Ensi viikon keskiviikkona on päivä, jolloin kaksi vuotta sitten tapasin sinut ensimmäistä kertaa. Heti tuolloin tunsin vetovoimaa Sinua kohtaan, eikä se ole mihinkään muuttunut. Nytkin mietin mitä teet, missä olet, ja koen ikävää ja tuskaa siitä etten Sinun saa olla.
Asetin itseni täydellisesti tuleen takiasi (ensimmäistä kertaa elämässä), sillä tiesin ensimmäisestä hetkestä lähtien sielunkumppanuuteni. Tämä on jotain sellaista, mitä rationaalisena ihmisenä ei aluksi ymmärrä, ja vaikeahan se on uskoa. Sinä ja minä olemme kummatkin saaneet teknisen koulutuksen ja toimimme "teoreettisissä" työtehtävissä. Voi olla, että ehkä itsekin olet nyt miettinyt mahdollista sielunkumppanuuttamme.
En tiedä miksi olet lomani jälkeen käyttäytynyt siten miten olen sen kokenut. Toissapäivänä teit jotain, mikä helpotti oloani. Kiitos siitä, sydämessäni tuntui lämmin pilkahdus. On vaikea olla niin lähelläsi, mutta niin kaukana kuin tahdoit. Yritän kyllä sitä, mutta yritykseni taitavat kerta toisensa jälkeen kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Todennäköisesti ainoa keino itselläni on alkaa sinua välttelemään ja muuttamaan olosuhteita omalta osaltani.
Rakastan sinua, tulet olemaan aina sydämessäni ja sielussani.
Tämä kirjoitus on surullinen ja toivon, ettei tähän mitään ikävyyksiä kommentoitaisi. Menee J:lle (m) surulliselta naiselta.
Asetin itseni täydellisesti tuleen takiasi (ensimmäistä kertaa elämässä), sillä tiesin ensimmäisestä hetkestä lähtien sielunkumppanuuteni. Tämä on jotain sellaista, mitä rationaalisena ihmisenä ei aluksi ymmärrä, ja vaikeahan se on uskoa. Sinä ja minä olemme kummatkin saaneet teknisen koulutuksen ja toimimme "teoreettisissä" työtehtävissä. Voi olla, että ehkä itsekin olet nyt miettinyt mahdollista sielunkumppanuuttamme.
En tiedä miksi olet lomani jälkeen käyttäytynyt siten miten olen sen kokenut. Toissapäivänä teit jotain, mikä helpotti oloani. Kiitos siitä, sydämessäni tuntui lämmin pilkahdus. On vaikea olla niin lähelläsi, mutta niin kaukana kuin tahdoit. Yritän kyllä sitä, mutta yritykseni taitavat kerta toisensa jälkeen kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Todennäköisesti ainoa keino itselläni on alkaa sinua välttelemään ja muuttamaan olosuhteita omalta osaltani.
Rakastan sinua, tulet olemaan aina sydämessäni ja sielussani.
Tämä kirjoitus on surullinen ja toivon, ettei tähän mitään ikävyyksiä kommentoitaisi. Menee J:lle (m) surulliselta naiselta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
I feel your pain, sister. En onneksi näe miestä enää missään, jospa tämä joskus menee ohi.
No, toivottavasti tämä joskus menee ohi :( ..., epäilen kyllä omalla kohdallani sitä. Ehkä tuo näkemättömyys auttaa asiaan vähän ja ehkä muisto kultaa tunteet tai jotain sellaista... Tsemppiä sinulle.
Kuin myös sinulle tsemppiä! Ajattele niin, että järki sai kerrankin väistyä tunteen tieltä. Että olet etuoikeutettu, kun olet saanut tuntea noin. Ja toisaalta myös kääntää se tunne voimaksi, katkeroituminen on hanurista. Mulla on niin kiireinen elämä, että toivon mukaan joku aamu herään ja ihmettelen, että mihin se ikävä on hävinnyt. Mutta vielä uin syvissä vesissä ikäväni kanssa...
Kiitos kaunis, hyviä ohjeita.
Katkera en tule olemaan koskaan, ja itsekin olen normaalisti melko kiireinen, mutta tunne ei vain väisty. Tuntuu niin väärältä tämä tilanne, mutta minkäs teet.
Pelkkä tunteista kirjoittaminenkin tänne näköjään vähän auttaa. :) Joskus pysähtyminen ja pohtiminen syvissä vesissä kannattaa kyllä.
Kiireiseen elämään on helppo paeta tunteita ja osa ei osaa/halua olla yksikseen koska pelkää omia tunteita ja ajatuksia. Mutta kun kiire hellittää ja on aikaa pysähtyä niin tunteet ja ikävä iskee päälle. Kannattaisko tehdä jotain vai kannattaako paeta? Jälleen yksi valintakysymys ja elämänarvoista kiinni.
vaikee on pihkassa olla, sen tiedän oikein hyvin itsekin.
Kuulostaa jotenkin tutulta..muttei mulle kuitenkaan.
Ikävä
No, en tiedä miksi ei olisi sinulle, mutta varmalta tunnut. Ainakin huomasin hänet chatissa onlinena. :( Ei mene päivääkään etten häntä ajattelisi...
Samaa vikaa täällä. Ollut vaan kauhea kesä :( varsinkin viimeinen kuukausi. En ole ollut chatissa (;
Tule halimaan.
Saisit ehkä. Yhden halin.
ahahahahaaaaa...
Sielunkumppani. Nyt Hänet kohtasin. Oo mikä mies, niin tuttu, niin syvällinen, niin lempeä. Hänenlaistaanko olenkin aina kaivannut. Kuuntele sydäntäsi, kuuntele tunteitasi jne..
No joo, onhan tässä kahdessa vuodessa oppinut sen, että järki on pidettävä ykkösenä ja että sydämeen ei voi ketään kertarysäyksellä päästää. Tarvitaan aikaa, aikaa, aikaa, että tuntee ihmisen ja kannattaako hänet elämäänsä päästää.
Itseasiassa aika hyvin kiteytetty. Etenkin jos on kyse muistakin ihmisistä kuin vain itsestä. Ei voi vain ajatella tunteella (muuta kuin salaa haaveissa). Eikös sitä sanota, että ihastuminen kestää kaksi vuotta, se aika on kohta lusittu...päästään koko porukka avohoitoon. ;)