Onko minun taas pistettävä piste suhteeseen, vaikka sitä ei vielä ole ollutkaan. Ja piste myös kaikelle yhteiselle, mikä jo oli oraalla, pienelle alulle. Vain sen takia ettei mikään kasva, jos tainta ei hoideta ja kastella. En halua enään kitukasvuista kukkaa, joka tulevaisuudessa kuolee, kun tilanne näyttää jo nyt tältä. On parempi vetää se juurineen pois, kun sillä ei ole tulevaisuutta. Voi olla, että uusi kukka voi kasvaa paremmin multavammassa maassa ja huolehtivien, rakkaiden käsien hoidossa.
Onko se kylmä totuus, joka vain pitäisi hyväksyä vihdoin ja viimein.
Onko se kylmä totuus, joka vain pitäisi hyväksyä vihdoin ja viimein.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että joskus se kukka, joka kituliaassa maassa kasvaa, se kasvaa kaikkein vahvimmaksi. Ei ehkä isoimmaksi, ei ehkä loistokkaimmaksi, mutta joskus sen värit ja sen loiste on paljon kirkkaampi kuin sen, joka syntyi ja kasvoi siellä pehmeässä maassa hellien käsien hoivassa.
kuka oletkin kauniista sanoistasi. Tuli uskon puute. Enkä enään aina jaksa teitä miehiä. En tiedä oletko nainen vai mies. Mutta kuitenkin.
Anna itsellesi aikaa. Älä polta itseäsi loppuun.
Tää sun kertomuksesi vaan jotenkin kosketti itseäni aika tavalla, sillä olen laiminlyönyt erästä tyttöä joka oli hetki sitten itsestäni kiinnostunu.
Se ei johtunu siitä ettenkö olis halunnu edetä, vaan siitä että omat henkiset voimavarat on ollu ihan loppu. Kun tuntee itsensä liian väsyneeksi, niin turhauttaa aivan älyttömästi kun ei voi antaa mitään ihmiselle josta oikeasti välittää. Ainut asia mitä voi tehdä, on antaa ajan kulua. Se vaan pelottaa, että se tyttö ei ole enää siellä kun meen sitä hakemaan. Mutta se riski on minunkin otettava.
T: Se ensimmäisen vastauksen kirjoittaja
Ymmärrän hyvin Alec ja avautuja teitä.
Rakastuin pari vuotta sitten ja silloin painoin rakkauden tunteeni pois, lopetin sen omasta päätöksestäni. En pystynyt elämään siten, ajattelemalla rakkauden kohdetta, kun ei pysty keskittymään muuhun, sydämen tykytyksiin, tuskaan, fyysiseen kipuun sydämessäni yms. Se helpottaa elämistä ja eteenpäin menoa jollain tasolla, mutta se on kuitenkin väärin rakkautta kohtaan, koska rakkaus on niin kokonaisvaltaista, että silloin menetät yhteyden muihin ja itseesi. Sitä ei saisi tehdä. Siksi sitä haluaa antaa sen rakkauden edes jollekin, jolle se kelpaa,kaikille se ei vaan kelpaa. Aina valitetaan sitä ja tätä. Koskaan ei olla tyytyväisiä. Eikö kenelläkään ole ymmärrystä, että se rakkaus muuttaa ja se antaa kaiken. Se riittää. Se on kaikki. Siinä on hyvä olla. Siinä on hyvä levätä ja kerätä voimia. Vaikka haalit kaiken rahan , tiedon, maineen , kunnian maailmassa, ja sinulla ei ole rakkautta. Olet tyhjä ja ilman sitä mitä eniten kaipaat. Siis rakkautta, tunnetta että olet rakastettu ja rakastat toista ihmistä. Sitä ei voi ostaa, kun se on siinä. Älä päästä sitä menemään ohi. Kun estelee rakkautta, tulee väsyneeksi ja kaikki voimavarat loppuu. Rakkaus lataa koko ajan.
En ole ollut yhteydessä ystäviini oman prosessini vuoksi, haluaisin rakastaa taas heitä ja osoittaa sen heille, halata olla välitön. Tykkään heistä kaikista niin paljon. En aina tiedä, missä se raja oikein menee, kun tykkään niin kovasti. :)
Kun rakkaus asiat menevät solmuun naisen/miehen kanssa ehkä hyvä olisi löytää niitä ystäviä, joiden puoleen voisi kääntyä, jotka yhdessä toinen toistaan tukien voisivat mennä eteenpäin. Katsoa, mitä se tuo tullessaan, vaikka.
Anna anteeksi,etten ole pystynyt sinua tukemaan, kun sitä olet tarvinnut tai kaivannut. Olen niin omaehtoisesti mennyt eteenpäin. Olen ollut myös aika varovainen. Olen halunut kuulostella omia tunteitani, mikä on mitä.
Kirjoitin vähän aikaa sitten tuon "Avautumista nimettömänä"- tekstin mutta sinä kuvaat tilannetta paljon kauniimmin. Toisaalta haluan ottaa hänet syliini, suudella ja hyväillä. Toisaalta haluan jättää asian kuolemaan omaan mahdottomuuteensa. En halua pettyä.
On niin paljon helpompi jättää asioita taakseen kuin yrittää rakentaa parempaa huomista.
Mihin et halua pettyä? Huomaan kyseleväni paljon, koska etsin vastauksia itsekin. Rakkaus pelottaa, sen suuri vaikutus ja haavoittumisen mahdollisuus. Ja kuitenkin voimmeko elää ilman rakkautta ja sen mahdollisuutta. Emme, jos järkeviä olemme :) Olemme kuin kukkia, jotka kurkottelevat valoa kohti, rakkautta kohti. Janoamme sitä. Haluamme antaa, mutta myös vastaanottaa. Eikö rakkaus ole laajempi ilmiö, joka ulottuu laajemmalle. Ei vaan omaan itseen tai lähipiiriin.
Ainoa turvallinen rakkauden muoto on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus, se ei haavoita se vaan parantaa. Mutta kun olemme inhimillisiä ihmisiä ja kaipaamme rinnallemme naista/miestä jakamaan arkipäivän pienetkin asiat, kaipaamme kosketusta, hyväilyä, kauniita sanoja, hymyä, jolle kertoa joku hullu juttu, hassu ajatus, jonka kanssa kinastella välillä ja tehdä i..hana rauha ja sitten...hym hym hym. Ehkä Luoja loi siksi miehen kaveriksi naisen. Hahaa!!! Yllätys, yllätys. Elämä ei ole silloin liian tylsää. Toivottavasti hermot eivät vain mene :).
On helpompaa jättää asioita taakseen, mutta haluaako oikeasti sitä. Kirjoitin aiemmin rakkauden alaspainamisesta, tein sen osittain myös siksi, koska en ymmärtänyt, osannut selvittää asioita. Siis kysyä toiselta missä mennään, toisen tunteista. myös siitä , että kysymys on myös auttamisesta, yhdessä eteenpäin menemisestä, rinnakkain. Vasta tulevaisuus voi näyttää, mihin suuntaan asiat etenevät. Mutta se selkeys kyllä kuitenkin tulee, kun on tilaa ongelmien selvittämiselle ja tunteiden ilmaisulle. Yleensäkin molemmille avautua toisilleen siinä hetkessä. Olla toista ihmistä varten siinä hetkessä. Siinä on riskinsä. Totta.
Mihin se voi johtaa rakkaussuhteeseen, kumppanuuteen,....ehkä ystävyyteen?