Jännittää ja väsyttää älyttömästi kokoajan... Ei tee mieli lähte kotoo minnekkään,kun kokoajan jännittää,joinain päivinä enemmän ja joinain vähemmän... Vuos sitten vielä pystyin töissä käymään suht hyvin,nyt olen ollut n, vuoden työttömänä... Kauppaan menoakin kun miettii niin alkaa ahdistaa/jännittämään... Ehkä tää on lisääntynyt, kun tätini, ainoa läheinen sukulaiseni sai aivohalvauksen. Vanhemmat mulla on kuollu kun olin pieni 9vuotias... Täti huolehtinut minusta siitä asti, ja nyt makaa halvaantuneena, eikä oikeen tajua mitään... Aina ennen kun on jännittänyt/pelottanut, olen mennyt tätini luokse saunomaan ja viettämään aikaa... Nyt hänen kotinsa on tyhjillään,eikä ole enää ketään minne mennä rauhottumaan(ahdistaa kun miettii tälläistä)... Kai nämä asiat mua jännittää, ja nyt jännitys alkaa olla jokapäiväistä.. ssri lääkkeitä olen kokeillut,mutta ne jotenkin lamaannuttaa mut kokonaan,eikä jaksa tehdä mitään... Mitä tässä voi enää tehdä?? Haluaisin unohtaa kaikki asiat ja elää normaalia elämää...
Kokoajan jännittää
M25Wee
399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ikävä juttu tätisi tilanne ja vanhempiesi aikainen poismeno. Otan osaa!
Oletko käynyt lääkärillä/mielenterveystoimistossa juttelemassa? Olisiko tarvetta, mahdollisuutta terapiaan? Entä onko sulla ketään kavereita joiden kanssa voisit jutella tai viettää aikaa?
Ota päivä kerrallaan ja huolehdi itsestäsi mahdollisimman hyvin: syö monipuolisesti ja huolehdi kaikkien vitskujen ym. saamisesta ja yritä nukkua tarpeeksi. Ja jännittäjien ei yleensäkään kannata nauttia kahvia tai muita kofeiinia sisältäviä juomia kovinkaan paljon.
Ei montaa kaveria ole... Kaikki käyttää alkoholia ja kun ite olen lopettanut kokonaan, niin kaverikin jäänyt... 1 parempi kaveri on mitä nään Hänen kiireitten takia 1 kerran viikossa, muttei mitään kummempia... Kauanhan tuosta vanhempien kuolemasta on aikaa ja olen sitä yrittänyt unohtaa ja olla ajattelematta aina.. Mutta kai se jotenkn painaa tuolla takaraivossa...?
Onhan se sellainen tapahtuma, ettei sitä voi varmaan kokonaan unohtaa koskaan.
Mun äiti kuoli kun olin just täyttänyt 18, mutta liian aikaisin sekin. 7 v siitä aikaa nyt.