palaavat takaisin sanatkin - ikäänkuin talven edestä väistyvä luonto jättäisi sielulle enemmän tilaa vai ovatko ne vain kypsyneet salaa kesän valossa ja punastuneet?
Ajattelen sinua, Thetiksen poika. Ajattelen kuin virta, jonka maankuori kätkee ja joka etsii mertaan.
Ajattelen sinua, Thetiksen poika. Ajattelen kuin virta, jonka maankuori kätkee ja joka etsii mertaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
aikaa, odottaa omaa hetkeään. Kastaa itsensä pyhään veteen, olematta kuitenkaan täysin haavoittumattomia. Tiedätkö heikon kodan?
Yhden tarun mukaan se lienee kantapää, mutta en tiedä todellisen hänen heikkoa kohtaansa.
Sanojen heikko kohta? Se lienee tämä palsta. Lehahtavat kuin lintuparvi kaupungin ylle ja kaikki voivat niitä katsoa, kaikki voivat ne nähdä ja omiakin.
tarun lumoa, vain niille jotka sen ymmärtävät. Kaikki näkevät jos kiireiltään ehtivät, eri näköisiä - kokoisia. Miksi ne siellä lentävät, ainahan ne ennenkin, siis näkeekö?
Mitä sanat täällä tekevät? Lievittävät hetken ikävää ja antavat kaipauksen ensibalsamin, ensimmäisen ripin, ja sanat ovat kuin parvi lintuja, joiden muodon kaikki havaitsevat, mutta vain harvat tunnistavat.
joskus sanojen, laskeutua kuin lintuparvi hetkeksi, havahtuen taas lentoon kuin säikähtäisi jotain. Tulee takaisin kuin mitää ei olisi tapahtunut, silti varuillaan. Joku vaanii aina jossain, missä se rauhan pesä?
Sen kaivatun taskussa, paperinpalalla tai lujasti kansien välissä.
joskus kuin leikkiä. Kirkonrotta kotona kirjan kannet kiinni, kuka on silloin turvassa?
Koskaan ei ole turvassa. Elämässä on aina vaarassa. Vaarassa rakastua, vaarassa kuolla, vaarassa hävitä, vaarassa menestyä ja onnistua.
https://www.youtube.com/watch?v=UxXsWrn_u10
Hieno kappale. Sointuu aamukahvin kanssa, mutta hiukan julmat sanat. Vaatii palanpainikkeeksi tämän:
http://youtu.be/7g4L47kEcS0
"just a man" heh heh
https://www.youtube.com/watch?v=iuHYXNX3MSY
elämän parasta, joskus vaarassa kadota, pitkää odotusta, hyviä hetkiä, päivänselväiä tuttuja arkea, turvassa pahalta maailmalta kun niin haluaa. Kun niin haluaa, vai mitä?
Toisaalta on joskus ihanaa seistä reunalla, vietellä itseään ajatuksella hyppäyksestä tuntemattomaan, joten kyllä - turvassa kun haluaa, vaarassa kun haluaa, mutta tunteet asettavat ne panokset, pelaavat omilla säännöillään ja joskus se mikä on elämässä rakkainta on myös pelottavinta.
simmut kiinni ja antaudu.
joskus pelottavan lähellä. Saapuu, melkein sauttaa, kiinni ei uskalla ottaa, sinne se taas katosi. Toivoiko sitä kun niin pelotti, tohtiiko edes itselle tunnustaa?
Tämä keskustelu lienee ikuinen. Siksipä viimeiseksi muistutukseksi meille kaikille:
http://youtu.be/2nm4xv3firw
ikuista, nämä palstat eivät ole ratkaisuja varten. Uskon, että harva löytää täältä pysyvää ratkaisua. Samantapaiseta asiat jatkavat kulkuaan, niin kai se on aina ollut.
Kun omat sanat loppuvat, valmmista sanoituksita lisää, onko joskus ollut toisin?
https://www.youtube.com/watch?v=2NtDQtnQ8VQ
vittu mä pierasen sun sieraimees