kerättäväksi.
Pehmeällä metsän polulla on miellyttävä askeltaa.

Nyt on jo äänet paljon hiljentyneet kesästä linnut ovat muuttaneet lämpimimmille maille, ennen tämän kuun puoliväliä oli monessa paikkaa langoilla suuria lintuparvia, enimmäkseen kai pääskyjä.
Entisaikaan kun oli puhelinlankoja huomasi paremmin muuttoilmiön, nyt vain pitää mennä melkein ohi Hanko - Porvoo tien että sähkölangat löytyy.

Missähän lopulta linnut kerääntyvät kun sähkölangat vahinkojen estämiseksi upotetaan maahan?

Linnut hiljentää reviirilaulujaan kun poikasten ruokkiminen alkaa. Jotkut lajit pesivät ainakin kahden poikueen verran, rastaat ainakin.
Eikös ne ensimmäiset kahlaajat aloita jo muuttonsa kohta juhannuksen jälkeen. En tiedä kumpi sukupuoli niistä jättää poikasten huollon siipalle

Eläkeläisen elo on ihanaa, kun voi harrastaa päätoimisesti. Ei ole kauankaan, kun 10-vuotiaan tyttärentyttären ystäväkirjaan kirjoitin harrastuksikseni : mummoilu, koirailu, metsäily , puutarhailu, veneily, asuntoautoilu. Käsitöitäkin jonkin verran teen, mutta mieluummin otan kirjan käteen. Kohta alkaa taas syksyn harrastuspiirit, käyn zumbassa ja kuorossa viikoittain, joka kuukausi tapaan entisiä kollegoita. En kävelyä pidä missään tapauksessa yksitoikkoisena, onhan niin upeita ympäristöjä lähelläkin kävelyreiteiksi, näyttämö vaihtuu vuodenaikojen ja sään mukaan. Mutta enhän toki yksin voisi kaikkia harrastuksia edes ylläpitää, ja terveyssyistäkin voi joutua luopumaan jostakin.

Lintujen muuttokokoontumisia on jo näkynyt, niille harvoille langoille mitä täälläpäinkin enää on . Venesatamassa viihtyvät pääskyset koko kesän, suihkivat hyönteisiä nappaamassa veden yllä, lepäilevät laitureilla, purjeveneiden takiloissa ja mantookeilla. Kanadanhanhet jo harjoittelevat pienemmissä auroissa, kokoontuvat sitten kuten kurjet suuriksi äänekkäiksi lentolaivueiksi. Talojen kattojen harjoilla näkee pitkät rivit ryhmääntyneitä, samoin telkkarin antenneissa , puitten latvuksissa ja aidoilla .

Aamun metsäkävelyllä löysin jo hiukan kanttarelleja, saa yhden kastikkeen, polulla tuli vastaan herkkutatteja muutaman löytänyt. Leikilläni olen puhunut, että opetan koiran etsimään kanttarelleja, sehän on ihan mahdollista. Mustikat ovat saaneet kokoa sateista, mutta myös hiukan vetisen maun. Veimme metsänomistajan luvalla muutaman muovikassillisen omenia peuroille, ja hyvin ovat entisetkin tehneetkin kauppansa. Silloin tällöin ne näyttäytyvät , suloisia kuin satukirjan bambit. Täällä on aika tavallista, että peurat tulevat pihoihin omenilla herkuttelemaan. Onhan noita tänä vuonna melkein kaikilla täällä yli oma tarpeen.

Tuoksuvin omenasouviterveisin !

Omissa käsissä se on paljolti elämä.
Mitä se auttaa minua jos tänne valitan ja huudan apua mustan nikin takana, eikä se auta rekattukaan nikki, ei auta huutoon kukaan kun ei tiedä osoitetta ei puhelimen numeroa.
Jos on hätä, ei edes viestejä pysty lukemaan välttämättä. saati niihin vastamaan.

Todella ahdistunut ihminen ei uskalla huutaa apua. Hän lukkiutuu henkisesti ja fyysisesti, pitää puhelimen kiinni ja ovet lukossa!
Älkääkä luulko että puhun tietämättä asioista, monta asiaa on koettu ja kohdattu.

Jokainen saa apua kun uskaltaa sitä oikeaan aikaan hakea ja etsiä!
Moni ei halua kenenkään puuttuvan elämäänsä, mutta monta kertaa olisikin syytä pakottaa sellainen henkilö tutkimuksiin ja henkinen tila on arvioitava siltä kannnalta kykeneekö hän vastaamaan omista asioistansa, vai onko päätöksen tekeminen pakko ottaa hoitohenkilökunnan haltuun.
Verensiirroista en tiedä joko ne nykyisin tehdään, vaikka henkilö uskonsa, tai muun syyn takia ei niitä itse salli.

Pakkohoito on joskus välttämätöntä, muutoin sitä ei voi hyväksyä jos ihmisellä kaikki aistit toimivat ja aivotoiminta on normaali tai ainakin sitä lähellä.

Minä otan elämäni haltuun ja lähden Kuntosalille ja uimaan.
Vielä kykenen päättämään mitä teen ja mitä jätän tekemättä, mutta jos kotini alkaa muistuttaa enemmän kaatopaikkaa kuin kotia, silloin olis hyvä kun joku veisi minut hoitoon.

Voi Olga kun uskalsit sanoa sen mitä olen joskus täälä myös kirjoitellut .
Onhan sairauksia jotka vaivaa ihmistä jo lapsesta saakka , mutta hänkin on onnellinen , saanut hyvän hoidon ja pärjää siinä kun terveemmätkin .
Mutta itsestäni kirjoittelen koska nyt huomaan kuinka on ollut hyvä että olen jo nuoresta pitänyt hyvistä elämän ohjeista kiinni . On luovuttava jostain -- jos haluaa jotain -- . en mennyt jatkoille mikä kavereitani ihmetytti . Juotiin ja poltettiin tupakkaa , sisätiloissa .
Elämän tavoilla on kauaskantoiset seuraukset -- Niin että kyllä se ihminen on oman Onnensa seppä ---minun mielestäni

Surkeita vanhuksia on paljon minun iässäni , jos alistuu ,eikä jaksa hakea apua , toivon että saan omaisilta sen huomion joka olis tarpeen kun tulen itse avuttomaksi .
On koitettava pitää hyvät välit heihin . Vielä menee ihan kivasti . Ja lähellä olen
heitä , aikoinani osasin pikkusen ajatella että kyllä minäkin "voin" tulla vanhaksi ja tarvitsen apua.

Anteeksi kukkahame jos astuin liepeillesi, saat olla rauhassa.

Poistujalle. Oletko josksu uskaltautunut kukkahameen omasta aiheesta tekemään alotuksen, kun nyt meinaat poisua. Älä ihmessä, anna olla omassa arvossaan.

Lauantaipäivässä on perinteisesti jotain perinteistä letkeyttä. Voisi jopa olla, että vapaa-ajan henki "leijuu ilmassa".
Ennen oli ennen. lauantainakin. Ei ollut tietokonetta vielä. Vanhan pihasaunan lämmitys oli mieleistä puuhaa.
Yleradio 1 tietenkin sarjakuunnelma knalli ja sateen varjo, kirjoittanut Edvard Taylor. Teemathan olivat aika soopaa, mutta Kauko Helovirta ja mikä Pekka se nyt oli olivat mainio hölmöilijä pari.

Tänään tein pienen loton verkossa. Yleensä saan sanoa hei hei niille sijoituksille.