Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa...

Joskus sitä havahtuu ja huomaa ikävöivänsä jotakin, vaikkei todellakaan pitäisi. Onko se niin että kun kaikki on jo valmiina siitä ei osaakkaan enää nauttia, vai onko kaikki jotenkin pielessä jos kaipaa jotakin uutta sisältöä elämään?
Meni vuosia ettei tullut mitään ihastumisen tunteita ketään kohtaan ja sitten yhtäkkiä huomaa ikävöivänsä lähes vierasta ihmistä. Järki ja tunteet eivät kohtaa tässä tilanteessa mitenkään. Sydän heittää volttia pienestäkin katseesta, vihjailusta, hymystä, jotka luultavasti kaikki tulkitsen väärin...Varmaan vain mies on ystävällinen...

Sekavaa, hyvin sekavaa. No kai tämä on ihan inhimillistäkin vaikka väärin. Jotenkin vain hämmentää tämä ikävöinti ja ne älyttömät ilon hetket sisälläni kun kohdataan IRL...

Kyllä minä tiedän että koko juttu on niin epärealistinen ja täysin mahdoton, mutta kun ne tunteet ja IKÄVÄ...PRKL! Munhan se järjen ääni pitäisi olla, niin pitäisi...
8215
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Hassua han se on! Kaivaudun maan alle vähäx aikaa.

Äänestä
  • Kun ei se auta mitään vaikka kuinka menis maan alle minä tai hän. Pahenee suorastaan...

    Äänestä

  • 6:30 (n) kirjoitti:

    Kun ei se auta mitään vaikka kuinka menis maan alle minä tai hän. Pahenee suorastaan...

    Sekosin eräästä naisesta lapis. Ettet vaan ois ..?

    Äänestä

  • lapin... kirjoitti:

    Sekosin eräästä naisesta lapis. Ettet vaan ois ..?

    lappi ei tähän liity. ihan eripuolella maata.

    Äänestä

kyllästyy, mutta suosittelen ap sullekin Daniel Bergenerin kirjaa Mitä nainen haluaa. Saatat löytää siitä selityksiä siihen, miksi sulle(kin) kävi noin.

Äänestä

Ainoa mikä auttaa on se kun kohtaatän ihmisen IRL. Mikään muu ei todellakaan auta.

Äänestä

Kyllä me usein kohtaammekin. En todellakaan tiedä mitä haluan, haluanko edes mitään. Tiedän vain mitä tunnen.

Äänestä

Kun elämä opettaa, muutkin ovat hölmöjä. Lohduttava tieto.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


6:30 (N) kirjoitti:

Joskus sitä havahtuu ja huomaa ikävöivänsä jotakin, vaikkei todellakaan pitäisi. Onko se niin että kun kaikki on jo valmiina siitä ei osaakkaan enää nauttia, vai onko kaikki jotenkin pielessä jos kaipaa jotakin uutta sisältöä elämään?
Meni vuosia ettei tullut mitään ihastumisen tunteita ketään kohtaan ja sitten yhtäkkiä huomaa ikävöivänsä lähes vierasta ihmistä. Järki ja tunteet eivät kohtaa tässä tilanteessa mitenkään. Sydän heittää volttia pienestäkin katseesta, vihjailusta, hymystä, jotka luultavasti kaikki tulkitsen väärin...Varmaan vain mies on ystävällinen...

Sekavaa, hyvin sekavaa. No kai tämä on ihan inhimillistäkin vaikka väärin. Jotenkin vain hämmentää tämä ikävöinti ja ne älyttömät ilon hetket sisälläni kun kohdataan IRL...

Kyllä minä tiedän että koko juttu on niin epärealistinen ja täysin mahdoton, mutta kun ne tunteet ja IKÄVÄ...PRKL! Munhan se järjen ääni pitäisi olla, niin pitäisi...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu