Olen seuraillut eräitä tämän syksyn kirjoja. Arviot ovat ilmestyneet heti kirjan julkistamispäivänä tai seuraavana suuriin lehtiin. Ovatkohan kustantamot sopineet lehtien kanssa noista arvioista etukäteen, kenties jopa laittaneet rahaa peliin, jotta arvio ilmestyy nopeasti?
Samoin muutamista kirjoista arviot ovat olleet erikoisen positiivisia, vaikkeivat nuo kirjat todellisuudessa ole oikein mistään kotoisin (mitä olen seuraillut muidenkin lukijoiden mielipiteitä...) Kuinka paljon kustantamot "pelaavat" lehtien kanssa? En haluaisi uskoa, että touhu olisi korruptoitunutta, mutta vähän sellaiset fiilikset itselle tulee...
Samoin muutamista kirjoista arviot ovat olleet erikoisen positiivisia, vaikkeivat nuo kirjat todellisuudessa ole oikein mistään kotoisin (mitä olen seuraillut muidenkin lukijoiden mielipiteitä...) Kuinka paljon kustantamot "pelaavat" lehtien kanssa? En haluaisi uskoa, että touhu olisi korruptoitunutta, mutta vähän sellaiset fiilikset itselle tulee...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kustamothan antavat lehdille ilmaisia arvostelukappaleita ja ymmärtääkseni kriitikot valitsevat tarjolla olevista eniten itseään kiinnostavat. En usko, että arvioita varsinaisesti ostetaan. Arvostelukappaleet halutaan tietenkin yhteistyökumppaneille mahdollisimman nopeasti, jotta arviotkin tulevat ajallaan.
Eivätköhän arviot ole ihan asiantuntevia. Aina on joku, joka ei kirjasta tykkää. Mielipide kannattaa muodostaa kirjasta lukemalla se ihan itse.
Jos kaikki menee putkeen, kirja tulee painosta hyvissä ajoin ennen julkistamispäivää. Kustantaja voi lähettää kirjasta lehtiin vedoksia jo ennen kuin teos tulee painosta jos lehdistö on kiinnostunut ja aihe on ajankohtainen.
Kustantajat lähettävät lehdille tiedotteita, joiden perusteella lehdet voivat pyytää itselleen arvostelukappaleen kiinnostavista kirjoista. Jos kirja jaksetaan lukea ja siitä on jotain sanottavaa (positiivista tai negatiivista), niin lehti voi tehdä siitä jutun.
Jutun saa julkaista pääsääntöisesti vasta kirjan julkistamispäivän jälkeen.
Kustantajan imago romahtaisi hyvin nopeasti, jos se ostaisi itselleen hyviä arvosteluja.
Lehti myy jutuillaan. Nopeus tuo lukijoita. Jos kirjan aihe on kiinnostava, se myy myös lehteä jossa teosta arvostellaan. Hyvä kirja on myös hyvä uutinen, jolla on media-arvoa.
Lyttääväkin arvio on parempi, kuin hiljaisuus. Jos kirjaa ei huomata mediassa, on sen "löytäminen" lukijalle paljon vaikeampaa, vaikka kirja itsessään olisi hyvä ja aihe tärkeä.
Kaikki on kaupan kaikille, joilla on varaa ostaa. Silloin, kun Erkko omisti WSOYn, niin erkkolaisissa ei muita arvosteltu -ei ainakaan positiivisesti. Nyt on asia toisin ja hesarin läpyskässä otetaan jopa hieman hymähtää kestoWSOYläiselle Tervolle sen ripulista.
Aikanaan Like sai YLEen omansta piiristään "kulttuuritoimittajan" Se ei koskaan käsitellyt muita, kuin Like- kirjoja ohjelmissaan. Jossakin vaiheessa Voimala- ohjelma muuttui pelkäksi Reenpään- suvun Otavan kirjojen mainostajaksi.
Kyllä on mahdollista että kustantamoilla on suhteita lehtitaloihin ja toisinpäin. Olen kuullut useammistakin tapauksista, joissa kustantamon entinen työntekijä olisi mennyt kirjallisuustoimittajaksi lehteen ja toisinpäin. Tuntevat toisiaan puolin toisin. Miten se ei muka voisi olla vaikuttamatta kirjaarvioihin? Ihmisiähän he vain ovat. Ihan hyvin jossain kekkereillä joku voi vinkata, että ois kiva jos tekisit siitä ja siitä kirjasta sellaisen hyvän arvion kun ollaan siihen kirjailijaan satsaamassa tänä keväänä...