Sillä ei ole mitään väliä,minkälainen psykoosi on. Vainoaako hallitus vai naapurin Iita. Kummastakin paranee. Psykiatria yrittää syöttää paksua pajunköyttä,että hallituksen vainoamisen kokenut ei parane. Mutta kyllä paranee. Vahvat kokemukset on.
Psykiatrista hölynpölyä
Ei satuihin uskova
691855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Minäkin ennen psykiatriaan (ja sen mielettömyyteen) tutustumista kuvittelin ns hullujen olevan oikeasti hulluja, sellaisia seiniin tuijottelevia todellisuudesta OIKEASTI vieraantuneita..
mutta totuus olikin jotain aivan muuta.
Suurin osa mm osastolla olevista työssäkäyviä, opiskelevia, suurten elämänhallinnallisten ongelmien kanssa kamppailevia yksilöitä jotka ovat lähteneet hakemaan apua mm väsymiseen, petetyksi tulemiseen tunteeseen, yksinäsyyteen, ujouteen jne
Se mikä hämmästytti ja kummastutti oli lääkkeiden syöttäminen. Huonetoverinakin ensimmäisellä kerralla kaunis alle 30 vuotias lääketieteenopiskelija joka kertoi syövänsä 9 eri lääkettä pitääkseen mielialat tasaisena. Tuolle tiellehän tuo ihmispolo sittemmin jäi, ei jatkunut oppinot vaan pysyvä eläke heilahti. Tämä siis yksi esimerkki.
Itsekin neuroleptejä syödessäni matkasin pääni sisällä maailmaan jollaista en tiennyt olevankaan, se tunne oli niin nyrjähtänyt ettei minulla ole edes sanoja kuvaamaan tuota olotilaa. Ne oireet joiden vuoksi hoitoon hakeuduin olivat hyvin pientä ja mitätöntä verrattuna kemikaalien tuomaan mielipuoliseen maailmaan.
Minun heikoutteni oli puolisoni itsemurha, lapsen kuolema kohtuun ja parhaan ystäväni liikenetapaturmainen kuolema, ei ihme että voimat loppuivat.
Olkookin että psykiatrin mielestä olin harhainen, kun toivoin kuolemaa itsekin ja pidin itseäni maailman huonompana ihmisenä, mutta itse nyt jälkeenpäin ajatellen tiedosta eläneeni vain hyvin vaikeaa ajanjaksoa joka olisi kyllä korjaantunut ilman neuroleptejä ja rankkoja diagnooseja.
Lääkkeet ja diagnoosit eivät oloani parantaneet vaan aika. Itseasiassa tuo avun hakeminen ja siihen liittyvät potilaskertomukst ovat aikalailla hankaloittaneet normaalia elämää.
Kertaalleen sain toimittaa itse sl-todistuksen Kelalle pakkohan se oli lukea mitä minusta oli kirjoitettu. En ollut uskoa lukemaani todeksi. Aivan selviä virheitä, lääkärin omia olettamuksia voinnistani, liioittelua.
Käsitän ja ymmärrän nyt paljon enemmän. Monet psykiatrisia lääkkeitä syöneet ovat voimakkailla lääkkeillä tuhonneet keskushermostonsa ja itseasiassa heidän oudolta tuntuvan käytöksen takana on lääkkeiden aiheuttama oirehdinta. Lääkkeiden mm neuroleptien tuomia haittavaikutksia terveydenhuollon piireissä pidetään aivan luontevasti sairaudenpiirteinä.
Tätä täytyy syvästi ihmetellä, lääkärit jotka niin fiksuja ovat ummistaneet silmänsä ja ovat tästä asiasta täysin hiljaa.. miksi?
Niin, olen ap:n kanssa samoilla linjoilla. Kaikenlainen hassu käytös on oire jostakin, se ei itsessään ole ns sairaus joka olisi hodettavissa lääkkeillä. Keroputaalla ollaan tämä oivallettu ja siellä mieleltään järkkyneet palaavat hyvin usein tuottaviksi kansalaisiksi.
Huoh... liian tuttua. Pahoittelen että rankkojen kokemusten jälkeen sait vielä psyk.osasto rangaistuksen. Kunpa ihmiset tietäisivät ennakkoon että ujouteen, ahdistuneisuuteen, eroon, läheisen kuolemaan...kaikkiin vastoinkäymisiin kannattaa hakea apua sosiaalipuolelta EI IKINÄ psyk.puolelta. Sitä luulee että sairaalassa saisi rauhoittua,levätä... EI. Se on kamala paikka jossa sinut vääristellään hyvin hyvin harhaiseksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Edellinen kirjoitus oli täydellinen kuvaus miten siellä käy.
Hyvä että edes täällä voi jälkikäteen purkaa traumojaan. Läheisille jos alkaisi kertomaan kuinka kamalaa psyk.hoito on/oli niin nehän hääräisivät sinne takaisin. Tämäkin on yksi vaikeus kun asiaa ei pysty purkamaan, kun niille jotka sitä eivät ole kokeneet tulee mieleen ainoastaan; hoito=hyvää=paranee ja psyk.osasto=lepoa=vaikeuksista paranemisista. He eivät voi tajuta että se "hoito" aiheutti suuret traumat ja paraneminen johtuu pelosta joutua sinne uudelleen.
"kaikkiin vastoinkäymisiin kannattaa hakea apua sosiaalipuolelta EI IKINÄ psyk.puolelta."
Tämä on hyvä ja tärkeä ohje kaikkien niin omaisten kuin asianomaisten ymmärtää. Harvardin yliopistolta valmistunutta psykiatri Peter Bregginiä (www.breggin.com) lainatakseni totean minäkin: http://www.benzo.org.uk/images/bregginmd.gif
Moni traumatisoituu psykiatrisesta käsittelystä niin pahasti, että joutuu jatkossa peitellä ongelmiaan, jotta ei joutuisi samaan kohteluun enää uudelleen esimerkiksi omaisten toimesta. Läheisillä on harvoin ymmärrystä siitä miten huonolla tolalla mielenterveysasioiden hoito ylipäänsä on. Jo itsessään se, että järjestelmä on niin kamala saa ihmiset ajattelemaan, että ei niin voi ollakaan, yksi syy miksi järjestelmä pystyy ylläpitämään toimintatapansa nykyäänkin. Usein kritiikki laitetaan "hullujen jorinoiksi" ja kritisoivat henkilön "sairauden oireeksi". Kätevää.
Psykiatrisella osastolla ei voi levätä. Jouduin sinne lähinnä koulukiusaamisen ja opiskeluun uupumisen sekä osittain lapsuudentraumojen takia mutta enimmäisekseen olin hyvin väsynyt, niin olin kaksi päivää ehtinyt olla siellä kun mulle hoitajani ehdotti että "niin täältä käsin voi käydä koulua". Kuvittelin että se on paikka jossa VARMASTI saa levätä. No ei näköjään. Melkein tungetaan koulukirjat nenän eteen oikeasti uupuneelle ihmiselle!! Jälkeenpäinkin on ahdistanut että mikä *piip* tätä maailmaa vaivaa kun edes sairaalassa et saa levätä. Niin suorituskeskeinen tämä yhteiskunta nykyään on.
Aivan, ei viitsi enää kovin monelle kertoa saamastaan kohtelusta koska osa on sitä mieltä ettei tuo voi olla todellista. Että sinä olet vain hankala ihminen joka näkee negatiivista joka asiassa. Ihmisten on usein hirveän vaikea ottaa totuutta vastaan jos se on liian raaka. On helpompi väittää että tämä ihminen joka vain kertoo kokemuksistaan on jotenkin sekaisin, tai negatiivinen ihminen tai on itse aiheuttanut kaikki vaikeudet mitkä on kohdannut. Ihminen siis kieltää todellisuuden kun ei kestä sitä ja sen vuoksi mm. monia ihmisiä jotka näkevät yhteiskunnan sellaisena kuin se oikeasti on, pilkataan ja heidät leimataan mielipuoleksi.
"Totuus olikin jotain aivan muuta."
Psykiatriassa, jossa missä totuus on satuja ihmeellisempää. Psykiatriaa sekaisempaan ilmiötä ja toimintaa on vaikea löytää yhteiskunnastamme.
"alle 30 vuotias lääketieteenopiskelija joka kertoi syövänsä 9 eri lääkettä pitääkseen mielialat tasaisena."
Psyykenlääkitys ihan jo tilastojen valossa tunnetusti vie ihmisiä ennen aikaiseen työkyvyttömyyteen. Sen vuoksi Suomessakin mielenterveyssyistä eläköityvien määrä on rajussa nousussa, ei sen takia, että "elämä on nykyisin niin stressaavaa" tai "ennen oli asiat helpommin". Ennen ei jaettu ihmisten elämän vastoinkäymisiin aivotoimintoja lamauttavia aineita.
"Ne oireet joiden vuoksi hoitoon hakeuduin olivat hyvin pientä ja mitätöntä verrattuna kemikaalien tuomaan mielipuoliseen maailmaan."
Psykiatriassa, tai oikeammin psykiatrian uhrien ja toisinajattelijoidein piirissä, on sanonta, että psykiatrinen "hoito" on "sairautta" pahempi. Moni on mieluummin psykiatrisesti "sairas" kuin "hoidettu".
"heikoutteni oli puolisoni itsemurha, lapsen kuolema kohtuun ja parhaan ystäväni liikenetapaturmainen kuolema, ei ihme että voimat loppuivat."
Ihmettelen, jos joku ihmettelee tuolaisten kokemusten jälkeen miten olit henkisesti kiipelissä. En epäile yhtään ettetkö olisi voinut paremmin ja toipunut kokemastasi nopeammin, jos olisit saanut oikeaa apua, kuuntelevan ja välittävän ihmisen seuraa, hermostolamaajien (neuroleptien) sijaan.
"En ollut uskoa lukemaani todeksi. Aivan selviä virheitä, lääkärin omia olettamuksia voinnistani, liioittelua."
Psykiatriset paperit ovat usein mitä sattuu. Niihin kirjataan asioita, jotka "hoitava" taho pitää itselleen edullisina. Potilaan tai asiakkaan etu tulee vasta sen jälkeen. Psykiatrian potilastiedot ovat luetettavuudeltaan samaa tasoa kuin jonkun kouluikäisen päiväkirjamerkinnät tapahtumista.
