Valkoinen Toyota toi hyvän kirjan

Empä ole vielä lukenut, mutta yleensä Skiftesvik kirjoittaa hyviä kirjoja.

Onko siis Finlandia-palkinnon saaja? Pitää tutustua.

Ostin akateemisen tarjouksesta ja sain kirjailijan signeerauksen samaan hintaan, eikös se nimppari nosta kirjan arvoa kovastikin ?
Tosi hyvä kirja joka panee jaksamaan tämänkin päivän loppuun vaikka yt painaa päälle ja terveyskin reistaa.

Aina kannattaa pyytää signeraus varsinkin nimekkäältä kirjailijalta. MInulla on montakymmentä signerattua kirjaa.

Harvinainen lukukokemus iltauniselle tämä Skiftesvikin uutuus. Tuli näetsen luettua yhtä soittoa kun en malttanut lopettaa. Jatkoa jään toivomaan.

Kaunis kirja-en osaa muuta sanoa.

On nyt aivan pakko yrittää jakaa lukemisen iloa muillekin tuli mieleen kun luin Joni Skiftesvikin uuden hienon korjan nimeltä "Valkoinen Toyota vei vaimoni". Se kirja vei minut niin mukanaan etten kuullut enkä nähnyt mitään muuta vaan luin eilen kirjan kannesta kanteen ja tänään olen jo palannut takaisin moniin kohtiin siinä kerratakseni lukuelämystä.
Näin kaunista ja humaania kirjaa en ole eläissäni lukenut. Kirja tulee nousemaan klassikoksi ja se on varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista kirjoista joita pohjoissuomalainen kirjaioija on koskaan kirjoittanut.
Toivon hartaasti että kirjailija kirjoittaa jatkoa tähän kirjaan sillä haluan kanssaelää edelleen niiden tapahtumien kanssa joita hän kuvaa. En halua paljastaa yksityiskohtia koska veisin ehkä osan lukunautinnosta muilta.

Yhtyn etelliseen ja ilmoitan näin lukeneeni kyseisen kirjan ja kovasti siitä tykänneeni mikä näin ilmoitettakoon.

Koskettava ja tunteellinen kirja jossa kuitenkin
kuplii ilo ja toivo siitä että vaikeuksista voi nousta.
Joni S on kirjoittanut toiseksi parhaan kirjansa
sen eka kirjan Puhalluskukkapojan jälkeen.

Kyllä tää on Jonin Ykkönen ei ole epäilystäkään. Tavallinen ihminen sairaalan byrokratian sisällä on arka asia soteSuomelle ja stubbeille mutta kai siitä on puhuttava - ihmiset ovat maksumiehiä ja kaipaavat muutakin kuin tohtorien munkkilatinaa.Tämä asian ylös nosto minua miellytti kun itsekin olen sen kokenut.

Oululaista osaamista.

Nauroin monta päivää Puolangan asiamieskokoukselle varsinkin siksi kun mieheni on Puolangalta ja tunnistin appiukkoni melko tarkasti tai hänen kaksoisolennon. Hyvä kirja se on.

Kirjoittaminen on kuin kädentaito, sen osaa tai ei. Piirtämistäkin voi opetella teknisin keinoin ”remprantit” ovat omalukunsa. Kun vanhana timpurina katsoo nykypäivän esim. kerrostaloasuntojen saunojenpanelointeja, nousee käsi korvalle. On hienot jiirisahat ja sähkölaserit. Tehdään tuntityönä ja silti paneelit eivät edes ole suorassa, listat ärvöttää… ja kuinka kelvottomia pöytälaatikkosepustuksia kustannetaan…

Skiftesvik ei selvitä Päätalon tapaan jokaista ”sirpintyvellä seisomistaan” Elämisen ihanuus ja kurjuus mahtuu yhteen kirjaan ja välittyy lukijalle, kuten takakannessa sanotaan, vesikalvon läpi. Kuinka eritavoin voi kirjoittaa hyvän kirjan. Turunen maalailee ja pysyy silti luettavana. Skiftesvikin tekstistä ei voi tavuakaan poistaa. Joskus toivoisi jopa hieman laveampaa. Iltalehden syntyjä, suupieliä riuhtovaa Kostamuksen kulttuuritarjontaa olisi mieluusti lukenut pidempään

Mollea Skiftesvik vetelee korville molemmin käsin. Hän tuo esiin pettelemättömän inhon ohjaajan hingusta perseenpaljastus elokuviin. Lappilaisen elämänmuodon, Maa on syntinen laulu filmatisoinnissaan, Molle kuitenkin tuo hyvin esiin. Kyllähän ”Ruttu” siinäkin pyllistelee mutta se ei ole itsetarkoitus. Ystävät, toverit elokuvakaan ei ole kotimaiseksi toivoton. Miten paljon parempi se olisi ollut jos olisi pysytty käsikirjoituksessa?
Kirjanloppu on kaunis ja silti jotenkin kylmäävä. Ollaan jaksamisen ylärajoilla.. Toivotaan Jonille myötätuulta.

Ruuneberi meni oikealle kirjailijalle ja kirjalle. Onnea Skiffe!

Miksei osteta Oulun kirjastoon enempi,saa jonottaa kuukausi tolkulla?

Hyvä kuvaus köyhän perheen pojasta jolla on lukemisen vimma. Tuttu tapaus meidän perheestäkin. Luin penskana maalaiskylän pikku kirjaston läpi.