Taas se nostaa päätään nimittäin masennus.....
Olen jo monta vuotta kärsinyt ahdistuneisuudesta ja siitä johtuvasta masennuksesta. Mulla on takana tuttu tarina. Paska lapsuus päihdeongelmainen ja mielenterveysongelmainen äiti, jonkin asteista koulukiusaamista jne.... Nyt aikuisena normaalit asiat ahdistavat ja niistä suurin on ollut työelämä. Mulla on jo lapsesta saakka ollut se etten halua perhettä johtuneeko siitä että oma lapsuus oli ihan syvältä. Olen aina vain halunnut uran ja lemmikeitä. Mutta rakenna siinä sitten uraa kun ei uskalla mennä mihinkään töihin. Olen tosiaan tämän työpelon takia opiskellut sitä sun tätä, ja kaikki on aina päättynyt työharjoitteluihin. No tälläkin hetkellä opiskelen. Tykkään alasta ja se on minusta mielenkiintoista ja kivaa. Mutta se mitä se on työelämässä niin ei olekkaan enää mitenkään kivaa... vastuuta.... aikataulut... mokaamisen pelko jne.
Olen tosiaan käynyt kelan tukemassa terapiassakin päästäkseni eroon näistä peloista. Eri tahojen kanssa olen käynyt juttelemassa yhteensä jo lähes viisi vuotta.Masennus lääkkeitä syön ja tällä hetkellä myös pameja sekä unilääkkeitä.
Nyt viime keväänä ahdistus iski taas täydellä voimalla. Menin hakemaan yhteen kesätyöhän johon en sitten uskaltanutkaan mennä. Lisäksi vielä hävettää ihan sikana kun tämä työ olisi ollut yhden tutun kautta. Kyseinen työ ei olisi ollut edes vaativaa mutta en silti uskaltanut mennä. Tämä laukaisi ahdistus kierteen josta ei ole vieläkään tullut loppua vaikka asiaa on taas vaihteeksi puitu myös mielenterveyshoitajan kanssa. Mietin miten tulen tekemään edes omaa työtäni jota opiskelen jos en edes tähän hommaan pystynyt lähtemään. Lisäksi olen alkanut häpeämään omaa kouluhistoriaani kun olen vain opiskellut aina uutta mutta mistään en ole päässyt töihin. Muut ikäiseni ovat jo perheellisiä ja ovat olleet töissä jo useita vuosia.
Nytten olen ollut koko kesän vain kotona makaamassa sossun tuella. Ahdistukseen olen päivittäin ottanut opamoxia ja iltaisin unilääkkeitä. Nyt tässä parin viimeviikon aikana ahdistus on alkanut kaikota ja tilalle tullut masennus. Olen alkanut miettimään mitä järkeä enää missään. Miksi rääkkään itseäni vuosi toisensa jälkeen terapeuttien ohjeistuksella jatkamaan. Mitä väliä on enään millään. Olen kyvytön ihminen mihinkään. Nämä unelmat mitkä minulla olivat urasta ja lemmikeistä taitavat kusta molemmat. En uskalla olla töissä ja olen allergisoitunut kaikille eläimille siinä määrin etten voi niitä ikinä ottaa. Ja ahditus jonka viime keväänä koin en kestä sitä enää toista kertaa. Se oli kirjaimellisesti ihan helvettiä. Kesäksi se hiukan laantui kiitos lääkkeiden ja loman. Nyt vain tämä tyhjyys. Olen viimeisen viikon juonut joka ilta ja jättänyt syömättä. Vaikka on nälkä mua ei vaan kiinnosta syödä. Koulu alkaisi taas syysuussa mutta en tiedä kiinnostaako sinnekkään enää mennä......
Ja tosiaan en ole enää nuori vaan 26 vuotias jolla pitäisi jo olla jotain elämää......
Olen jo monta vuotta kärsinyt ahdistuneisuudesta ja siitä johtuvasta masennuksesta. Mulla on takana tuttu tarina. Paska lapsuus päihdeongelmainen ja mielenterveysongelmainen äiti, jonkin asteista koulukiusaamista jne.... Nyt aikuisena normaalit asiat ahdistavat ja niistä suurin on ollut työelämä. Mulla on jo lapsesta saakka ollut se etten halua perhettä johtuneeko siitä että oma lapsuus oli ihan syvältä. Olen aina vain halunnut uran ja lemmikeitä. Mutta rakenna siinä sitten uraa kun ei uskalla mennä mihinkään töihin. Olen tosiaan tämän työpelon takia opiskellut sitä sun tätä, ja kaikki on aina päättynyt työharjoitteluihin. No tälläkin hetkellä opiskelen. Tykkään alasta ja se on minusta mielenkiintoista ja kivaa. Mutta se mitä se on työelämässä niin ei olekkaan enää mitenkään kivaa... vastuuta.... aikataulut... mokaamisen pelko jne.
Olen tosiaan käynyt kelan tukemassa terapiassakin päästäkseni eroon näistä peloista. Eri tahojen kanssa olen käynyt juttelemassa yhteensä jo lähes viisi vuotta.Masennus lääkkeitä syön ja tällä hetkellä myös pameja sekä unilääkkeitä.
Nyt viime keväänä ahdistus iski taas täydellä voimalla. Menin hakemaan yhteen kesätyöhän johon en sitten uskaltanutkaan mennä. Lisäksi vielä hävettää ihan sikana kun tämä työ olisi ollut yhden tutun kautta. Kyseinen työ ei olisi ollut edes vaativaa mutta en silti uskaltanut mennä. Tämä laukaisi ahdistus kierteen josta ei ole vieläkään tullut loppua vaikka asiaa on taas vaihteeksi puitu myös mielenterveyshoitajan kanssa. Mietin miten tulen tekemään edes omaa työtäni jota opiskelen jos en edes tähän hommaan pystynyt lähtemään. Lisäksi olen alkanut häpeämään omaa kouluhistoriaani kun olen vain opiskellut aina uutta mutta mistään en ole päässyt töihin. Muut ikäiseni ovat jo perheellisiä ja ovat olleet töissä jo useita vuosia.
Nytten olen ollut koko kesän vain kotona makaamassa sossun tuella. Ahdistukseen olen päivittäin ottanut opamoxia ja iltaisin unilääkkeitä. Nyt tässä parin viimeviikon aikana ahdistus on alkanut kaikota ja tilalle tullut masennus. Olen alkanut miettimään mitä järkeä enää missään. Miksi rääkkään itseäni vuosi toisensa jälkeen terapeuttien ohjeistuksella jatkamaan. Mitä väliä on enään millään. Olen kyvytön ihminen mihinkään. Nämä unelmat mitkä minulla olivat urasta ja lemmikeistä taitavat kusta molemmat. En uskalla olla töissä ja olen allergisoitunut kaikille eläimille siinä määrin etten voi niitä ikinä ottaa. Ja ahditus jonka viime keväänä koin en kestä sitä enää toista kertaa. Se oli kirjaimellisesti ihan helvettiä. Kesäksi se hiukan laantui kiitos lääkkeiden ja loman. Nyt vain tämä tyhjyys. Olen viimeisen viikon juonut joka ilta ja jättänyt syömättä. Vaikka on nälkä mua ei vaan kiinnosta syödä. Koulu alkaisi taas syysuussa mutta en tiedä kiinnostaako sinnekkään enää mennä......
Ja tosiaan en ole enää nuori vaan 26 vuotias jolla pitäisi jo olla jotain elämää......
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopeta ensimmäisenä se alkoholin juominen. Ei alkoholia saa juoda joka ilta. Kun lopetat alkoholin joka iltaisen juomisen, huomaat että sinulla on jo yksin sen ansiosta parempi olo. Aloita siitä. Alkoholinkäyttö sitäpaitsi ajan mittaan pahentaa asioita, ilman että sitä pahentumista huomaa itse. Alkoholi myös sysää aivojen välittäjäaineiden huonoa tasapainoa masentuneella ihmisellä vielä huonompaan jamaan. Alkoholi on paha.
Aloittajalle: luin tuon tekstisi ja osittain samaistuin siihen. Olen nyt vaan niin väsynyt kaikkeen ettei löydy lohtusanoja saati neuvoja mutta kunhan tiedät että on muitakin samankaltaisessa tilanteessa. Koetetaan jotenkin päästä eteenpäin, avun hakeminen ensisijainen. Sen tiedän aiemmista kokemuksista.