"Monet psykiatrisia lääkkeitä syöneet ovat voimakkailla lääkkeillä tuhonneet keskushermostonsa ja itseasiassa heidän oudolta tuntuvan käytöksen takana on lääkkeiden aiheuttama oirehdinta."
Tämä on ehkä tärkein oivalluksesi. Valtaosa yhteiskunnan psykiatrisista ongelmista ("hulluudesta") johtuvista ongelmista on oikeasti iatrogeenisiä eli hoidosta ("hoidosta")/lääkäristä johtuvia. Karmeimmin tämä tulee esiin esimerkiksi kouluampuma- ja perhesurmatapauksissa, joiden taustalla on ollut psyykenlääkekäyttö. Esimerkiksi "masennuslääkkeiden" on todistettu aiheuttavat raivokkuutta, psykoottisuutta, agressioita ja sitä kautta tappamis- ja massamurhafantasioita henkilöillä, joilla ei lähtökohtaisesti ole ollut edes mitään mielenterveydellisiä huolia.
"lääkärit jotka niin fiksuja ovat ummistaneet silmänsä ja ovat tästä asiasta täysin hiljaa.. miksi?"
Lääkärit eivät ihan aidosti tiedä psyykenlääkkeistä paljoakaan. Osa korkeassa asemassa toimivista henkilöistä tietää, mutta he ovat hiljaa poliittista ja taloudellisista intresseistään johtuen. Lääkäreiden psyykenlääketietous, samoin kuin muidenkin lääkkeiden tietous, nojaa vahvasti lääke-esittelijöiden heille jakamaan informaatioon, joka on lääkeyritysten itsensä luomia lääkeaineiden markkinointiin ja myynnin laajentamiseen tähtääviä tietopaketteja. Heidän koulutukseen ei kuulu objektiivisen tiedon läpikäynti vaan se jää jokaisen lääkärin itseopiskelun varaan. Harvalla lääkärillä on aikaa, tajua tai osaamista etsiä objektiivista tietoa.
"Keroputaalla ollaan tämä oivallettu ja siellä mieleltään järkkyneet palaavat hyvin usein tuottaviksi kansalaisiksi."
Keroputaan malli ei ole levinnyt muualle Suomeen, tai muuallekaan maailmalle, juuri korkeiden poliittisten ja taloudellisien panoksien vuoksi. Lääketeollisuudelle Keroputaan psykososiaalinen malli konservatiivisella lääkekäytöllä tarkoittaisi kassavirran äkillistä romahtamista ja miljardien eurojen ja dollarien vuosittaisia tappiota näille yrityksille.
kyllä, pitää paikkansa.
Vastaus kysymykseen miksi fiksut lääkärit ovat hiljaa eivätkä tee mitään on käypä hoito ohje. Vaikka masentuneet ja/tai vaikeuksissa olevat paranesivat paremmin sosiaalisella tuella ja tila psykiatrisesta hoidosta vain pahenee. Neuroleptihoitoa yms..pakotetaan ottaan kun se on käypä hoito ohje.
Eli vaikka 99% potilaista tila huononee neurolepteistä niin lääkäri ei ainakaan ole vastuussa tehtyään "väärin" koska on toiminut käypä hoito ohjeen mukaan. Jos lääkäri haluaisi oikeasti parantaa potilaansa eikä määräisi neuroleptejä ja tuhannen tila paranisi mutta yhden heikkenisi olisi hän tehnyt VÄÄRIN koska ei noudattanut käypä hoito ohjetta.
Lääketehtaiden maksamat lääkärit muuten laativat käypä hoito ohjeet.
Erinomaisia huomiota. Käypähoitosuositukset on laadittu lähes kaikkialla terveydenhuollossa, psykiatria mukaan lukien, lääketeollisuuden kanssa tiiviissä yhteistyössä olevien avainhenkilöiden toimesta. Jo pelkästään tarkastamalla esimerkiksi masennuksen käypähoitosuositustyöryhmän teollisuussiteet ei voi kuin todeta tilanteen vakavuuden.
Käypähoitotyöryhmien jäsenten sidonnaisuudet luetellaan aina hoitosuosituksen lopussa. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023
Esimerkkinä ko. työryhmän puheenjohtajan professori Erkki Isometsän sidonnaisuudet.
"Puheenjohtaja: Erkki Isometsä, psykiatrian professori; Helsingin yliopisto
Sidonnaisuudet: Toiminut lääkealan yritysten järjestämien koulutustilaisuuksien luennoijana ja puheenjohtajana (Astra Zeneca, BMS, Lilly, Lundbeck, Orion Pharma, Pfizer) sekä osallistunut ko. koulutustilaisuuksien suunnitteluun (BMS, Lilly, Lundbeck, Orion Pharma, Pfizer) saaden näistä tehtävistä palkkioita. Osallistunut kahdesti lääkealan yrityksen rahoittamalle kongressimatkalle (Astra Zeneca, Lilly). Toistuvia luentopalkkioita Työeläkevakuuttajat ry:n (TELA) tukemista Facultas-projektin koulutustilaisuuksista. Psykiatrinen palvelukeskus Artes Oy:n hallituksen jäsen."
"Neuroleptihoitoa yms..pakotetaan ottaan, kun se on käypähoito-ohje."
Tämä on myös tärkeä asia ymmärtää. Nekin harvat psykiatrit, jotka tietävät, että laajasti käytössämme olevat "psyykenlääkkeet" ovat enemmän haitallisia kuin hyödyksi, ovat osaltaan velvoitettuja ja pakotettuja toimimaan käypähoito-ohjeistuksen mukaisesti. Muutoin he saattavat oman uransa vaaraan, jos henkilölle tapahtuu jotain ja käy ilmi, että suositus"hoidosta" oltiin poikettu. Lääkärit ja psykiatrit suojaavat oman persuksensa oikeustoimilta antamalla asiakkailleen lain edellyttämään vaikkakin haitallista "hoitoa".
Järjestelmä tietenkin hyödyntää lääketeollisuuttaa ja psykiatrian alaa itseään, koska ruohonjuuritason lääkäreiden ja psykiatrien kädet on sidottu. Lisäksi, kuten olit hyvin oivaltanut, haitallista hoitoa antavia tahoja ei voida haastaa oikeuteen menestyksekkäästi, koska on toimittu kuten käypähoitosuositus opastaa. Systeemi on todella mätä lähes mistä tahansa näkökulmasta sitä tarkastelee.
Haluan vielä sanoa, että on mukava keskustella analyyttisten ja fiksujen ihmisten kanssa.
Kiitos sinulle itsellesi Keppele.
Niinhän se on, että nämä asiat ymmärtää vasta sitten kun on tämän myllyn käynyt läpi.
"Apua" hakiessani en voinut aavistaakaan mihin olen itseni ajamassa ja mitä kaikkea psykiatriseen järjestelmään joutuminen/pääseminen tuo tullessaan.
Tuonne aikoinaan siis täysin avoimin mielin ja luottaen järjestelmään hakeuduin, kuvitellen että saisin osakseni ymmärrystä ja asiaankuuluvaa tukea.
Mutta psykiatrinen järjestelmähän on rakennettu niin, että lähtökohtaisesti sinne hakeutuvilla pitää olla "päässä vikaa" ja tähän sopivat diagnoosit.
Ja tarvittaessa psykiatrian puolella diagnoosit saadaan "järjestettyä" vaikka mikälaisista "oireista". Persoonallisuushäiriöt nyt saadaan ihan jokaiselle parin kaavakkeen täytön jälkeen.
Minä kun en ennen omaa mieleltäni kovinkaan sairaana pitänyt, ei tullut mielenkään että mm viikkosiivous voidaan luokitella hypomaaniseksi tai ahkeruus onkin toiselta nimeltään mielensairautta. Ei siinä tilanteessa vielä osannut kyseenalaistaa hoitavan tahon päätelmiä, kun järkyttyneenä kuuntelin "tuomiota" psykiatrin suusta. Korostan vielä että minulla ei ole päihteiden käyttöä, ei pettämisiä, ei velkaa, ei päämäärättömiä projekteja jne
Kovin nopsaa vain neuroleptit päälle ja kuurin kestettyä 2 kk tehty työkyvynarviointi, josta tuloksena = sekaisin kuin seinäkello.
Mitään virallista tietä pitkin on turha lähteä valittamaan tai huomautusta tekemään, on vain otettava opiksi ettei ikinä missään olosuhteissa erehdy mitään apuja hakemaan mistään. Se mitä vahinkoa tuo psykiatrinen hoitosuhde sai aikaan, on vain hyväksyttävä ja elämä jatkuu näillä mahdollisuuksilla.
Tämä siis minun käsitykseni enkä sitä mitenkään voi yleistää.
Lääkkeetön hoito tehoaa skitsofreniaan paremmin kuin neuroleptit ja antidepressantit.
https://www.madinamerica.com/2019/02/non-pharmacological-interventions-effective-health/
Taas uusi todiste Keroputaan mallin paremmuudelle!
"Lääketehtaiden maksamat lääkärit muuten laativat käypä hoito ohjeet."
Tällaista terveydenhuoltoa jotkut kehtaavat vielä väittää maailman parhaaksi? :D
Kiitos Keppele. Autat todella paljon. Olen se joka ketjussa valittikin puhumisen ongelmaa traumaattisesta tapahtumasta. En IKINÄ uskalla edes vaikuttaa alakuloiselta, liian pirteältä tms... Kun osasto"hoidon" on kokenut niin sen jälkeen elämä on aika pitkälti kieli keskellä suuta nuoralla tanssia; eli vaikutan hyvin "parantuneelta". Mikä helpotus olisikaan sanoa jollekin kasvokkain kuinka kamalaa se oli ja hän ymmärtäisi.
Ompas todellakin kiva lukea pitkästä aikaa näin asiallista keskustelua. Itse yhden neuroleptihelvetin kokeneena ja siitä irti päässeenä juoksen karkuun jos joku lekuri niitä alkaa tyrkyttämään.
Pieni korjaus tuohon olettamukseen että lääkärin on hoidettava käypä hoito suositusten mukaan. Nuo ovat vain suosituksia, ei ehdotonta lakia. Sen sijaan laki potilaan oikeuksista kuuluu että lääkärin on hoidettava potilasta yhteisymmäryksessä lääketieteellisesti hyväksytyllä tavalla. Mikäli potilas kieltäytyy tarjotusta hoidosta on häntä hoidettaja jollain muulla hyväksytyllä tavalla.
