Tunteita.

CrimsonLove kirjoitti:

En ymmärrä kuuluuko tämä kaikki masennukseen, koska usein mietin että voiko ihminen tuntea näin tai että mistä tämä pohjautuu niin suureksi, että se peittää minun identiteettini sekä merkittävät sosiaaliset perhe, suku ja ystävyyssuhteet alleen. Kun en tiedä enään kuka olen. Enpä usko, että ainakaan se ihminen ketä käy baareissa ja juo itsensä pelti kiinni. Kun kuvittelin olevani aikuinen, olen 19-vuotias nainen joka menetti tunne-elämänsä koska tapasi väärän ihmisen ja lähti hänen kelkkaansa. Tämä on hämmentävää. En ole mennyt kouluun varmaan viikkoon tekemään lisäopintojen suoritusta, koska tuntuu että olen jumissa näissä helvetillisissä maisemissa. Siellä on menneisyyden ihmisiä, ketä ei kiinnosta katsoa silmiin. Ei kiinnosta mennä sinne tuomittavaksi kun itse tiedän virheeni. Menen seuraavalla viikolla sitten. Enkä siis ole ollut koko viikkoa putkeen pois. Haluaisin vain töihin, mikä ei hoidu ennen koulun suoritusta. Haluaisin niin paljon muutakin, mutta tuntuu että palaan takaisin samaan pisteeseen. Tunnen itseni täysin arvottomaksi sekä turhaksi ihmiseksi, joka elää täällä koska on pakko. On pakko olla muiden hyväksikäytettävä tai vihamies. En edes tiedä, mitä pohjaa noilla kaikilla tuntemuksillani on... Aivan varma kuitenkin on, että koetan paeta, mutta paollani vain pahennan asioita. Tuntuu kuin ei voisi tietyissä tilanteissa jäädä hetkeen vaan pitäisi lentää. Onko samanlaisia tunteita?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä