Siis lahjoitatko sä rahaa kissoille?
Tästä lauseesta alkoi riita.
Olimme joululahjaostoksilla, ja olin työntänyt ehkä euron edestä vaihtorahakolikoita Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen lippaaseen.
Ystäväni mielestä oli järjetöntä, että annoin rahaa juuri eläinsuojeluyhdistykselle, kun niin moni tärkeämpi kohde tarvitsi lahjoituksia.
Ei Hesyssä mitään vikaa ole, hän sanoi, mutta Punainen Risti kerää ruokarahaa vähävaraisille perheille. Pelastakaa lapset toivoi lahjoituksia tukiperhetyölle. Unicef auttoi köyhiä aasialaislapsia pääsemään kouluun. Lastensairaalaakin pitäisi rakentaa. Ja sitten – minä annan rahani kissoille. Kumpikaan meistä ei edes erityisemmin välitä eläimistä.
Ärsytti.
Olimme juuri käyttäneet monta satasta joululahjoihin, joita kukaan ei ihan oikeasti edes tarvitse. Mutta vasta euron lahja kissoille sai ystäväni paheksumaan.
Hän oli tietysti ihan oikeassa siinä, että tärkeämpiäkin kohteita olisi. Ja että lahjoitukseni ei ollut erityisen harkittu. En antanut euroa siksi, että tuntisin syvää myötätuntoa hylättyjä kissoja kohtaan. Oikeastaan halusin vain eroon pikkurahasta.
Silti suututti: mikä synti on auttaa vähän tai "väärää" kohdetta?
Helmikuussa Kallion seurakunta järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tempauksen, jossa ihmisiä kannustettiin majoittamaan asunnoton viikoksi tai pariksi. Kampanja sai paljon kiittävää palautetta, mutta myös parjaavia kommentteja.
"Näennäisauttamista, joka ei johda mihinkään eikä ratkaise mitään."
Tämä oli näteimmästä päästä.
"Täytyy varmaan vihdoin ja viimein erota kirkosta, eihän tuollaista voi hyväksyä millään lailla. Todella typerää sinisilmäisyyttä", kirjoitti toinen. He kommentoivat kampanjasta kertovaa uutista Helsingin Sanomien nettisivuilla.
Koska majoittajat eivät kyenneet ratkaisemaan asunnottomuusongelmaa kokonaan, heidän ei olisi siis pitänyt auttaa ollenkaan. Jostain syystä he, jotka auttoivat vähän, olivat kommentoijien mielestä huonompia, sinisilmäisempiä, typerämpiä ja säälittävämpiä kuin ne, jotka eivät auta yhtään.
Ovatko nimimerkkien takaa huutelevat ihmiset itse tehneet paljonkin asunnottomuuden ratkaisemiseksi?
Ehkä he olivat Vailla vakinaista asuntoa ry:n suurlahjoittajia tai organisoivat massiivisia kampanjoita, joilla yritetään saada poliitikot ratkaisemaan pitkäaikaisasunnottomien tilanne.
Jotenkin silti epäilen, että näin ei ole.
Tunnen kyllä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä jopa kymmeniä tunteja viikossa. Minulla on ystävä, joka lahjoittaa joka kuukausi puolet tuloistaan hyväntekeväisyyteen. He tekevät itse paljon, mutta ovat myös iloisia aina, kun joku tekee edes vähän hyvää.
Tunnen myös paljon valittajia. Kun he saavat tietää, että joku on lahjoittanut rahaa Gazan siviiliuhreille tai Venäjän ihmisoikeustyöhön, alkaa parku.
"Syyriassa on kuollut aika monta ihmistä enemmän kuin Gazassa."
"Miksi puhut Venäjästä, kun Irakissa kärsitään paljon enemmän?"
Jostain syystä en ole huomannut valittajien kampanjoivan kiihkeästi esimerkiksi Syyrian, Irakin tai Somalian ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.
Valittajilta olen oppinut, että pientä summaa ei kannata lahjoittaa, koska sillä ei ole mitään vaikutusta. Suurta summaa ei kannata lahjoittaa, koska se kuitenkin menee hyväntekeväisyysjärjestöjen ahneiden työntekijöiden palkkoihin.
Ei kannata syödä kasvisruokaa, jolla on pienempi hiilijalanjälki kuin lihalla. Se ei auta mitään, koska puoli miljardia kiinalaista ajaa kumminkin autoilla. Kiinalle ei myöskään kannata huomauttaa ympäristökatastrofista, koska se ei kuitenkaan kuuntele tällaista pikkumaata.
Yksinhuoltajia ei sovi auttaa niin kauan kuin jossain päin maailmaa nähdään nälkää, eikä opiskelijoita voi tukea, jos on jäljellä yksikin köyhä veteraani. Valittajan mielestä maailman kaikki ongelmat pitää panna suuruusjärjestykseen ja ryhtyä ratkomaan niitä isoimmasta alkaen.
Jonkun muun siis pitää, ei hänen. Valittaja itse keskittyy piehtaroimaan omassa erinomaisuudessaan ja neuvomaan, miten ei kuulu auttaa.
On oikeus ja kohtuus, että valittaja on onnettomampi kuin auttaja. Tämän todistavat lukuisat tutkimukset 1990-luvulta lähtien.
Tästä lauseesta alkoi riita.
Olimme joululahjaostoksilla, ja olin työntänyt ehkä euron edestä vaihtorahakolikoita Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen lippaaseen.
Ystäväni mielestä oli järjetöntä, että annoin rahaa juuri eläinsuojeluyhdistykselle, kun niin moni tärkeämpi kohde tarvitsi lahjoituksia.
Ei Hesyssä mitään vikaa ole, hän sanoi, mutta Punainen Risti kerää ruokarahaa vähävaraisille perheille. Pelastakaa lapset toivoi lahjoituksia tukiperhetyölle. Unicef auttoi köyhiä aasialaislapsia pääsemään kouluun. Lastensairaalaakin pitäisi rakentaa. Ja sitten – minä annan rahani kissoille. Kumpikaan meistä ei edes erityisemmin välitä eläimistä.
Ärsytti.
Olimme juuri käyttäneet monta satasta joululahjoihin, joita kukaan ei ihan oikeasti edes tarvitse. Mutta vasta euron lahja kissoille sai ystäväni paheksumaan.
Hän oli tietysti ihan oikeassa siinä, että tärkeämpiäkin kohteita olisi. Ja että lahjoitukseni ei ollut erityisen harkittu. En antanut euroa siksi, että tuntisin syvää myötätuntoa hylättyjä kissoja kohtaan. Oikeastaan halusin vain eroon pikkurahasta.
Silti suututti: mikä synti on auttaa vähän tai "väärää" kohdetta?
Helmikuussa Kallion seurakunta järjesti Toisenlainen hiihtoloma -tempauksen, jossa ihmisiä kannustettiin majoittamaan asunnoton viikoksi tai pariksi. Kampanja sai paljon kiittävää palautetta, mutta myös parjaavia kommentteja.
"Näennäisauttamista, joka ei johda mihinkään eikä ratkaise mitään."
Tämä oli näteimmästä päästä.
"Täytyy varmaan vihdoin ja viimein erota kirkosta, eihän tuollaista voi hyväksyä millään lailla. Todella typerää sinisilmäisyyttä", kirjoitti toinen. He kommentoivat kampanjasta kertovaa uutista Helsingin Sanomien nettisivuilla.
Koska majoittajat eivät kyenneet ratkaisemaan asunnottomuusongelmaa kokonaan, heidän ei olisi siis pitänyt auttaa ollenkaan. Jostain syystä he, jotka auttoivat vähän, olivat kommentoijien mielestä huonompia, sinisilmäisempiä, typerämpiä ja säälittävämpiä kuin ne, jotka eivät auta yhtään.
Ovatko nimimerkkien takaa huutelevat ihmiset itse tehneet paljonkin asunnottomuuden ratkaisemiseksi?
Ehkä he olivat Vailla vakinaista asuntoa ry:n suurlahjoittajia tai organisoivat massiivisia kampanjoita, joilla yritetään saada poliitikot ratkaisemaan pitkäaikaisasunnottomien tilanne.
Jotenkin silti epäilen, että näin ei ole.
Tunnen kyllä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä jopa kymmeniä tunteja viikossa. Minulla on ystävä, joka lahjoittaa joka kuukausi puolet tuloistaan hyväntekeväisyyteen. He tekevät itse paljon, mutta ovat myös iloisia aina, kun joku tekee edes vähän hyvää.
Tunnen myös paljon valittajia. Kun he saavat tietää, että joku on lahjoittanut rahaa Gazan siviiliuhreille tai Venäjän ihmisoikeustyöhön, alkaa parku.
"Syyriassa on kuollut aika monta ihmistä enemmän kuin Gazassa."
"Miksi puhut Venäjästä, kun Irakissa kärsitään paljon enemmän?"
Jostain syystä en ole huomannut valittajien kampanjoivan kiihkeästi esimerkiksi Syyrian, Irakin tai Somalian ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.
Valittajilta olen oppinut, että pientä summaa ei kannata lahjoittaa, koska sillä ei ole mitään vaikutusta. Suurta summaa ei kannata lahjoittaa, koska se kuitenkin menee hyväntekeväisyysjärjestöjen ahneiden työntekijöiden palkkoihin.
Ei kannata syödä kasvisruokaa, jolla on pienempi hiilijalanjälki kuin lihalla. Se ei auta mitään, koska puoli miljardia kiinalaista ajaa kumminkin autoilla. Kiinalle ei myöskään kannata huomauttaa ympäristökatastrofista, koska se ei kuitenkaan kuuntele tällaista pikkumaata.
Yksinhuoltajia ei sovi auttaa niin kauan kuin jossain päin maailmaa nähdään nälkää, eikä opiskelijoita voi tukea, jos on jäljellä yksikin köyhä veteraani. Valittajan mielestä maailman kaikki ongelmat pitää panna suuruusjärjestykseen ja ryhtyä ratkomaan niitä isoimmasta alkaen.
Jonkun muun siis pitää, ei hänen. Valittaja itse keskittyy piehtaroimaan omassa erinomaisuudessaan ja neuvomaan, miten ei kuulu auttaa.
On oikeus ja kohtuus, että valittaja on onnettomampi kuin auttaja. Tämän todistavat lukuisat tutkimukset 1990-luvulta lähtien.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.