Käytännössä tämä voisi olla että jos sanot ei lääkeille ja haluat terapiaa sen pitäisi onnistua mutta mutta...mitä eroa on teorialla ja käytännöllä.
Sitten vielä se typerä pykälä että erimielisyyksien tapahtuessa lääkärillä on oikeus valita hoitomuoto. Joten...käytännössä: mielipiteesi selvitetään mutta se ignoorataan saman tien, olet hullu ja et voi ymmärtää joten pumppaamme sinut täyteen neuroleptejä ja jos et suostu niitä muuten syömään ne piikitetään sinuun. ( Tällainen kuvio siis pakkohoidossa)
Toisaalta noita käypähoito suosituksia noudatetaan kuin lakikirjaa....sääli ettei suomenmaassa ole kuin muutama lekuri joka osaa ajatella omilla aivoillaan...
Ai niin, on eräs korkeassa asemassa oleva henkilö joka on uskaltanut avata suunsa tästä lääkebisneksestä
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525701409
Yhteisymmärrys ja potilaan tahto ei toimi psyk. puolella. Muilla lääkehoidon alueilla voi toimiakin. Annan esimerkit.
Kipupotilas sanoo lopettaneensa kipulääkkeet ja ehdottaa lääkärille fysioterapiaa.
Lääkäri kirjaa: Potilas haluaa lopettaa kipulääkityksen ja toivoo fysioterapiaa. Fysikaaliset hoidot lienee potilaalle hyväksi. Suosittelen lähetettä fysioterapeutille.
"Hullu" sanoo lopettaneensa lääkkeet ja voivansa paremmin ilman.
Lääkäri kirjaa: Potilas lopettanut lääkkeet omatoimisesti vastoin ohjetta. Luulee voivansa paremmin. Potilaan tila kuitenkin selvästi huonontunut. Kiihtyneisyyttä ja harhaisuutta. Suosittelen tarkkailulähetettä ja jatkossa riittävän pitkää osastohoitoa jotta potilaan asianmukainen lääkehoito voidaan varmistaa jottei potilaan tila olennaisesti heikkenisi.
Psyk. puolella sinä luulet, väität, kuvittelet. Muulla hoitopuolella kerrot, tunnet, tiedät. Oman tahdon ilmaisua ja yhteisymmärrykseen pääsyä voi yrittää mutta kannattaa olla hyvin tarkka millaisen lääkärin/hoitajan kanssa on tekemisissä.
Nykyään kannatta olla vielä enemmän hiljaa, kun on tulossa injektoitavat ryminällä. En muista psykiatrin nimeä joka tv:ssakin promoaa injektoitavia. Lääketehtaiden maksama toki kun injektoitaville on patenttisuoja nyt kun se sypreksoilta ja serokeeleiltä tablettimuodossa loppuu. Sanoo niitä kovin turvallisiksi ja hoidon kannalta paremmiksi. Amerikassa ja briteissä on jo käytössä assisted community treatment joka tarkoittaa että hoitovastaiset määrätään käymään säännöllisin väliajoin piikki pyllyyn ottamassa.
Säästän rahaa jotta voin muuttaa hollantiin, siellä kun antipsykootteja käytetään pakolla (no silloinkin vapaaehtoisesti) vain yhteen tarkoitukseen. Järkimaassa tiedetään että antipsykootit latistaa tunne/seksuaalielämän joten korkean riskin seksuaalirikolliset voivat halutessaan suorittaa rangaistuksensa sitoutumalla valvottuun antipsykoottilääkitykseen. Muuten hollannissa ei ole käytössä pakkohoitoa tai lääkitystä. Minulla kun ei minkäänmoisia taipumuksia moisiin rikoksiin ole niin siellä saisin olla rauhassa.
Olet selvästikin periölä asioista. Piikkiversioisia neurolepteja markkinoidaan nimenomaan sen vuoksi, että patentit ovat umpeutumassa pillerimuotoisilta vastaavilta ja siten niiden hinta tulee laskemaan. Injektioversiosta saadaan jatkon business-kantilta jatkossa ne suuret tulot. Siten injektiomuotoinen neurolepti on tärkeää saada myös kansan mielissä vaikuttamaan hoidollisesti paremmalta ratkaisulta vaikka todelliset syyt olisivatkin tietenkin taloudelliset.
Injektioversiot ovat pillereitäkin pahempia kohteen terveyden kannalta. Niiden käyttöön liittyy merkittävä riski komplikaatioista. Siinä missä pilleriversion anto voidaan keskeyttää hätätilanteessa välittömästi, injektioversio vaikuttaa annoksen loppuun asti, usein muutaman kuukauden, jonka aikana asialle ei voida tehdä mitään. Esimerkiksi mahdollisesta vaaratilanteesta on, jos henkilö saa sydämenrytmihäiriöitä, jotka ovat melko yleisiä neurolepteille, ei antoa voida keskeyttää vaan henkilö on seuraavat 2-3kk akuutissa hengenvaarassa. Japanissa useita ihmisiä on juuri kuollut paliperidoni nimiseen injektiomuodossa annettavaan neuroleptiin. Paliperidonin kauppanimiä on mm. Xeplion.
17 deaths reported in Japan after drug injections (April 9, 2014)
http://medicalxpress.com/news/2014-04-deaths-japan-drug.html
Assisted Community Treatment eli ACT on sitten taas ihan sairasta, sadistista toimintaa. Juuri vähän aikaa sitten eräs brittinainen päätyi itsemurhaan, kun hänet oli pakotettu ottamaan moisia myrkkypiikkejä vuosia. Ne veivät häneltä persoonan, tunteet, ihmisyyden, kaiken. Joskus itsemurha on parempi kuin psykiatrinen "hoito".
Tunnen erään ihmisen,joka saa injektioita asuntoa vastaan. Hän joutui avioeron takia asunnottomaksi. Hänellä on ollut vuosia psyykkisiä ongelmia elämän ongelmien takia, ja sen takia on ollut häiriökäyttäytymistä. Tuolla puhuttiin aiemmin,että on parempi olla tekemisissä sosiaalitoimistoon ongelmissa,kuin psykiatrin kanssa. Mutta tämä minun tuttu onkin ollut tekemisissä sosiaalitoimiston kanssa, mutta he olivat lähettäneet hänet mielisairaalaan poliisin avustuksella häiriökäyttäytymisen takia.
Asunnolla kiristäminen on yksi tunnettu ACT:n kiristämisen muoto. Totta sekin, että sosiaalitoimistot voivat olla tilanteesta riippuen ihan yhtä sairaita ja ahdasmielisiä kuin psykiatrinen järjestelmä. Lasten"suojelun" väärinkäytökset ovat vain yksi hyvä esimerkki.
Keppele osuit taas oikeaan. Yksi psyk. puolen inhottava piirre on taloudellinen kiristäminen. Esimerkiksi osastolle juoduttua sairasloma/toimeentulotuki papereita vatvotaan ainakin pari kolme kuukautta vain siitä syystä että olisi mahdoton lähteä pois. Näin myös hoito on kätevästi "vapaaehtoista" ja tilastot näyttää kauniilta. Itse olen yhteensä 6 kk ollut "omasta tahdostani" psyk.osastolla.
Usein mietin että miltä sellaisista hoitajista tuntuu joilla on tunteet ja ajattelukyky vielä tallella. Jos itse joutuisin katsomaan sitä toimintaa työkseni tulisin oikeasti hulluksi. Ja he jotka pystyvät sitä tekemään työkseen; heidänhän on pakko olla sadisteja/psykopaatteja? eikö?
Hoitajiksi hakevat ja pääsevät ainoastaan sadistit:
http://www.urbaanisanakirja.org/word/sadisti
On eettisesti väärin henkilökunnalta, että tarpeettomasti ovat pitäneet sinua osastolla. Siinä heikentyy sekä asiakkaan luottamus että hänen taloudellinen tilanteensa. Kokemasi "omaehtoinen" "hoito" on ollut varmasti tuskastuttava kokemus, kun ihmis- ja potilasoikeuksia ei ole tuona aikana.
"Psyk. puolella sinä luulet, väität, kuvittelet. Muulla hoitopuolella kerrot, tunnet, tiedät. Oman tahdon ilmaisua ja yhteisymmärrykseen pääsyä voi yrittää mutta kannattaa olla hyvin tarkka millaisen lääkärin/hoitajan kanssa on tekemisissä."
Miksipä hullun höpinöitä kannattaisi kuunnella. Olet harhainen, tyhmä tai muuten vain sekaisin. Hoitaja ja lääkäri tietää parhaiten. Parempi pitää turpansa kiinni tuollaisten ihmisten kanssa ja puhua vaikka säästä mielummin kuin omista asioista.
Olen ollut liian avoin lääkäreille ja hoitajille niin passittivat minut hoitoon. Toimeentulo on siitä riippuvainen niin siksi sitä ei voi lopettaa. Ikinä en enää käänny näiden palveluiden puoleen. Olo on huonontunut mutta pitää valehdella.
Tarkistin muuten paliperidon/xeplion injektion hinnan yli 600€/kerran kuussa otettava piikki. Käytännössä samaa kuin risperidoni, mutta sehän ei pillerimuodossa enää maksa kuin muutamia kymppejä/kk.
Mutta eihän kukaan järkevä tietenkään niitä pillereitä syö, ja sitten ku lääkäri saa tietää niin ei muuta kuin paliperidonia pakaraan. Bisnes toimii.
Suomessakinhan tilanne on oikeestaan aika pitkälle jo tuon ACT:n kaltainen. Se vapaaehtoisuus on vain peiteltyä suostuttelua ja pelottelua. Eli kun tulee kutsu psyk.polille kuukausi piikkiä ottaan niin jos et mene niin kyllä se M1 lähete tarkkailuun,eli kidutus pakkohoitoon, tulee. Täyttä p...aa se sepostus minkä kaiken pitää täyttyä että pakkohoitoon viedään. Kyllä sinne viedään!! jo aavistuksesta ettet olisi ottanu jotain pilleriä.
