Moi
olen 21 vuotias mies Pohjois-Suomesta.
Haluaisin kertoa sinulle nuoruudestani.
Vietin nuoruuteni oikein onnellisesti välittävässä perheessä, ja ystävien kesken.
7. luokan alussa kuumottelin vitusti, koska ala-asteen jälkeen oli iso muutos luvassa.
Lukukauden alussa tuli samaan kouluun monia tuttuja, sekä ystäviä että vihamiehiä.
7luokka meni aivan mukavasti kavereita oli koulussa ja vapaa-ajalla, ajeltiin mopoilla, polteltiin lähikaupasta pöllittyä tupakkia ja juotiin ensimmäisiä kännejä.
Lukukauden lopussa oli keskiarvo 7,5.
8 luokka. Tänä aikana tapahtui jotain muutoksia, alkoholin käyttö lisääntyi ja tupakkia polteltiin jo aivan vakituisesti.
oppituntien ns.Kinosti vitusti vaihe, salatupakointi välitunneilla ja muutenkin yleinen häiriköinti ja käytös oli aivan perseestä.
Jälki-istunnossa istuttiin lukukauden aikana 14 kertaa.
Lukukauden lopussa keskiarvo oli 5,8
9 Luokka
Alkoholi ja nikotiini oli jo aivan arkipäiväistä.
Alkoi imppausbuumi, mitä onneksi kesti vain muutama viikko(olis voinu käydä jollekki oikeasti pahasti, tajuttiin lopettaa ajoissa). Jouduin koulukiusaamisen uhriksi jossain vaiheessa, mutta pieksin kerran koulun jälkeen yhden niistä kiusaajista niin pahasti, ettei enään minua kiusattu. Näillä eväillä taistelin loppuun asti, ja keskiarvo oli 6,5, mikä oli toki parempi, kuin 8 lk. toikkarissa.
Pääsin varmaan säälistä kesäloman jälkeen kokkikouluun, johon myös suhtauduin erittäin positiivisesti. Jotkut kaverit vittuili, jotka ei päässeet amikseen, kun ei tarvinnu aamulla herätä, vaan saa olla päissään ja polttaa kukkaa minkä kerkeää. Minä ignorasin nämä kuitit täysin, ja jatkoin opiskelua, kunnes tapahtui jotain käsittämätöntä: Paras ystäväni kuoli sekavissa olosuhteissa(tod. näk. Itsemurha). minun elämältä putosi pohja pois heti, mutta selvisin siitä perheen ja ystävien avulla.
Kävin koulun loppuun, ja valmistuin kokiksi.
Koulun jälkeen oli aika lähteä armeijaan.
Vitutti enimmäkseen koko ajasta olla intissä, mutta en kadu hetkeäkään!
kotiuduttuani puolen vuoden jälkeen tyytyväisenä tykkimiehenä.
Armeijan jälkeen minulta kuoli vielä 2 kaveria lisää(Vitun huumeiden käyttö!!!)
Olin työttömänä kotona, ja alkoi se vitullinen ryyppääminen, koska ei ollu vaan muuta tekemistä, ja ystävien kohtuuton kohtalo kävi liian suureksi palaksi minulle.
Ystävän kanssa juotiin pitkin viikkoa, ja joskus heräsin putkasta joskus omasta sängystä.
Tällä aikana meni niin lujaa, että joskus -30 pakkasellakin vedettiin aivan persekännit ulkona, ja nukuttiin milloin laavulla ja milloin jossaki pyörävarastossa.
Oli muuten semmosta aikaa, ettei voi kun kiittää luojaa, ettei henki lähtenyt niilä reissuilla.
Mutta tänäpäivänä Juon edelleen kohtuullisen paljon, mutten enään liikaa, vaan aion aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä, ja jatkaa kohti uusia
, ja ehkä entistäkin parempia tuulia!
PS:
Huomasin, ettei tässä kerrottu juuri minun yksinäisyydestä, antakaa armoa, olen ottanut muutaman oluen, mutta minun yksinäisyys alkoi heti, kun oli kaikkiaan 3 ystävää kuollut
olen 21 vuotias mies Pohjois-Suomesta.
Haluaisin kertoa sinulle nuoruudestani.
Vietin nuoruuteni oikein onnellisesti välittävässä perheessä, ja ystävien kesken.
7. luokan alussa kuumottelin vitusti, koska ala-asteen jälkeen oli iso muutos luvassa.
