Olen 18-vuotias nainen. Siitä asti, kun olen ymmärtänyt mitä maailma, ihmiskunta ja maailmankaikkeus ovat, olen ajatellut että jokin on vialla.
Esim. välillä kuvittelen olevani ihmiskunnan koekaniini. Tai lähinnä sitä että olen ainoa ihminen ja muut ovat jotakin muuta, mutta naamioituneet minunlaisiksi. Kuvittelen, että muut tutkivat miten elämäni kehittyy ja miten reagoin erilaisiin tilanteisiin.
Toinen kuvitelmani on, että koko ihmiskunta on jonkin muun olennon koe. Tätä on vaikea selittää. En ole koskaan puhunut tästä kellekään.
Tähän kaikkeen liittyy myös se, etten ymmärrä miten voin olla minä. Miksi olen juuri minä? Miten voin ajatella itse? Miten se voi olla mahdollista? En osaa selittää tätä tunnetta, mutta kun ajattelen asiaa, tuntuu että aivoni eivät riitä sen ajattelemiseen.
Ensimmäinen kuvitelmani on se, jota ajattelen eniten. En saa sitä päästäni. Pelkään myös, että jos kertoisin siitä esimerkiksi terapeutilleni, hän olisikin yksi testaajista ja minut tapettaisiin tms koska heidän kokeensa on mennyt pieleen (koska olen saanut selville että olen koe).
Yritin löytää netistä joitain harhaluuloihin liittyviä sairauksia, mutta mikään ei vaikuttanut minulle sopivalta. Nämä ovat vain ajatuksia, mutta sairauksissa se on pakkomielteistä. Ajattelen tätä aina silloin tällöin, ja mitä useammin sitä ajattelen, sitä enemmän pelkään että kuvitelmani on totta. Helpointa on vain uskoa että kaikki on niin kuin pitääkin, niin kuin ihmiskunta opettaa.
En tiedä ymmärsikö kukaan selitystäni, mutta onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia? Jos en ole ihmiskunnan koekaniini, niin uskon että on :D Vai onko minulla sairaudesta johtuva harhaluulo? En nimittäin pääse eroon kuvitelmistani...
P.S. Sairastan masennusta, voiko sillä olla osuutta asiaan? Tai lievällä dissosiaatiohäiriöllä?
Esim. välillä kuvittelen olevani ihmiskunnan koekaniini. Tai lähinnä sitä että olen ainoa ihminen ja muut ovat jotakin muuta, mutta naamioituneet minunlaisiksi. Kuvittelen, että muut tutkivat miten elämäni kehittyy ja miten reagoin erilaisiin tilanteisiin.
Toinen kuvitelmani on, että koko ihmiskunta on jonkin muun olennon koe. Tätä on vaikea selittää. En ole koskaan puhunut tästä kellekään.
Tähän kaikkeen liittyy myös se, etten ymmärrä miten voin olla minä. Miksi olen juuri minä? Miten voin ajatella itse? Miten se voi olla mahdollista? En osaa selittää tätä tunnetta, mutta kun ajattelen asiaa, tuntuu että aivoni eivät riitä sen ajattelemiseen.
Ensimmäinen kuvitelmani on se, jota ajattelen eniten. En saa sitä päästäni. Pelkään myös, että jos kertoisin siitä esimerkiksi terapeutilleni, hän olisikin yksi testaajista ja minut tapettaisiin tms koska heidän kokeensa on mennyt pieleen (koska olen saanut selville että olen koe).
Yritin löytää netistä joitain harhaluuloihin liittyviä sairauksia, mutta mikään ei vaikuttanut minulle sopivalta. Nämä ovat vain ajatuksia, mutta sairauksissa se on pakkomielteistä. Ajattelen tätä aina silloin tällöin, ja mitä useammin sitä ajattelen, sitä enemmän pelkään että kuvitelmani on totta. Helpointa on vain uskoa että kaikki on niin kuin pitääkin, niin kuin ihmiskunta opettaa.
En tiedä ymmärsikö kukaan selitystäni, mutta onko kellään ollut samanlaisia ajatuksia? Jos en ole ihmiskunnan koekaniini, niin uskon että on :D Vai onko minulla sairaudesta johtuva harhaluulo? En nimittäin pääse eroon kuvitelmistani...
P.S. Sairastan masennusta, voiko sillä olla osuutta asiaan? Tai lievällä dissosiaatiohäiriöllä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän täysin (ainakin luulen ymmärtäväni) mitä tarkotat, ajattelen välillä itse aivan samoin. Mietin että oonkohan ainoo ihminen, onkohan kaikki muut "ihmiset" vaan tehty tänne jollain hieman älykkäämmällä tietokoneella ihan vaan siks että kuvittelisin eläväni normaalissa maailmassa muiden ihmisten kanssa. Tai että ne on täällä tarkkailemassa miten elämäni elän.
'Tosin mun ajattelu menee vielä vähän pidemmälle, mietin että mikäli en ookkaan koekaniini ja kaikki muutkin ihmiset on samanlailla ihmisiä kuin minäkin, niin missä hemmetissä me ollaan. Mikä on maapallo, avaruus, universumi. Miks me ollaan täällä?! MIKS! Jos maapallo tai universumi ei oo jonkun isomman kaverin terraario tai vähän sitäkin isomman kaverin solu, niin mikä ihme se sitten oikeen on? Ja mitä avaruuden takana sit oikeesti on? Ja kun meen noin pitkälle noitten hullunkuristen ajatusteni kanssa, niin siinä vaiheessa _tunnen_ kuinka sekoon jos ajattelen enää yhtään pidemmälle. Oikeesti tunnen sen! Ja siinä vaiheessa on pakko lopettaa, ajatella mitä tahansa muuta arkista asiaa. Unohtaa noi hullut ajatukset maailmankaikkeudesta ja koekaniineista. Rupee ahdistamaan aivan liikaa.
Joten jos sä oot jotenkin sekasin koska ajattelet niinkun ajattelet, niin sit olen minäkin. :D
Ja ps, Ite en sairasta masennusta. On mulla paniikkihäiriö vissiinkin ja joku muu nuoruusiän psyykeen kehitykseen liittyvä juttu. Eniweis, koita kestää ajatuksias, niin minäkin! :)
Itellä ei oo ollu tollasii harhaluuloi mut toisenlaisii kylläkin. Oon kyl kuullu et jotkut ajattelee just tollee mut eivät ole ainakaan sanoneet et eivät pääsisi sellasesta ajattelusta eroon.
Niistä mun harhaluuloista vielä eli oon luullu et mun kotiin on piilotettu joku piilokamera ja kaikki tarkkailee mua siitä 24/7 tai sit et kännykäs tai tabletist mua tarkkailtas sen kameran kautta. Luulin myös et muut lukee mun ajatuksii. Oon miettiny et oiskohan ollu kyse jonkin asteista psykoosista?