Puhun tässä itsestäni. Olen vanhoillislestadiolainen homo, ja olen menossa kutsuntoihin.
Eikö tässä maassa olekin omantunnon- ja uskonvapaus?
Tarkottaisiko se sitä, että jos vanhoillislestadiolainen (tai miksei minkä uskonnon harjoittaja tahansa) on sattumoisin homo ja kokee olevansa "ahdistunut" tai "kiusauksissa" tai "himoissa" (etenkin miesten keskellä ja sitähän intissä nimenomaan ollaan) - nimityksiä on paljon - niin eikö silloin voi oman uskontonsa turvin saada automaattisesti vapautuksen koko palveluksesta?
Minkäköhän tahon kautta voisi asiansa saada läpi?
...vai pitäisikö sittenkin vedota silkkaan ahdistukseen ja mielen heikkouteen ja saada psykologilta suositus vapautukseen?
Eikö tässä maassa olekin omantunnon- ja uskonvapaus?
Tarkottaisiko se sitä, että jos vanhoillislestadiolainen (tai miksei minkä uskonnon harjoittaja tahansa) on sattumoisin homo ja kokee olevansa "ahdistunut" tai "kiusauksissa" tai "himoissa" (etenkin miesten keskellä ja sitähän intissä nimenomaan ollaan) - nimityksiä on paljon - niin eikö silloin voi oman uskontonsa turvin saada automaattisesti vapautuksen koko palveluksesta?
Minkäköhän tahon kautta voisi asiansa saada läpi?
...vai pitäisikö sittenkin vedota silkkaan ahdistukseen ja mielen heikkouteen ja saada psykologilta suositus vapautukseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mee sivariin niin kuin muutkin joita ahdistaa.