Turha jonkun asioista tietämättömän copy pastata sitä sepostusta pakkohoidon kriteereistä. Tän sivuston keskusteluissa ku joku vatipää sen kuitenkin tekee(tarvis neuroleptiä)
Hoitajaksi eivät hae pelkästään sadistit. On niitäkin joukossa, jotka ovat nähneet tämän tässäkin viestiketjussa esiin tulleen kamaluuden ja haluavat auttaa...
Tosin sellaiset eivät taida olla joukossa hyvin suosittuja...
Kyllä se on hyvin tuskastuttavaa ja turhauttavaa. Viimeistään parissa kuukaudessa, fiksut ja hoksaavat nopeemmin, tällainen kovakalloinenkin hoksaa mikä on homman nimi. Valehtele, teeskentele...sinulle ei kerrota milloin pääset pois yms. pahempaa kuin vankeusrangaistuksessa. Sinun pitää teeskennellä nauttivasi siellä olosta ja oltava rauhallinen. Jos esittää kysymyksen kotiuttamisesta; tulkitaan se sairauden oireeksi, kärsimättömyydeksi, kiihtyneisyydeksi. Ole rauhallinen, asiallinen, teeskentele ja teeskentele, valehtele ja valehtele.
Jos saa vankeustuomion niin lusittava aika on tiedossa eikä ylimääräistä painetta tule siitä pakollisesta tuomiosta "nauttimisesta" jota sairaalassa on esitettävä. Voin väittää ymmärtäväni kuinka vääristynyt sosiaalinen rakenne natsi-saksan keskitysleireillä oli.
Jos jotain hyvää siitä "hoidosta" voi sanoa niin entiset ongelmat ja murheet tuntuupi aika pieniltä. Esim. jos entinen koulukiusaaja tulee nolona sanomaan että häntä kaduttaa kun kiusasi minua niin siihen osaa suhtautua rennosti ja sanoa kannustavasti että älä hyvä ihminen sellasta murehdi ei minuun arpia tai traumoja ole jäänyt, tosin siitä sairaalatraumasta ei voi puhua koskaan kenellekään:(
Miksei voi puhua? Häpeä,pelko uudesta "hoitojaksosta" vai muu syy? Sen kyllä tiedän että mt-työntekijät ovat täysin kykenemättömiä ottamaan asiallistakaan kritiikkiä vastaan,yritin kertoa useallekin psykiatrille mikä minua mätti eniten omassa pakkohoidossani,keskustelu loppui alkuunsa.
Tosi hyvä viestiketju, kiitos kaikille! Pahinta mitä olen aikuiselämässäni kokenut oli vapaaehtoinen 15- kerran "hoitojakso" psyk. polilla. Olisin halunnut saada Kelan tukemaa terapiaa toipuakseni lapsuuteni väkivaltaisista tapahtumista jotka silloin vielä aiheuttivat mieletöntä ahdistusta. Mitään apua en todellakaan saanut ja lähinnä uhriuduin uudestaan. Vointini oli tämän "hoitojakson" jälkeen huonompi kuin sinne tullessani. Itse lopetin tämän "hoitosuhteen" sovitusti. Ikänä en vapaaehtoisesti mene julkisen puolen psyk. palveluihin. Niistä paska lääkkeistä ja paska sakista kannattaa todellakin pysyä erossa.
Jatkan vielä että jos en olisi itse kokenut näitä asioita niin minun olisi vaikeata uskoa että Suomessa halutaan laillisesti tuhota ihmisiä lääketieteen nimissä. Olen huumeista ja viinasta pysynyt erossa. Psykiatria en osannut varoa. Onneksi olin aina vapaaehtoisessa kuviossa enkä lähtenyt osastohoitoihin. Käytännössä pelkkää lääkehoitoa enkä todellakaan ottanut niitä lääkkeitä joista tuli aivan järkyttävä olo, esim. Levozin.
Kiitän Luojaani että kuuntelin omaa vaistoani ja toimin sen mukaisesti. Vointini on vain parantunut vuosi vuodelta ja koen että olen saanut uuden elämän. Kiitos tästä ei todellakaan kuulu yhdellekään lääkärille eikä niille muillekaan puoskareille joita tuntuu sikiävän itsestään psykiatrisissa hoitopaikoissa.
Eduskuntaan pitäisi saada lakialoite siitä että psykiatrisen puolen lääkitykset pitäisi saada hyvin tiukan kontrollin alaiseksi ja kaikki yhteydet taloudellisiin tekijöihin pitäisi katkaista. Ihan väärät ihmiset ovat näistä nykyisistä käytännöistä päättämässä. Minulla oli onni matkassa kaikesta huolimatta. Tiedän monia joilla ei ole ollut ja heidän määränsä tulee koko ajan lisääntymään.
Jollain tapaa tämä asia on tabu.
Minulta on kulunut psykiatrian parissa n. 24 vuotta. Olen ollut sairaalassa 2 kertaa. Koin silloin alussa koko hoidon lähinnä terroriksi ja nykyään olen samalla kannalla kuin muutkin kirjoittajat tässä ketjussa. Ongelmat ovat aikamoiselle joukolle ihmisiä hyvin vaikeita ja kyseessä on jopa luokiteltava osa psykiatriasta Suomessa vakavaksi ihmisoikeuksien loukkaukseksi, tosin varsinaista julmuutta ei ehkä ole niin paljoa, kuin ehkä jotkut kuvittelevat, mutta: Kuten edellä on kirjoitettu; the show must go on.
Nyt olen 56 vuotias ja aika on tehnyt tehtävänsä ja alkava vanhuus, en enää välitä juurikaan siitä, ettei minulla ole lapsia eikä aviopuolisoa. Elämäni tuhoutui täydellisesti erityisesti psykiatrian vuoksi. En halua kertoa enempää, mutta aika harvinaista kyllä, olen julmuuden kohde ollut virkakunnan käsittelyssä. Totean kuitenkin, etteivät suurin osa virkakunnasta ole mitenkään haitallisia kansalaisille, eikä julmuutta kovin usein harjoiteta, mutta sitä harjoitetaan joskus kuitenkin. Nuorena miehenä luotin täydellisesti virkakuntaan, nykyään varon jonkin verran joitakuita viranhaltijoita.
Lopuksi kiitän tämän ketjun kirjoittajia hyvin kirjoitetusta tekstistä, joka on todellakin tarpeellista ja se pitäisi saada median jaettavaksi. Mutta kun on se itsesensuuri, vaikka on myös yhteiskuntakriittistäkin kirjoittelua mediassa.
Täällähän tämä on kaikkien luettavissa. Älä vaan hakeudu hoitoon sinäkäön. Mukavampi olla hullu.
viranomaiset ovat kaikki k sipäitä.
ei siihen muuta tarvita. välttää pitää kuin ruttoa.
Parabellum 0, olet selvästi vahva ihminen ja voin ymmärtää miltä sinusta tuntuu. Se ettet saanut perustettua perhettä on menetys yhteiskunnalle koska tasapainoisena ja järkevänä ihmisenä olisit ollut erittäin hyvä kasvattaja lapsille.
Itse jouduin onneksi "hoidon" piiriin vain n.3v:ksi ja voin vielä rakentaa elämän. Olen sen ikäinen että voisin olla lapsesi. Jos vielä palstalle eksyt lukaisemaan ketjua niin voin sanoa että kyllä jo yhden kypsän asiallisen kirjoituksesi perusteella olisin ylpeä jos olisit isäni. Hyvää jatkoa.
Tietäminen on vaarallista, puhuminen hengenvaarallista
Luoja, mitä keskustelua.
Minulla on lähipiirissä omainen, isäni, joka sairastui kolmisen vuotta sitten psykoosiin ja on saanut todellakin ihan rauhassa nk. parantua siitä, koska on jättänyt lääkkeet syömättä ja katkonut kaikki hoitokomtaktinsa psyk. polille.
Tämä "terveyhtymiskausi" on johtanut siihen, että hän on linnoittautunut lähes täysin kotiin, uhkailee naaapureita ja kokee, miten koko läänin terveydenhuolto on solminut suuren salaliiton häntä vastaan. Toisinaan soittelee raivopuheluita meille lapsille ja omille lapsenlapsilleen, joissa kertoilee miten naapurit puhuvat hänen elämästään ja laittavat asioita lehtiinkin.
Hän on jättänyt myös vakavat somaattiset sairautensa hoitamatta, vähän hänen sekoamisensa jälkeen tuli sisätautipolilta kutsu tulla tarkempiin tutkimukseen erään hankalan löydöksen vuoksi, mutta ei skitsoissaan mennyt.
Sairastumiseensa asti oli todella skarppi ja särmä ihminen, lapsenlapsilleen rakas isoisä. Hoitoon häntä ei saanyt kuin siten, että ryhdymme siskoni kanssa vehkeilemään M1-lähetettä jollain helvetin keinolla.
Neurolepitit tai mikä tahansa paska häntä tuskin voi enää hullummaksi muuttaa. Vai pitäisikö hämen oikeasti antaa maata kusen ja paskan keskellä loputtomiin odottamassa sitä ihmeparanemista? Huomaa kyllä, ettei teillä ole mitään käsitystä siitä, millainen helvetti sairaus on myös perheelle ja läheisille. Mutta tätä te eyte ymmärrä juuri siksi, koska olette sairaita.
On sinulla kyllä otsaa tulla sanomaan "että te ette ymmärrä sitä koska olette sairaita". Se mikä isäsi tilanne on, on täysin oma tilanteensa ja vaikka jollakin toisella olisi ollut tai on lääkärin raapustamana sama diagnoosimerkintä, ei tarkoita sitä että heidän tilanteensa olisi tai olisi ollut sama kuin isäsi. Tämä huomio näin aluksi. Vaikuttaa että suhtaudut alentavasti psykoottisia kokemuksia kokeneisiin kun tulet heitä tuolla tavoin nälvimään, kuin heillä ei voisi olla mitään tajua tilanteestaan kun ovat sairaita ja ikäänkuin he eivät voisi ymmärtää pahaa oloa mitä se on voinut tehdä heidän läheisilleen.
Lisäksi monen osastokokemuksiin voi sisältyä huonoa kohtelua, lisätraumatisoitumista ja ylilääkintää. Se ei ole mikään kiva hoitopaikka jossa ihmisiä hoidetaan kuntoon kaikissa tapauksissa, erityisesti jos potilas ei reagoi hyvin ns. lääkkeisiin.