Lukukauden alussa tuli samaan kouluun monia tuttuja, sekä ystäviä että vihamiehiä.
7luokka meni aivan mukavasti kavereita oli koulussa ja vapaa-ajalla, ajeltiin mopoilla, polteltiin lähikaupasta pöllittyä tupakkia ja juotiin ensimmäisiä kännejä.
Lukukauden lopussa oli keskiarvo 7,5.
8 luokka. Tänä aikana tapahtui jotain muutoksia, alkoholin käyttö lisääntyi ja tupakkia polteltiin jo aivan vakituisesti.
oppituntien ns.Kinosti vitusti vaihe, salatupakointi välitunneilla ja muutenkin yleinen häiriköinti ja käytös oli aivan perseestä.
Jälki-istunnossa istuttiin lukukauden aikana 14 kertaa.
Lukukauden lopussa keskiarvo oli 5,8
9 Luokka
Alkoholi ja nikotiini oli jo aivan arkipäiväistä.
Alkoi imppausbuumi, mitä onneksi kesti vain muutama viikko(olis voinu käydä jollekki oikeasti pahasti, tajuttiin lopettaa ajoissa). Jouduin koulukiusaamisen uhriksi jossain vaiheessa, mutta pieksin kerran koulun jälkeen yhden niistä kiusaajista niin pahasti, ettei enään minua kiusattu. Näillä eväillä taistelin loppuun asti, ja keskiarvo oli 6,5, mikä oli toki parempi, kuin 8 lk. toikkarissa.
Pääsin varmaan säälistä kesäloman jälkeen kokkikouluun, johon myös suhtauduin erittäin positiivisesti. Jotkut kaverit vittuili, jotka ei päässeet amikseen, kun ei tarvinnu aamulla herätä, vaan saa olla päissään ja polttaa kukkaa minkä kerkeää. Minä ignorasin nämä kuitit täysin, ja jatkoin opiskelua, kunnes tapahtui jotain käsittämätöntä: Paras ystäväni kuoli sekavissa olosuhteissa(tod. näk. Itsemurha). minun elämältä putosi pohja pois heti, mutta selvisin siitä perheen ja ystävien avulla.
Kävin koulun loppuun, ja valmistuin kokiksi.
Koulun jälkeen oli aika lähteä armeijaan.
Vitutti enimmäkseen koko ajasta olla intissä, mutta en kadu hetkeäkään!
kotiuduttuani puolen vuoden jälkeen tyytyväisenä tykkimiehenä.
Armeijan jälkeen minulta kuoli vielä 2 kaveria lisää(Vitun huumeiden käyttö!!!)
Olin työttömänä kotona, ja alkoi se vitullinen ryyppääminen, koska ei ollu vaan muuta tekemistä, ja ystävien kohtuuton kohtalo kävi liian suureksi palaksi minulle.
Ystävän kanssa juotiin pitkin viikkoa, ja joskus heräsin putkasta joskus omasta sängystä.
Tällä aikana meni niin lujaa, että joskus -30 pakkasellakin vedettiin aivan persekännit ulkona, ja nukuttiin milloin laavulla ja milloin jossaki pyörävarastossa.
Oli muuten semmosta aikaa, ettei voi kun kiittää luojaa, ettei henki lähtenyt niilä reissuilla.
Mutta tänäpäivänä Juon edelleen kohtuullisen paljon, mutten enään liikaa, vaan aion aloittaa elämäni puhtaalta pöydältä, ja jatkaa kohti uusia
, ja ehkä entistäkin parempia tuulia!
PS:
Huomasin, ettei tässä kerrottu juuri minun yksinäisyydestä, antakaa armoa, olen ottanut muutaman oluen, mutta minun yksinäisyys alkoi heti, kun oli kaikkiaan 3 ystävää kuollut
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos tosta jatkuu sun elämä niin olet vähän päälle parikymppinen ja koko elämä edessä. Etköhän sä vielä löydä lisää kavereita, aika monella tuntuu olevan toi ryyppäämis harrastus. Itse oon raitis joten mulle ei tule edes sitä kautta.
Ai, sanoitki tos alus et olit 21, eli joh sulla on ihan kaikki vielä edessäpäin jaksamisia vaan.
Eiköhän tässä eteenpäin rimpuilla kaikesta huolimatta.
Heti tuntuu paremmalta, kun sai jakaa tämän asian kanssanne!