Kukaan ei oikeastaan sano juuta tai jaata siihen jos potilaan vointi alkaa heiketä lääkkeiden seurauksena. Aina tässä tilanteessa voidaan sanoa että potilaan sairaus pahenee eikä että lääkityksessä olisi jotain ongelmia. Lääkkeiden ongelmat voidaan täten aina sivuutta.. Olen sataprosenttisen varma että osan potilaista vointi heikkenee hoidon takia ja ylläolevien negatiivisten asioiden takia mikä hoitoon voi liittyä mitkä mainitsin. Syöttäessä ihmisille tuollaisia mömmöjä voi seuraukset olla hyvin arvaamattomia.
Näin itse lääkkeiden vaikutuksia ihmisiin ja tuntui että ihmisistä näki melkein ulospäin kellä meni vahvoja lääkkeitä koska se todella näkyi habituksesta. Aloin tajuamaan mikä osa todennäköisesti johtui lääkkeiden haittavaikutuksista (toljottava katse kuin silmät seisoisi päässä, hitaus, pakkoliikkeet, kova väsymys, apatia, kova sisäinen levottomuus, jne...)
Itse kävin osastojakson läpi jossa lääkkeillä tilanteeni heikkeni. Sain lääkkeistä huonoja reaktioita ja muutuin sekavammaksi. Olin kuin kuori entisestä, omissa maailmassani lääkehuuruissa. Läheiset huomasi samantien että asiat ei ole ok eikä lääkitykset ole toimivia. Kun niitä yritettiin vaihdella ja nostaa isommaksi (lääkityksen puutteesta kaikki varmaan lääkärin mielestä johtui eh...) sekavuustilani vain kasvoi. Itse muutuin harhaluuloiseksi oikeastaan vasta osastohoidossa erilaisissa pillerikokeiluissa . Sain vakavaa traumatisoitumista osastohoidosta millä oli myös suuri negatiivinen vaikutus minuun.
Loppuvaiheessa minun läheiseni tukivat minua pääsemään pois osastolta, tukivat minua huonossa voinnissa mikä lääkkeistä vieroittautuessa tuli (minua oli samalla koukutettu osastolla rauhoittaviin pillereihin ja vieroitus niistä ja antipsykooteista oli k-a-r-m-e-a-a), ja uskoivat kokemukseni kuinka traumatisoivaa siellä olo oli. Olin onnekas. Sain toipua omassa rauhassa ja vointi alkoi sen sijaan kuin minua oli peloteltu lääkkeiden jättämisen jälkeen, kohentua ja mikä oudointa, epäluulot ja harhaisuus, antipsykoottien jättämisen jälkeen häipyä. Minua oli peloteltu suunnilleen johonkin kroonikko-osastolle joutumisesta kun jättäisin lääkkeet, mutta asia oli täysin päinvastainen. Mieli alkoi kirkastua ja toimia jälleen, en ollut apaattinen enää, aloin innostua elämästä jälleen. Välittävän tukiverkoston takia tunsin oloani turvalliseksi, mikä mahdollisti elämää vakavasti traumatisoituneena. Helppoa se ei ollut ja kävin melkoisen pohjakosketuksen traumoja kärsivänä yrittäen prosessoida asioita yksin koska oli hankala hakea apua psykiatrisesta järjestelmästä jonka hoitokeinot olivat satuttaneet minua.
Ymmärrän itse kuinka vaikeaa tuo tilanteeni läheisilleni oli mutta he eivät koskaan hylänneet minua vaikka vaikutin varmaan hyvin kahelilta vaan aina näkivät minussa sen ihmisen mikä olin ennen tuota ollut. Se puoli ei mitenkään kadonnut minusta kokemukseni aikana ja tuli takaisin hiljalleen.
Koska en tiedä isäsi tilanteesta kuin sinun kertomasi, en osaa sanoa siihen juuta enkä jaata.
Sen voin sanoa että joskus ihmisen vehkeily hoitoon, pakottaminen siellä, mahdollinen pakkolääkintä ja traumatisoiva kokemus voi aiheuttaa ihmiselle todella kovia traumoja. En puhu tässä mitenkään isästäsi enkä ota häneen kantaa. Harhaluulot voivat heijastella sitä minkä ihminen kuvaa kipupisteeksi psyykessään kasvaen suuriin mittasuhteisiin. Avoimen dialogin mallissa Keroputaalla Torniossa läheiset otetaan mukaan hoitoon, ja ihmisten harhaluuloja ei vain pyritä lamaamaan lääkityksin vaan niitä pyritään käsittelemään. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/10984/G0000397.pdf?sequence..
" Neurolepitit tai mikä tahansa paska häntä tuskin voi enää hullummaksi muuttaa. " Tästä en kyllä olisi lainkaan niin varma kuin itse etteikö neuroleptit voi ihmistä huonompaan suuntaan viedä kun olen sen omissa nahoissani tuntenut. Neuroleptit voi muuttaa ihmistä huonompaan suuntaan.
Tämä tarina on oikein oiva kertomus psyykenlääkkeiden haitoista jonkun isään: https://www.madinamerica.com/2019/01/psychiatric-medication-dementia/
Sen lyhyen ajanjakson ajan jonka isäni lääkkeitä söi, hänen kuntonsa kohentui huomattavasti. Hänellä oli alin mahdollinen terapeuttinen annos Seroquelia ja nukahtamiseen ja ahdistukseen Opamox - jotain muutakin taisi vielä olla. Jo se, että hän nukkui 8-10 tunnin yöunet, sai hänet tolkkuihinsa, harhat vähenivät huomattavasti ja varsinkin kauhuelämyksiä aiheuttavat kuuloharhat. Lääkityksen titraaminen oli vielä kesken, kun hän yks kaks totesi, ettei enää lääkkeitä tarvitsekaan kun asiat ovat niin hyvässä mallissa ja sillä tiellä tässä nyt ollaan.
Muutaman viikon oli normaali, kunnes valvoi taas yöt ja kuuli ja näki kaikenlaista ja muuttui päivä päivältä hoitokielteisemmäksi. Tämän jälkeen elämä on ollut yhtä ruljanssia. Itkut, pyynnöt, vetoomukset, MITKÄÄN inhimilliset toimenpiteet eivät ole saaneet häntä hakeutumaan uudelleen hoitoon. Sen sijaan hän on tampannut mm. poliisilaitoksella tekemässä aiheettomia ilmoituksia aivan hämäristä asioista, kertoo, että kotona käy ihmisiä, jotka vaivuttavat hönet hypnoosiin, ilkeilee lapsenlapsilleen (6-13 v), on heillekin jopa aggressiivinen niin, ettemme ole voineet viedä lapsenlapsia vaarin luokse enää aikoihin jne.
Jos isäni olisi terve, hän olisi itsekin sitä mieltä, että hänet olisi toimitettava hoitoon keinolla millä hyvänsä. Ei ole mikään ihmisoikeus saada olla psykoosissa lopun elämäänsä ja sotkea asiansa ja tehdä vaikkapa itsemurha. Sehän in sama kuin jättäisi rekan alle jääneen lojumaan tienposkeen.
"Ei ole mikään ihmisoikeus saada olla psykoosissa lopun elämäänsä ja sotkea asiansa ja tehdä vaikkapa itsemurha."
Se nimenomaan on oikeus jokaisen oikeus sotkea omat asiansa. Sinulla sen sijaan ei ole oikeutta puuttua toisen asioihin ilman hänen omaa hyväksyntäänsä.
"Sehän in sama kuin jättäisi rekan alle jääneen lojumaan tienposkeen."
Ei ole.
Ei ole. Psykoottinen ihminen ei ymmärrä olevansa sairas. Pienten lastenlasten ja omien lasten velvollisuus ei ole kuunnella isoisältään pyskoosin aiheuttamaa huorittelua ja katsella nyrkin heiluttelua. Puolison ei ole velvollisuus ottaa turpaansa ja valvoa yöt läpeensä peläten.
Sairaalla ihmisellä on oikeus hoitoon. Kun isäni ei edes perusläkityksestään mitään haittavaikutuksia saanut, on hänelle hoitopaikka oikea osoite.
Toki ymmärrän niitä, joilla on jo pohjalla jonkinlainen persoonallisuushäiriö ja tapa sotkea asiansa nk. verissä. Hehän mielellään haluavat jatkaa harrastuksiaan ja heihin ei mikään hoito toisaalta edes tehoa. Tällaisillahan ei toki ole vastetta hoidoillekaan. Isälläni ei tällaista taustaa kuitenkaan ole ollut. Kyseessä on yli 70 v. ihminen, ja hänen kohdallaan on tärkeää sulkea pois mahdolliset elimellisetkin viat, jotka psykooseja voivat aiheuttaa. Ja muistisairaudet tutkia. Tämä ei kuitenkaan ole majdollista ilman tahdonvastaista hoitoa.
Minulle on se ja sama miten teille muille käy. Saatte rauhassa venkiroida hoitonne kanssa ja sairastuttaa samalla koko lähipiirinne heiltä lupaa kysymättä. Käypi se niinkin.
Mikä sun häiriö on? Vaikuttaisi jotain olevan kun ventovieraita diagnosoit
Jos et halua kuunnella tai katsella jonkun henkilön kielenkäyttöä tai muuta käyttäytymistä, voit poistua paikalta. Kukaan ei pakota viettämään aikaa isäsi kanssa. Sinun pitää, kaikesta tunteiden vuoristoradasta huolimatta, oppia kunnioittamaan toisen ihmisen koskemattomuutta ja itsepäätäntävaltaa. Teet muutoin itsestäsi moninkerroin rumemman ihmisen kuin mitä toisia solvaava ihminen on. Mikäli joku taas uhkaa sinua väkivallalla, kyseessä on poliisiasia. Psykiatriaa ei tarvita mihinkään.
Toisten ihmisten alistaminen ja sen naamioiminen hyvänsuopaiseksi auttamiseksi on vanha kikka ihmisten keskuudessa. Samaa tekopyhää "oikeus hoitoon"-väitettä on käytetty iät ja ajat omasta mielestään vääränlaisten ihmisten alistamiseksi. Uhriryhmiä on ollut paljon, joista ehkä suurelle yleisölle tunnetuimpana homoseksuaalit. He, jotka halusivat homoseksuaaleja alistaa sanoivat myös, että "homoilla on oikeus hoitoon" ja pakottivat heidät kastraatioihin, sterilisointeihin ja muihin pahoinpitely- sekä nöyryytystoimenpiteisiin. Tekopyhän, ilkeän ihmisen tunnistaa siitä, että hän naamioi päällekäymisensä auttamiseksi. Älä siihen lähde mukaan.
Lisäksi, se, että isälle suositelluissa/pakotetuissa aineissa ei ole mitään haittavaikutuksia on sinun sanomanasi epäuskottava. Olet jäävi ottamaan asiaan kantaa, koska tahdot isäsi aineille. Esimerkkinä vain, mistä tiedät, ettei isäsi lopettanut käyttöä juuri siksi, että haitat olivat hänestä mahdollisia hyötyjä suuremmat? Se mikä on sinulle hyötyvaikutus, voi olla isäsi näkökulmasta haittavaikutus. Sen takia on tärkeää antaa ihmisten päättää omastaan. Homoseksuaalit voivat halutessaan käyttää aineita, jos esim. haluavat kastroida itsensä kemiallisesti, mutta käyttö toisten pakottamana on julmuutta karmeimmillaan.
Kenellä on tärkeä "sulkea pois"? Sinulle vai isällesi? Taas olemme asian äärellä kuin yllä kuvasin. Cui bono?
"Saatte... ....sairastuttaa samalla koko lähipiirinne heiltä lupaa kysymättä."
Miten niin te? Ensinnäkin, minkä hoidon kanssa? Vai onko palstalle kirjoittaminenkin nykyään jo sairaus? Toisekseen, mielisairaus on metafora, eli mielikuvitussairaus. Sellainen ei tartu.
kärsiikin lääkkeiden vieroitusoireista. Jos on kolme vuotta sitten alkanut syödä niitä ei ole varmaan kauan kun lopetti, luultavasti hitaasti vähentäen. Mega annos seroguelia ja opamoksia päälle tekee vanhan ihmisen hulluksi. Hulluus näkyy usein sen jälkeen kun lääkkeet loppuvat. Niihin syntyy nopeasti riippuvuus ja vieroitusoireet saattavat alkaa pitkänkin ajan kuluttua ja kestää kauan, kuukausia. Parasta on kun annatte hänen olla oma itsensä. Raivo ja viha syntyy aina silloin kun lääkehuurussa oleva kokee vastustusta ja ymmärtämättömyyttä olonsa suhteen, koska ei pysty hallitsemaan asioita ympärillään. Aika tekee ihmeitä, tai sitten on todella kyseessä jokin elimellinen puhjennut sairaus. jonka on voinut laukaista vaikka sydän lääkkeet.
unettomuus on yksi aika inhottava vieroitusoire bentsoista ja seroquelista.
Aloitti syömään lääkkeitä lähes 4 vuotta sitten, kun harhoja oli ollut jo pidemmänn aikaa. Lääkityksen myötä tuli tolkkuihinsa ja toimintakuntoiseksi. Parin kuukauden päästä lopettikin lääkityksen ja sekosi jälleen. Annostus oli 25-50 mg Seroquelia, että en kutsuisi tuota MEGA-ANNOKSEKSI. Lääkkeetöntä aikaakin on kulunut jo kivasti yli 3 vuotta. Onpa ihmeellisen pitkät viekkarit. Hohhoijaa.
Sanon vielä kerran: lääkityksen ANSIOSTA isäni tuli tolkkuihinsa ja tervehtyi. Teki pihahommia, matkusteli ym. Hän ei lopettanut lääkityksen aiheuttamien sivuoireiden vuoksi, vaan siksi, että kuvitteli, ettei enää tarvitse lääkitystä kun oli jo "parantunut". Tarkoitus oli titrata lääkitystä minimiylläpitoannokseen ja ehkä vaihtaakin sitä. Lopetti lääkityksen ja nyt on siis vuosia jo nähnyt harhoja ja eristäytynyt täysin kotiinsa. Ei pysty ajamaan enää autoa, ei mitään. Ei halua harhojen vuoksi poistua kotoa.
Isäni ei siis ole lääkehuuruissa, kuten ei ollut sairastuessaankaan.
Isälläni ei ole tällä hetkellä MITÄÄN lääkkeitä. Ei MITÄÄN.
Sen sijaan hänellä tiedetään olevan sydänsairaus JA jokin sisätautisairaus, mutta lääkkeitä ei ole, koska isäni ei ole enää sisätautipolille hakeutunut. Oireet voisivat viitata vaikkapa jonkin syövän metastaasiin aivoissa ja juuri TÄTÄ VARTEN olemme hoitamassa isällemme M1 -lähetteen.
Itse asiassa reipastuin niin paljon antamistanne kommenteista, että soitin terveyskeskukseen jo aamulla ja selitin tilanteen. Isälleni lähtee kutsu arviokäynnille ja sitä myöden, ellei itse suostu sairaalaan lähtemään, lähtee vaikka viemällä.
Mites rauhottavien kanssa, lopettiko nekin vai jatkoi napsimista.
Se, että isäsi on lopettanut aineiden käytön ipso facto todistaa, että hän on onnellisempi ilman. Jos hän kokisi, että aineet saavat hänet voimaan paremmin, hän ei olisi niitä koskaan lopettanutkaan. Tämä pätee meihin kaikkiin ihmisiin. Siksi monet eivät halua lopettaa esimerkiksi alkoholin käyttöä, vaikka siitä eittämättä on terveyshaittaa. Alkoholin antama lisäarvo elämälle on haittoja suurempi. Jokaiselle sallittakoot päättää itse mitä käyttää, kuinka paljon vai käyttääkö ollenkaan. Sinä olet viemässä tämän oikeuden isältäsi. Kuulostat unelmatyttäreltä.
"Sanon vielä kerran: lääkityksen ANSIOSTA isäni tuli tolkkuihinsa ja tervehtyi."
Sanonpahan minäkin: se mikä sinusta on "olla tolkuissa" tai "terve", mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, voi olla isällesi juuri toisin päin, aivan, kuten aikaisemmalla viestilläni jo totesin.
"Sen sijaan hänellä tiedetään olevan sydänsairaus"
Tiedetään olevan sydänsairaus ja päälle, vielä pakottaen (?), neurolepteja? Nerokasta.
"Oireet voisivat viitata vaikkapa jonkin syövän metastaasiin aivoissa ja juuri TÄTÄ VARTEN olemme hoitamassa isällemme M1 -lähetteen."
Ei käväissyt mielessäsi, että isäsi saisi päättää itse omasta elämästään? Mukaan lukien, haluaako hän sairauksiaan hoidettavan?
"Itse asiassa reipastuin niin paljon antamistanne kommenteista, että soitin terveyskeskukseen jo aamulla ja selitin tilanteen. Isälleni lähtee kutsu arviokäynnille ja sitä myöden, ellei itse suostu sairaalaan lähtemään, lähtee vaikka viemällä."
Niinhän jokun fiksumpi on yhteiskunnnallinen ajattelija todennutkin, että kun ihmisten osoittaa olevan väärässä, sen sijaan, että he myöntäisivät virheensä, ja kokisivat siten ehkäpä huonoa omatuntoa aikaisemmasta toiminnastaan, he kaksinkertaistavat väärintekoonsa laittamansa ajan ja vaivan. Mitä vain, jottei tarvitse myöntää olleensa väärässä.
Millä tämä henkilö todistaa että hänen isänsä on lääkityksen avulla tullut kuntoon. Ehkä siinä on voinut olla muitakin tekijöitä tai lääkitys ei ole niin suuressa asemassa ollut siinä. Kenties että hän on saanut enemmän tukea, läheisetkin on olleet mielissään kun isäukko on viimein hakenut sitä apua mihin häntä on painostettu ja tämä on parantanut sitten kommunikaatiota tai ollut muitakin tekijöitä kuin vain lääkitys. Kun läheiset on suhtautuneet myötämielisemmin niin siitä on tullut positiivinen kehä. Tai ehkä isäukko on ulospäin näyttänyt paremmalta, kun on lääkkeillä pienessä pöhnissä eikä niinkään ilmaise ulospäin sisäisiä tuntojansa. Tämä turruuden aste on nähty edistyksenä. Lääkkeet voi näennäisesti näyttää tekevän ihmisestä parempivointisen turruttamalla tunteita mutta lähtökohtaisesti hoitaa vain oireita, ei syitä, ja voivat tehdä sen sitä kautta että ne tekevät ihmisestä välinpitämättömämmän ikäviä pidettyjä oireita, mutta myös muita asioita elämässään kohtaan. Ihmisillä on paljon syitä miksi he eivät halua käyttää lääkitystään. Yksi voi olla se että ei tunne olevansa oma itsensä, tuntee olevansa jotenkin tunnetasolla turrutettu, kolmas voi tuntea vaikka ikäviä haittavaikutuksia kuten jatkuvaa väsymystä tai apatiaa tai innon puutetta asioihin (mikä ei ole yhtään ihme sedatiivisten dopamiinia salpaavien lääkkeiden kanssa) tai muita haittavaikutuksia. Voi olla että osa ei vain saa uusittua reseptiään ja näin ja muuten ilomielin niitä käyttäisi, mutta epäilen että näin monessakaan tapauksessa on. Moni lääkäri puhuu asiasta kuinka potilas ei vain tajua parastaan ja siksi ei syö lääkkeitään tai voi olla paranoidi lääkitysten suhteen mutta tätä kohtaa epäilen - kyllä sairaanakin pidetty ihminen voi tuntea ns. hyödyllisinä pidettävistä lääkkeistä merkittävää haittaa ja epämukavuutta.
Monesti nykypsykiatriassa hoitohenkilöt, ja usein läheisetkin, kokevat ns. psykoottisina pidetyt oireet stressaavina ja ahdistavina, jotka pitäisi lamata eikä niiden sisältöä paljon mietitä. Puhun tässä esimerkiksi harhaluuloista, ja paranoidisuudesta. Ne usein pyritäänkin nykyhoidoissa turruttamaan ja niiden sisältö unohdetaan. Kumminkin, nämä ajatukset voivat kertoa henkilön psyykeessä kokemasta huolesta, aikaisemmista traumoista tai vaikkapa turvattomuuden kokemuksesta. Ehkä ne ovat syntyneet syvässä yksinäisyydessä jossa potilas on vaikkapa elänyt pitkiä aikoja. Harvoin ajatukset putkahtavat vaan hulluina tyhjästä vaan kyllä siinä on erinäinen kasa ihmisen elämässä sattuneita ikäviä asioita ja stressiä joka saa potilaan huonoon tilaan. Tässä tilassa potilaan läheiset, usein dialogin sijaan, saattavat alkaa turvautua keinoihin jolla potilas saadaan väkisin laitokseen ja haluavat että nämä piirteet lääkitään potilaasta pois. Potilaan puhumat jutut saattavat kuulostaa täysin merkityksettömiltä ja potilas voi alkaa hermostua, koska häntä ei kuunnella ja kun läheiset vaan hokevat että älähän hulluja puhu ja hoitoon nyt vaan. Helppoa ei ole kohdata psykoottisena pidettyä potilasta mutta tällaisten ihmisten kohdalla toimivat usein monesti rauhoittelevat keinot, ymmärtäväinen ote (vaikka puhetta voi olla hankala ymmärtää) ja empaattinen kunnioittava kohtaaminen, kaikesta huolimatta. Psykoottisena pidetyn puheen sisältö voi heijastella ihmisen huolia ja ahdistuksia ja murheita vaikka ne vaikuttavat olevan täynnä outoa sisältöä esimerkiksi vainotuksi tulemisesta jonkun taholta jne... Eikä ole ihme että joku kokee vainotuksi tulemista, jos on vaikka kotoaan käyty väkisin hakemassa hoitoon vasten tahtoaan tai lääkitty väkisin.
Bentsot antipsykootit yhdistelmä on aika turruttava kombinaatio. Kumpikin lisää sedaatiota ja turruttaa. Lisäksi niiden lopettamisesta vointi voi huonontua merkittävästi varsinkin jos lääkitykset on lopetettu seinään, koska vieroitusoireena voi tulla mm. pahentunutta unettomuutta. Että jos jonkun vointi romahtaa pahemmaksi lääkkeet alasajaessa nopeasti, syy voi hyvinkin olla siinä kohdassa vieroitusoireet jotka voi olla myös traumatisoivan ahdistavia, koska potilas saattaa olla tajuamatta mitä hänelle tapahtuu eikä osaa yhdistää niitä lääkkeisiin.
Jännä että tämän isälle tämä lääkitys on ollut kertakaikkisen mahtava. Monen vanhemman ihmisen kohdalla lääkekoktailit voi olla se naula arkkuun kun entisestä ihmisestä jolla jaksaa kiinnostaa ja järki leikkaa vielä jotenkin, tulee hiljalleen turtunut, kuori entisestä vanhainkodissa joka taantuu pikavauhtia lääkekoktaileilla. Monella menee iso määrä somaattisia lääkkeitä jossa sivussa voi mennä myös psyykenlääkkeitä. Antipsykootteja käytetään ns käytöshäiriöiden hoidossa ja moni vanhus onkin tuollaisessa kemiallisessa pakkopaidassa laitoksissa. Jotkut suorastaan heräävät eloon kun aletaan purkamaan lääkekuormaa. Niinkin päin voi käydä.
Eihän tämän henkilön isästään kertoma tarina mikään helppo ole. Voihan siellä olla taustalla vaikkapa jopa dementiaa. Onhan se aina hankalaa jos ihminen ei vaikkapa pysty huolehtimaan enää itsestään, että mitä näissä tilanteissa...
"Sen sijaan hänellä tiedetään olevan sydänsairaus"
Tiedetään olevan sydänsairaus ja päälle, vielä pakottaen (?), neurolepteja? Nerokasta."
Niin. Monessa psyykenlääkkeessä voi olla negatiivisia sydänvaikutuksia kuten mm. sydämen QT-ajalle tai voivat aiheuttaa hyponatremiaa jne. Eritoten ikäihmiset on vaarassa http://sic.fimea.fi/2_2013/psyykenlaakkeet_voivat_aiheuttaa_ongelmia_ikaihmisille
Käsittääkseni ketään ei voi pakottaa hoitamaan syöpäänsä tai menemään syöpähoitoihin vasten tahtoaan.
Väkisin tehtävillä M1 - lähetteillä voi joskus menettää viimeiset välitkin läheiseensä eikä pakkohoidon ja sairaalahoidon tulokset aina ole kovin suotuisia mistä kertoo itsemurhariskin kasvu sairaalahoitojen jälkeen. https://www.madinamerica.com/2017/06/risk-suicide-hospitalization-even-higher-previously-estimated/ Kommunikaatio perheessä voi mennä hyvin tulehtuneeksi siinä vaiheessa kun joku on kärrätty vasten tahtoaan jonnekin eikä ihmekään että jos tuolaisella uhkaillaan, tämän kohde saattaa muuttua kokoajan vihaisemmaksi ja menettää luottamusta enemmän, mikä ei varmaan ainakaan auta paranoidisuuden kanssa.
Itse en sinällään yhtään ihmettele noita itsemurhien määrien kasvua sairaalajakson jälkeen, kun miettii kuinka lääkekeskeistä, kuinka vähän potilas kohdataan dialogin keinoin, ja kuinka pakkoa käytetään potilaita jopa traumatisoiden. Pakkolääkintää jne... Jälkipuintejakaan ei usein potilaan kanssa järjestetä miten sairaalahoito potilaan mielestä meni, potilaalta kysytä itseltään palautetta miten on kokenut hoidon tai olla varsinaisesti vastuussa siitä meneekö potilaan vointi ns. hoitokeinoilla (usein lääkkeiden kokeilua) parempaan suuntaan.
Minä en ihmettele itsemurhien kasvua kun luen, miten jumalattomasti epätieteellistä antipsykiatrista soopaa sinä ja kaltaisesi levittelette. Herkimmät vielä uskovat.
Käy sääliksi isääsi joka väkisin raahataan arvioitavaksi. Voi olla todella stressaava kokemus. No, toivottavasti väkisin hoitoon (joka on usein pillerikeskeistä) kuskaaminen on isällesi sen arvoista eikä vie huonompaan kuntoon. Pakko voi saada aikaan vastareaktion jossa isäsi ei halua apua jatkossa ja ei välttämättä paranna välejä ihmisiin jotka hänelle noin tekevät.
Itse olen kokemukseni pohjalta psykiatriakriittinen ja vastustan erityisesti "hoidon" pillerikeskeisyyttä. Kannatan valinnanvapautta ja ihmisen oikeuksien kunnioittamista mikä ei psykiatrian eikä vanhuspuolen kohdalla läheskään aina toteudu. Lisäksi kannatan pillereihin liittyvien riskien mainitsemista mitä on jollekin mm. itsemurha-ajatusten lisääntyminen ja muut haitat.
Olen nähnyt asiat potilaan näkökulmasta ja sinä et. Olen haittaa saanut potilas, en mikään hemmetin antipsykiatrian edustaja.
Vaikka et minulle kommentoinutkaan, kiinnostaisi tietää mitä tarkoitat antipsykiatrisella. Määrittelisitkö antipsykiatrisen niin voisi ymmärtää mitä tarkoitat.
Lyhyesti sanon, että henkilökohtaisesti hylkään kaikki antipsykiatria nimitykset kokonaisuudessaan. Hyväksyn vapaaehtoisuuteen perustuvan aikuisten välisen psykiatrian ihan siinä missä muunkin vapaan toiminnan yhteiskunnassa. Psykiatriaa voi tässä suhteessa verrata seksiin. Hyväksyn vapaaehtoisuuteen perustuvan aikuisten välisen seksin ihan siinä missä muunkin vapaan toiminnan yhteiskunnassa. Pidän 60-luvun antipsykiatrialiikettä yhtä vastenmielisenä, ellen vielä vastenmielisempänä, kuin psykiatriaa, tai mielenterveysliikettä (mental health movement) ylipäänsä.
Antipsykiatria-käsite ei yleisesti tarkoita mitään tai tarkoittaa mitä vaan, riippuen mistä näkökulmasta katsoo, joten sitä käyttävät lähinnä henkilöt tai tahot, jotka eivät ymmärrä sen merkitystä tai haluavat sotkea keskustelua tyhjillä, mutta toisaalta leimaavilla argumenteilla.
Hah, psykiatriako on eksaktia tieteellistä faktatiedettä. Siitä voi olla montaa mieltä. Yksi psykiatri tekee yhden analyysin, toinen toisen. Osa luulee kyvyistään vaikka mitä, ja diagnosoi vaikka muutaman kymmenen minuutin perusteella potilaan vaikka oikeasti toisen mielen ongelmien diagnosointi tuollaisissa tilanteissa on vähintäänkin kyseenalaista. Toinen ei halua diagnosoida heti ja seurata, mutta minkäs teet kun resurssit on mitä on.
Apu voi olla kaukana avusta monessa tapauksessa, mihin liittyy myös resurssien ja seurannan puute jossa helposti kunnon ihmiskohtaamiset ja dialogin korvaa pillerit.
Ja itsemurhien kasvu mitä psykiatriaan voi liittyä on toivottomuuden tunteen, stigman lisääminen ihmisissä ja järkyttävän määrän pillereitä määräys millä on erilaisia haittavaikutuksia maniaan paukahtamisen tai itsemurhariskin lisääntymisestä alkaen. Milloinkaan koskaan maailmanhistoriassa ei ole määrätty tällaista määrää psyykenlääkkeitä. Osaa ei olla kunnolla edes testattu ihmisillä eri tiloissa, esim neuroleptejä unettomuuden hoidossa, mutta silti ihmiset ajattelee että menevät jonnekin tieteilijälle mennessään psykiatrille joka vissiin testaa aivokemioiden epätasapainon röntgenkatseellaan :D Pitkäaikaiskäyttö lääkkeissä voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin mutta silti monelle uusitaan reseptiä vaan. Vaihtoehtoja monelle ei sanota, pillereitä pidetään välttämättömyytenä.
Ihmiset ajattelee että kyllä psykiatri parantaa aina. No ei se niin mene. On paljon tarinoita jossa ihmisen vointi lähtee alaspäin lääkkeistä. Se on aina mahdollisuus. Eikä pillerit monessa tapauksessa RATKAISE asioita vaan turruttavat oireita.
Joku saattaa painottaa terapiakeskeisyyteen eikä näe pillereissä kauaskantoista ratkaisua, toinen psykiatri taas on valmiina määräämään pillereitä jo heti ensimmäisestä sekunnista ja vuosien mittaan kasvattaa potilaansa voinnin huonontuessa jatkuvasti vaan pillerimäärää. Psykiatrian sisälläkin näkemyseroja löytyy.
Minä voin ainakin itse sanoa osastokokemuksestani sen, että uskoisin kohtelun psykiatriassa voivan auttamisen sijaan lisätä myös itsemurhariskiä. Suljetun osaston oma kokemukseni oli kamala enkä yhtään ihmettele, miksi Turun Kupittaan sairaalassa paljastui väärinkäytöksiä. Koko psykiatria helposti altistaa sille ihan periaatteidensa vuoksi.
Kaikkea hyvää sinulle ja isällesi.
Omaiselta tulee lisää tietoa tilanteesta. Koska harhoja on ollut jo ennen lääkkeitä ja lääkkeet ovat auttaneet niihin, ei voi näin ulkopuolisena tulkita olla muuta kuin että isäsi on sairastunut fyysisesti, puhjennut skitsofrenia. Vai onko skitsofrenia fyysinen sairaus? Vai aivojen epänormaali toiminta? Nuo lääkkeet ovat kehitetty nimenomaan skitsofrenia sairauteen. Tuo epäily että aivoissa voisi olla jotain ylimääräistä joka myös saattaa tehdä sekavuutta. Toivottavasti saatte hänet tutkimuksiin ja apua.
Nuo kertomasi oireet ovat aika tavallisia lääkkeiden vieroitusoireitakin. joten se tulee ensimmäisenä mieleen. Lääkärit kun syöttävät niitä terveillekin ihmisille ja aiheuttavat turhaa kärsimystä. ja lopun elämän ikäistä riippuvuutta niistä. Tämä on kauheaa.
Eikö skitsofrenia puhkea hiukan aikasemmin, ei vasta ikäihmiselle?
Joo, eivät ole lääkkeiden vieroitusoireita enää näin vuosien jälkeen. :D :D
Isäni ei siis syö MITÄÄN lääkkeitä. Ei ole lunastanut reseptejään - tämä kaikki näkyy Kanta-palvelusta. Kuten sanoin, isäni sairastui nelisen vuotta sitten, sai lääkityksen joka auttoi ja kun kunto parani, heitti lääkkeet hiiteen. Sanoi itsekin, että on jo parantunut. Tämän jälkeen vointinsa romahti ja siitä asti on ollut harhainen. On soitellut poliiseja, on häiriköinyt harhoissaan naapureita jne.
Että joo - on varmaan ihan TOSI ONNELLINEN ihminen ilman hoitoa. :D :D
Kaikenlaista antipsykiatriasoopaa olen kyllä saanut lukea, mutta täällä suoli24:ssa teitä tuntuu olevan ihan kunnon lauma.
Tiedoksenne: saimme järjestettyä faijalle viikonlopun aikana M1:n. :)
Nk. Late-On-Set -tyyppinen skitsofrenia voi puhjeta myöhemmälläkin iällä, vaikka harvinaista sen on.
Skitsofrenia on mielikuvitussairaus, ihan niin kuin kaikki muutkin mielisairaudet. Lääketieteellisesti puhuttaessa mielikuvitteellisiin sairauksiin ei voi sairastua, niitä sairastaa, hoidattaa tai niistä parantua. Aivosairaus on eri asia kuin mielisairaus. Ihmiset tuntuvat jatkuvasti sekoittavan nämä kaksi eri konseptia toisiinsa. Aivosairaus on lääketieteellinen konsepti, mielisairas sosiaalis-oikeudellinen konsepti.
Niin sinä sanot.
Entäpä masennus?
Jos tyyppi ei pääse ylös sängystään vuorokausi kaupalla.
On siis luulosairas
Masennus on myös mielikuvitussairaus, ihan niin kuin kaikki muutkin mielisairaudet. Lääketieteellisesti puhuttaessa mielikuvitteellisiin sairauksiin ei voi sairastua, niitä sairastaa, hoidattaa tai niistä parantua. Aivosairaus on eri asia kuin mielisairaus. Ihmiset tuntuvat jatkuvasti sekoittavan nämä kaksi eri konseptia toisiinsa. Aivosairaus on lääketieteellinen konsepti, mielisairaus sosiaalis-oikeudellinen konsepti.
Mitä tarkoitat, että ei pääse ylös sängystään? Ei halua nousta?
"Joo, eivät ole lääkkeiden vieroitusoireita enää näin vuosien jälkeen. :D :D
Isäni ei siis syö MITÄÄN lääkkeitä. "
Oletko yksinkertainen? Ei kukaan ole väittänyt, että isälläsi olisi mitään vieroitusoireita vaan että lääketutkimukset joilla käypä hoito -suosituksia perustellaan, pohjautuvat plasebokontrolloituihin tutkimuksiin, joissa sekä plaseboryhmä että lääkitty ryhmä on syönyt jopa vuosia lääkettä ennen, kuin heidät satunnastettu joko lääkitykselle tai plasebolle. Se että isäsi on sekaisin voi olla fakta ainakin sinun näkökulmastasi ja monienmuidenkin, mutta se ei ole mikään lääketieteellinen fakta, että lääkkeet siihen olisivat kovinkaan tehokas hoitokeino. Ne eivät ole kovinkaan tehokas hoitokeino suurimmalle osalle potilaita, vaan erittäin heikkotehoisia. En ala sönköttämään sinulle NNT-luvuista tai mistään muustakaan, koska sinä olet liian yksinkertainen ymmärtämään ylipäätään mitään muuta kuin sen, että isäsi on sekaisin ja tohtorisetä -taikka täti on luvannut, että isäsi paranee sekavuudesta, kun saa kunnon piikin neuroleptiä perseeseensä. Tulee mieleeni, että oletko sinä koskaan edes yrittänyt ajatella abstraktisti, yleisellä tasolla? Nyt ei ole kyse isästäsi, vaan lääketieteellisestä näytöstä, jolla näitä lääketieteellisesti epävalideja oirekuvauksille pohjautuva sairauksia hoidetaan. Ymmärrätkö sinä yhtään, millaiselle tiedolle sinunkin isäsi hoito pohjautuu ja millaiselle ei? En ihmettele, miksi psykiatriassa on niin helppo aivopestä ihmisiä, kun te olette noin jotenkin kovin simppelin oloisia.
Samoin autismi ja ADHD ovat mielikuvitussairauksia uusimman tutkimuksen mukaan. Autistin ja ADHD-potilaan aivoista ei löytynyt mitään eroa "normaaliin kehitykseen".
https://www.madinamerica.com/2019/04/no-brain-connectivity-differences-autism-adhd-typical-development/
Voisiko olla isä on terve ja tämä pakkomielteinen sairas?
Ihminen on terve kun asiat ovat kunnossa.
Kun puhutaan kirjaimellisesti/lääketieteellisesti, ihminen on terve, kun hänelle ei ole sairautta. Sillä miten hänen elämänasiat ovat ei ole mitään tekemistä terveeksi tai sairaaksi määrittelemisen kanssa.
Kuten yllä sivuten totesin, ihmiset sekoittavat tieteellisen ja poliittisien määrittelyn keskenään. Tieteellisesti määrittely tehdään objektiivisen näytön (esim. veri- tai virtsakoe, röntgenkuva, kudosnäyte jne.) perusteella. Poliittinen määritelmä taas on vastakohtaisesti subjektiivisen näytön (mielipide) perusteella tehty. Toisin sanoen, poliittisesti minkä vaan voidaan sanoa olevan sairaus, esimerkiksi pahan mielen, seksuaalisen suuntautumisen, poliittisen mielipiteen tai vaikka huumausainekäytön, sen mukaan mitä vallassa olijat haluavat. Tieteelliseti maapallo on pyöreä (tarkemmin elliptinen), mutta poliittisesti voidaan päättää, että maapallo on litteä. Poliittiset päätökset siitä mikä on sairaus ja mikä ei, eivät vaikuta faktuaaliseen maailmaan! Poliittisesti voimme päättää, että maapallo on litteä tai, että skitsofrenia on sairaus, mutta nämä äänestyspäätökset eivät tee asioista tieteellisesti tosia.
Ei ole olemassa sellaista sairautta kuin skitsofrenia.
Skitsofrenia-leimalle on diagnostiset kriteerit.
Lääkärit lyövät ihmisiin skitsofrenia-leimoja (myös) ilman että kriteerit täyttyvät, valvovien viranomaisten ollessa tietoisia asiasta ja puuttumatta asiaan.
Lääkärit kirjoittavat potilas-asiakirjoihin vääristeltyjä ja valheellisia asioita, jotta diagnostiset kriteerit saadaan täytettyä.
Rikollisella toiminnalla ihminen saadaan vangittua ja ihmiselle pakkosyötetään lamaannuttavia kemikaaleja, samalla ihmisen sosiaalinen status tuhotaan lopullisesti.
Mahdollinen todellinen psyykkinen ongelma jää huomiotta ja hoitamatta.
Mitä asialle voi tehdä. Ei mitään. Kyseessä on laillistettu väkivalta, ja lopulta murha kun ihminen tappaa itsensä.
Ei ole olemassa ratsuväkeä joka tulee apuun viime hetkellä tai ympärysvaltoja jotka kukistavat psykiatrian pahan valtakunnan.
Vau, nyt käsi purkkiin ja unta palloon.
Tunnistin tekstistäsi helposti kohdan: "Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinnkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä. mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku."
(2 Piet. 2:1-3)
Suomeksi sanottuna psykiatrit ovat valheprofeettoja keskuudessamme.
Melkein uskomatonta toi teiän keskustelu. Paitsi ite asia niin ootte aivan mielettömän fiksuja. Ootteko olleet liian fiksuja tähän maailmaan, hulluja ette taatusti ole. Sori tää keskeytys.
Työttömyys, raha- ja parisuhdeongelmat, eli sinällään hyvin tavanomaiset elämänkokemukset, johtavat nykyisin helposti psykologin ja psykiatrien juttusille. Pian ihmisellä onkin tukku mt-diagnooseja ja tuhdit lääkitykset, jotka aiheuttavat lisää vaivoja, joita pitää lääkitä. Eläke tulee aikanaan, ehkä jokusen työkokeilun jälkeen.